maanantai 31. elokuuta 2009

Приветствие от St.Petersburg

Tervehdykset Pietarin kaupungista. Tuosta Euroopan suuresta metropolista heti rajan takana. Aiemmin lähinnä työmatkailun nimissä kaupunkia tarkastelleena olikin nyt jo aika ottaa vapaata ja katsoa metropolin elämää ilman turhia työkiireitä.
Täytyy heti aluksi todeta, että paljon on muuttunut siitä kun ensimmäisiä kertoja käytiin 1990 -luvun alussa tapaamassa sikäläisiä radioharrastajia ja tutustumassa alkavaan paikallisradiotoimintaan FM-taajuuksilla.
Suureksi kaupungiksi liikkuminen kaupungin sisällä oli erittäin helppoa, joutuisaa ja edullista. Kunhan muisti käyttää vain hyväkseen metroverkostoa. Erittäin siistit metrohallit oli hyvin merkitty eri linjojen väreillä, joten hieman metrokarttaan tutustuttuaan oli liikkuminen vaivatonta. Jopa siinä määrin, että tuli välillä huvikseen ajeltua vähän sinne-tänne pitkin-poikin kaupunkia. Vaunukalustokin vaikutti ihan mukavalta ja siistiltä, istumapaikkakin löytyi useimmiten niin halutessa. Mistää kerjäläisistä tai rikollisesta puuhastelusta ei näkynyt jälkeäkään. Toki, järjen käyttö on sallittua, sillä miljoonakaupunkiin mahtuu varmasti monenlaista viheltelijää, eikä kaikilla ole puhtaat jauhot pussissa. Vuosien saatossa keinot ja menetelmät turistin puhdistamiseen ovat muuttuneet.
Taksillakin toki kaupungissa pääsee, jos on valmis maksamaan moninkertaisen hinnan esim. metrolippuun verrattuna ja köröttelemään ruuhkissa.
Myös maanpäällistä verkostoa tuli käytettyä jalkapatikan merkeissä useita kymmeniä kilometrejä yhteensä kolmen päivän aikana. Hyvin siistissä kunnossa ovat onnistuneet pitämään puistot ja kadun vierukset. Ei paljon roskia näkynyt muuta kuin roska-astioissa. Hieno asia, josta olisi kotimaassakin opittavaa.
Liikennekulttuuri on hieman rämäpäistä näin suomalaisen silmin, mutta ainuttakaan kolaria tai muuta onnettomuutta ei koko jakson aikana näkynyt. Muutama läheltäpititilanne, mutta niitä ei lasketa. Niin jalankulkijat kuin autoilijatkin tuntuivat hyvin noudattaneen paikallisia lakeja. Jostain syystä noita puna-viher -sokeitakin näkyi paljon vähemmän kuin esim. Helsingin keskustassa.
Ruoka- ja juomapaikkoja, laadukkaita sellaisia, on aivan riittämiin saakka. On valinnan varaa, tehdä omien mieltymysten mukaiset nautinnot. Tosin, parhaissa hotellien ravintoloissa ruoka maksaa melkein sen mitä kotimaassakin, joten on järkevää etsiä pienellä vaivalla hieman sivummalta ruokapaikka, joka tarjoaa samat annokset huomattavasti huokeammalla. Ja kukaan ei kiellä tutustumasta ruokalistaan hintoineen ennen tilausta - jopa järkevää, sanoisin.
Pietarin kaupunkiin liitty paljon vanhoja myyttejä viime vuosituhannelta. Nämä on kuitenkin helppo käydä poistamassa tutustumalla tämän päivän Pietariin.
Omatoimimatkailulla saavutat ja näet paljon enemmän kuin valmiiksi räätälöidyillä reissuilla; sitä ehtiin ja kerkeää paremmin tutustumaan kohteisiin.

perjantai 28. elokuuta 2009

Euroopan metropolit....

Niinpä, aika ottaa hieman etäisyyttä kotikulmiin ja lähteä tutustumaan viikonvaihteeksi yhteen Euroopan suurimpaan metropoliin. Katsomaan siis kuinka miljoonat ihmiset elävät keskenään vieraassa kulttuuriympäristössä. Maanantaina ollaan tätäkin kokemusta rikkaampana.

Aamuluonnon erikoinen 28.8.2009

Tämän aamuiselle retkelle sattuikin sitten hieno erikoisuus. Pikku-Mustolan kanavauomassa saalisteli komea harmaahaikara. Huomattuaan tulleen häirityksi, huomatuksi, lintu otti siivet alleen ja poistui kaupungin suuntaan matalalla arvokkaasti, kaula mutkalla, lentäen.

torstai 27. elokuuta 2009

Mac OS X 10.6 Snow Leopard

Mac OS X 10.6 Snow Leopard -käyttöjärjestelmä suurella K:lla. Miksi taistella W-maailman ongelmilla vuodesta toiseen kun voi kerrankin heittää lähes pysyvät murheet taka-alalle ja siirtyä parempaan. Toki, jos haluaa viettää aikaansa bittinikkaroiden, niin vanhassa W:ssä vara parempi - toki se samalla tuo jännitystä siihen tuleeko käynnistyksen yhteydessä tuttu W-logo vai ilmoitus puuttuvasta hall.dll:stä.

