lauantai 27. toukokuuta 2017

Suomen "Sputnik" taivaalla

Nyt on Suomen oma "Sputnik" taivaalla. Aivan samanlaista kiinnostusta tämä ei varmasti herätä kuin se alkuperäinen 1950-luvulla tai myöhemmin 2000-luvulla radioamatöörien toteuttama jäljiltelmä.
Valitettavasti tuo näkyvyys Suomessa on hyvin rajallinen, mutta jos kiinnostusta on niin kannattaa tätäkin ihmetellä ja kuulostella.

Aalto-2 on käytännössä Maata kiertävä radiolähetin, jonka tunnus on ON01FI. 

Se lähettää koko ajan majakkasignaaliaan, niin sanottua CW-lähetystä (Continuous Wave) taajuudella 437,335 MHz. Tämä lähetys on morse-koodattuna merkit "AALTO2", jotka toistuvat minuutin välein. 

Jotta signaalin saisi kuuluviin, pitää satelliitin olla näkyvissä havaintopaikalta. Koska Aalto-2 lähetettiin matkaan Kansainväliseltä avaruusasemalta, sen rata on varsin lähellä avaruusasemaa, eikä se siksi tule kovin korkealle taivaalla Suomesta katsottuna. Parhaimmillaan eteläisestä Suomesta katsottuna Aalto-2 nousee vain noin 15° korkeuteen eteläisen horisontin yläpuolelle, eikä Keski-Suomen pohjoispuolella satelliittia – kuten ei avaruusasemaakaan – voi koskaan nähdä.

Vielä tällä hetkellä helpoin tapa selvittää satelliitin näkyminen (ja kuuluminen) on katsoa milloin avaruusasema on näkyvissä. Näin voi tehdä mm. Heavens-Above -sivustolla.

73

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

"KAARTI - PÄÄLLE"

Onnea 60-vuotiaalle
Viime perjantaina kajahti komeasti Vekaranjärven varuskunnan paratiikentällä "taisteluhuuto" - Kaarti päälle! Vekaranjärvelle ryhmittynyt Karjalan Prikaati vietti 60-vuotis juhliaan. Juhlallisuuksiin kuului luonnollisesti paraatikatselmukset, -marssit, puheet, erilaiset esittelyt ja kalustokatselmukset. Unohtamatta tietysti Sotilaskodin ja Leijonakeittiön tarjoamia maukkaita munkki- ja ruoka-annoksia.

Koska varsinainen vuosipäivä olisi ajoittunut lauantaille, pidettiin juhlallisuudet päivää aikaisemmin, eli perjantaina. Prikaatin vuosipäivä on siis 6.toukokuuta. Päivä juontaa juurensa vuoteen 1618, jolloin Kustaa II Adolf antoi käskyn Karjalan Rykmentin perustamisesta.

Tänä päivänä Karjalan Prikaati on ryhmittynyt siis Vekaranjärven alueelle. Kun paikanpäällä vierailee, niin voi todeta, että kyseessä on itseasiassa melkoinen "kaupunki" - aluetta ja rakennuksia tiestöineen riittää - uutta rakennetaan ja vanhaa saneerataan. Varusmiehet mukaanlukien alueella toimii päivittäin useita tuhansia henkilöitä eri tehtävissä. Sanomattakin on selvä, että myös erilaista kalusto on paljon käytössä.

Tänä päivänä prikaatilla on sotilaallisesti ehkä se tärkein tehtävä alueellisesti - koko Kaakkois-Suomen puolustaminen. Tätä taustaa vasten ymmärtää paremmin prikaatin monipuoliset toiminnot.

Itselläni oli liki 30 vuoden takaisen ensivisiitin jälkeen nyt harvinainen tilaisuus käydä tutustumassa prikaatiin ja sen toimintoihin. Viimeksi poljettiin paikalle mukavasti polkupyörillä Haminan suunnalta - nyt tarjottiin ihan moottorimarssi, kutsuvieraana.  Mikäs sen mukavampaa.

Karjalan Prikaatin esittelyt ja toiminnot etenivät sotilaallisen täsmällisesti, kuten oleettaa sopikin. Eikä edes paraatikatselmuksen aikana yltynyt navakka pohjoistuuli tehnyt oloa epämukavaksi: liput liehuivat todella komeasti tangoissaan, antaen lisää arvokkuutta tilaisuudelle.


