perjantai 22. toukokuuta 2009

Surullista katseltavaa

Jälleen kerran, ties monenneko, tälläkin keväällä sai jännätä jääkö pieni pyöräilijä autoilijan alle. No, tällä kertaan selvittiin jälleen pelkällä säikähdyksellä - onneksi. Tuolla menolla, kyllä ei mene kovin pitkää aikaa kun paikalle tarvitaan sairasautoa tai vieläkin järeämpää kalustoa.
Tuntuu siltä, ettei koulussa enää opeteta liikkennesääntöjä, eivätkä vanhemmatkaan paljoa piittaa kuinka pienokainen liikenteessä pyöränsä kanssa sompailee.
Vanhempien ostama pyöräilykypärä roikkuu tangossa, kunnes tullaan pihapiiriin ja laitetaan se hämäykseksi päähän: paljonhan se tuossa käytössä suojaa.
Tämänpäiväiset "Mälkiän" sankarit ajelivat surutta ja väistämisvelvollisuutta noudattamatta auton eteen ja sitten vielä koko tien leveydeltä ajeltiin ilman käsiä. Tuolla menolla kyllä kohtakin ilman hampaita... Onneksi autoilija sai hieman säikytettyä pojan naskaleita.
Kyllähän oppi pitäisi saada niin koulussa kuin kotonakin, ettei sivullisten tarvitsisi asiaan ryhtyä - joskus se vaan on pakko, pahempien seuraamusten välttämiseksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Keinoäly (AI) ja minä: muuttolintujen matkassa

Keinoäly eli tuttavallisemmin AI on tullut hyödyksemme tai sitten kiusaksemme - kuinka vaan. Ainakin bittitekniikan osalta hyvin monet järje...