Kotimaista tuotekehittelyä - AMOS-FIN kraatinheitinjärjestelmä


Leopard-2L - siltapanssarivaunu


CV9030 - rynnäkköpanssarivaunu
Viestiajoneuvo tarkka-ampujan ja sotilaspoliisin valvonnassa

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Kesää kohti...

Wapun sää oli varsin kaksijakoinen, ainakin Etelä-Savossa, jossa tuli pitkä viikonloppu vietettyä Koloveden maisemissa. Wappu aatonaattona tullut lumimyräkkä sai luonnon näyttämään siltä kuin talvi olisi todellakin saanut vallan luonnosta. Tässä  vaiheessa ei yhtään harmittanut että autossa oli vielä talvirenkaat alla - vanhasta viisastuneena tähän osasi jo varautua. Wappupäiväksi sitten tapahtui jyrkkä muutos ilmassa kun saatiin loistava, aurinkoinen sääilmiö, joka sulatti lumet ja hieman vielä vanhoja lumipenkkojakin rinnealueilta.
Luonto oli vielä pitkälti talviunessa vai pitäisikö paremminkin sanoa, talvihorroksessa. Järvien kannet olivat vielä jääkuoren peitossa monin paikoin ja yöllä lämpöasteet tippuivat reilusti nollan alapuolelle. Muuttolintuja oli maastossa verrattain vähän. Eniten äänessä olivat alueelle ehtineet punakylki- ja mustarastaat, peipposet ja paikalliset tiaiset. Moni huhtikuun tuttu laji jäi vielä uupumaan listalta. No, saatiinhan kesästä kuitenkin esimakua, kun västäräkit ilmoittautuivat ihmettelemään lumista maisemaa. Samalla myös ensimmäiset päiväperhoset ilmestyivät piiloistaan, tai ainakin yksinäinen suruvaippa, joka tuli tekemään tuttavuutta.
Kotikulmilla, Mustolan suunnalla oltiin jo sen verran etelämmässä, että lintumaailmakin on jo monipuolisempi. Tälle aamulle olikin mukava todeta, että kauan kaivattu takametsän asukki, tiltaltti, oli palannut reviirilleen. Ja mikä ihmeellisintä, jopa ennen tuttua pajulintua - vai olisikohan pajulinnuilla olleet vielä lauluäänet pakkasen puuduttamina.
Joka tapauksessa toukokuu on hyvällä alulla ja eiköhän se ensimmäinen käkikin kohta jo kukkune ja muutkin hyönteissyöjät runsastune yöpakkasten väistyessä.


perjantai 28. huhtikuuta 2017

Back in business....

Kevään lomajakso takana ja aika taas hieman rauhoittua. Sen verran vauhdikasta ja mielenkiintoista menoa on ollut. Jos joku sanoisi, että pientä pintaliitoa, niin ei paljoa erehdy.
Ei olisi uskonut vielä tammikuulla, kun aloitin valmistelemaan matkaa Valko-Venäjälle ja Venäjälle, mitä matka toisi tullessaan. Kun vielä Valko-Venäjän presidentti helpotti matkasuunnitelmia poistamalla EU-kansalaisilta viisumipakon niiltä lentomatkustajilta,  jotka oleskelevat maksimissaan 5 vuorokautta maassa. Tätä taustaa vasten olikin aika kaivaa vanhat yhteystiedot vuodelta 1990, jolloin Valko-Venäjän suunnalta pieni delegaatio vieraili täällä ja vietettiin oikein mielenkiintoinen viikko veneilyn, shakin ja muun puuhastelun nimissä.
Kutsuun vastattiin ja olikin aika tavata nyt reilun 25 vuoden kuluttua muistelemaan asioita ja tutustumaan Valko-Venäjän alueeseen. Oli oikeastaan hämmästyttävää kuinka vähän ihmiset olivat muuttuneet 25 vuodessa. Ohjelmaa ei tarvinnut itse suunnitella eikä paljoa lompakkoa kaivella reissun aikana. Valko-Venäjä tuli kahden suurimman kaupungin, Minsk ja Mogilew, osalta kierrettyä hyvinkin tarkkaan. Yleensä vasta illalla hotelliin palautuessa huomasi askelmittarista, että käveltyä tuli reilu 10 km / päivä.  Tämän lisäksi oli ajoneuvo kuljettajineen käytössä koko ajan. Hyvä niin sillä pelkästään Minskin ja Mogilewin välinen matka maanteitse oli n. 200 km, ja tämän lisäksi monet kohteet kaupunkien ulkopuolella.
Valko-Venäjällä on melkoisen sotainen historia takanaan. Viimeksi Toisen maailmansodan aikana maa tuhottiin aika totaalisesti. Näihin tapahtumiin pääsi tutustumaan erinomaisessa museossa, jossa kaikki kohteet henkilöistä tankkeihin ja lentokoneisiin olivat aidossa koossaan ja vielä sisätiloissa. Lisäksi kaupunkien ulkopuolelta löytyi useita historian kirjoista tuttuja taistelupaikkoja niin Napoleonin sotien kuin Suuren Isänmaallisen Sodan ajoilta.
Myös alueella säilyneet kaikki, kaksi, keskiaikaista linnaa tuli tutkittua tarkkaan. Todella hienoja kohteita. Onneksi sota säästi edes jotain.
Mielenkiintoisiin kohteisiin kuului myös eräänlainen ilmailumuseo, jonne oli koottu lähes kaikki Valko-Venäjän käytössä olleet sotilaskoneet.  Toki mukaan mahtui myös joukko mielenkiintoisia siviilikoneita. Tämä museoalue olikin mukava kohde kun alue oli vain meidän käytössä, joten kohteisiin pääsi tutustumaan ilman ruuhkia niin ulkoa kuin sisältä. Täytyy sanoa, että niin taisteluhelikoptereiden kuin suihkuhävittäjien ohjaamot ovat aika ahtaat. Koneet eivät kuulema olleet aseistettuja, mutta polttoainetta tankkiin lisäämällä olisi useimmilla päässyt lentoon.
Samalla alueella oli myös erikoinen avaruusmuseo,  joka esitteli mielenkiintoisella tavalla Valko-Venäjän avaruusohjelmaa.
Tasainen, vehreä maasto, hyvät tiet, kaupunkien siisteys, ihmisten ystävällisyys ja majoitusliikkeiden hyvä taso jäivät erityisesti mieleen.
Toki täytyy myöntää, että ilman paikallista opasta matkan anti olisi ollut paljon laihempi.
Valko-Venäjän suunnalta Pietarin talousalueelle siirryttäessä oltiinkin sitten oman opastuksen varassa.
25 vuoden päästä uusiksi!           

torstai 6. huhtikuuta 2017

UUSI WEP-sivusto


Jotkut sen ovat jo huomanneetkin, mutta on toki niitäkin, joille tuo osoite "oh5kuy.mbnet.fi" ei ole tarttunut selaimen osoitekenttään. Nimittäin, useamman vuoden odottelun jälkeen suoritin massiivisen päivityksen sivustolle, eli pyyhin kaiken vanhan ja aloitin ns. alusta uusilla tekniikoilla.
Itse sivustoprojektihan elää koko ajan eikä siitä taida valmista tulla koskaan, mutta nyt se on jo siinä vaiheessa, että ilkeää laittaa sen tuonne nettii tyrkylle.
Mitään ihmeellistähän sieltä ei löydy, mutta onpahan jotain mitä värkkäillä, jos ei muuten, niin näin harrastusmielessä yhdessä tuon blogisivuston kanssa. Vanhat laajat Mustolan sääasemaan ja ukkostutkaan liittyneet jutut on poistettu ja korvattu hieman toisenlaisilla sivustoilla. Lähinnä sääpalvelut ovatkin näkyvissä tuon radioamatöörien käyttämän APRS-sivuston kautta. Sama sivusto, jonka kautta voi vaikka seurailla ajoittain ajoneuvoni liikkeitä reaaliajassa tms. Lisää tekstiä on tulossa ja visuaalista ilmettäkin parannellaan, mutta ei kaikkea kerralla.
Nämä uudet sivustot on rakennettu tarkoituksella hyvin kevyiksi, jotta ne avautuisivat hitaillakin nettiyhteyksillä helposti. Lisäksi on huomioitu mobiililaitteiden lisääntynyt käyttö, joten nyt sivustoja voi tarkastella helpommin niin puhelimilla kuin tableteillakin.
Palautetta ja toiveita voi jatkossakin esittää vapaasti. Kaikki tullaan käsittelemään luottamuksella.
Viestit voi laittaa osoitteeseen: oh5kuy(at)gmail.com

73 // ARi

Kevääksi kääntyy....


Jokohan nyt uskaltaisi ihan virallisestikin todeta, että kyllä se talvi on jo "menneen talven lumia" ja kevät on hyvässä vauhdissa. Jos lintumaailman ilmiöihin olisi täysin uskominen, niin kesähän se pitäisi jo olla koska ensimmäinen haarapääskykin on jo havaittu Etelä-Suomessa.
Lämpötilojen osalta on helppo todeta, että terminen kevät on alkanut jo jokin aika sitten. Tosin vielä välistä puhaltaa sen verran pohjoisesta, että pieniä yöpakkasia on ollut, mikä on hieman sekoittanut vuorokausien keskilämpöjä. Mutta tämäkin kuuluu asiaan.
Viime päivinä on ollut mielenkiintoista huomata jälleen kerran, kuin suurin harppauksin kevät lähtee luonnossa liikkeelle kun nuo yölämpötilatkin  jäävät plussalle. Monissa pihoissa näkee jo kevään ensimmäisiä kukkia talojen reunustoilla, niillä lämpimimmillä paikoilla, rastaat ja peipot ovat vallanneet lähimetsiköt ja laulu kaikuu, kuten kevääseen kuuluukin.
Tämän aamun lintukävelyn mielenkiintoisin havainto näin kaupunkiympäristössä oli voimakkaasti reviiriään kuuluttanut puukiipijä. Kiipijä oli jälleen valinnut reviirin tuolta kanavan varren vanhasta metsiköstä suurien kuusien ja pyökkien keskeltä. Pesintä onnistunee tänäkin vuonna - toivottavasti.
Myös sadan lintulajin lista kehittyy päivä päivältä nopeampaa tahtia, kuten on odotettavissakin.

torstai 23. maaliskuuta 2017

"Kopterilupa" saapui

No, eipä olisi vielä muutama vuosi sitten uskonut että näin lähes eläkepäivillä vielä työnantajan myötämielisellä vaikuttamisella ajelisin itselleni lentolupakirjan. Josku 40 vuotta sitten tämäkin haave kävi mielessä, mutta joskus aika antaa odottaa.
Varsinaisesti tosin kyseessä on lupakirja lennättää noita "vihattuja" kamerakoptereita ym. härveleitä. Suomessahan noiden "dronejen" lennättäminen harrastusmielessä on vielä lupavapaata. Tosin pelisäännöt täytyy tuntea koska ilmatilassa liikutaan ja nykyiset kaupalliset kopteritkin pystyvät melkoisiin suorituksiin. Niin, ja kuvaamiseen pätee näissäkin ohjuksissa samat säännöt kuin maanpäälläkin.
Itse hyödynnän kopterikuvausta tulevana kesänä Saimaan  ja Koloveden alueella, jossa käyn luvan kanssa tarkastamassa muutaman kalasääsken pesinnän. Eli kopterilla kuvataan nopeasti pesä ja poistutaan paikalta. Aiheuttaa varmasti vähemmän häiriötä kuin jos puuhun kiipeää perinteisin menetelmin. Paljon muitakin ideoita kopterin käytölle on, mutta katsotaan mihin aika ja ideointi riittävät.
Oma kopterini saapuikin viikolla juuri kuriirin kyydissä, joten nyt ehtii tutustumaan vielä laitteeseen ennen h-hetkeä. Eipä se varmasti paljoa poikkea siitä, mitä lupakirjaan vaaditussa "inssiajossa" piti suorittaa.
PS: jatkossa jos laki muuttuu näiden ilma-alusten osalta, on kohta ruuhkaa lupatoimistossa. Hyvä business jollekin järjestää ns. drone-koulutusta.


OH5KUY // ARi

Oma valokuva

Born: March 1965
Married with Leila
Other familymembers:
  • Sina (1991) girl 
  • Aapo (2007) Tibetan spaniel (!2013!)
  • Tapsa (2013) Hamster (!2014!)
  • Wiljo (1985) Turtle
 
Hamradio operator since 1991.
Using callsign: OH5KUY

Twitter