Aamuluonnon erikoinen 27.8.2009

Aamun erikoisuudeksi voi kyllä laskea sen, että yön aikana oli sademittariin tullut vettä kokonaista 10 mm. Moiseen lukemaan ei olla yllettykään moneen viikkoon. Saapahan runsastuva sienisato ainakin vettä kasvaakseen parempiin mittasuhteisiin.
Yöksi povattu ukkonen sen sijaan armahti jälleen - joitakin pieniä kaikuja oli tallentunut tutkan lokiin, mutta ei sen ihmeellisempää.
Sadekin lakkasi klo 7 mennessä, joten oli hyvä kierrellä ulkosalla ja nauttia raikkaasta ilmasta.

keskiviikko 26. elokuuta 2009

Lepakot ja siilit

Syyskuuta kohti mennään hurjaa vauhtia. Samalla nuo lämpötilat väistämättä muuttuvat koleammiksi. Tällä jaksolla onkin lepakoilla ja siileillä kova työ lihottaa itsensä talvehtimiskuntoon. Horrostaminen läpi pitkän talvijakson on melkoisen kuluttavaa puuhaa, vaikka elintoiminnot onkin laskettu lähes nollatasolle.
Siileillä lienee jossain lähellä hyvä ruokintapiste, koska kovinkaan montaa vaeltelijaa ei ole lepakkoretkien aikan nurmikoilla tai tieurilla näkynyt.
Pohjanlepakot ovat sen sijaan hyvin näkyvillä ja kuuluvilla. Alueen, jossa hyönteistä on hyvin tarjolla, houkuttelee lepakot luokseen. Eilen illalla pihalla tähystellessä kuului vain hajanaisia kaikuja, paikkoja tiedustelevilta lepakoilta. Pienen lenkin jälkeen pyydystelijät löytyivät noin 200 metrin päästä saalistelemasta. Siinä, suhteellisen pienellä alueella lepakot tuntuivat tällä kertaa viihtyvän. Hyvä niin, kun saalistakin kuului olevan tarjolla mukavasti.

Aamuluonnon erikoinen 26.8.2009

Tämänaamuiseen kierrokseen sisältyi oikeastaan pari normaaleista aamuista poikkeavaa havaintoa. Ensimmäinen havainto tuli tehtyä jo aamun lehteä hakiessa hieman ennen kukonlaulua: pajulintu otti osaa syyslaulantaan ja viritteli säkeitään metsänreunassa. Tuli oikeastaan kevät mieleen.
Toinen havainto kuulu sekin hyvin syksyn merkkeihin. Sepelkyyhkyt lensivät suuressa parvessa kanavaa seuraten kaupungin suuntaan. Lienee joku viljavainio siellä houkutteena vai liekö metsästäjä säikäyttänyt linnut matkaan.

tiistai 25. elokuuta 2009

Sieniherkkuja kerrakseen

Tulihan sitä viikonloppuna hyödynnettyä tuota luonnon omaa tarjontaakin. Eikä tarvinnut edes kauaksi metsään mennä. Pari hirvikärpäsen iskemää ei haitannut, koska saalis oli hieno. Kanttarellejä (keltavahvero) oli tullut jälleen esiin jo useampaan kertaan poimitulle kasvupaikalle, sekä runsain mitoin kosteikko- / suppilovahveroita. Kanttarellien aika alkaa pikkuhiljaa hiipumaan, mutta suppilovahveroiden paras kausi on vielä edessä. Saa nähdä kuinka hyväksi satokausi kehkeytyy, kun jo nyt on tarjolla noinkin runsaasti sienenalkuja.
Tulipahan samalla todettua sekin seikka, että jos haluaa todella maukasta herkkua sienistä kannattaa ne valmistaa heti tuoreeltaan. Ero säilöttyihin versioihin on melkoinen!

Aamuluonnon erikoinen 25.8.2009

Vakiojaloittelun ohessa tehtyjen luontohavaintojen osalta tuli vastaan oikein mukava yllätys. Kanavapuistossa oravien ja harmaasieppojen puuhasteluja tarkastellessa alkoi lähi puustosta kuulua tynnyrilinnun eli tiltaltin vaimeaa syyslaulua.
Koko kesähän tässä melkein menikin ennenkuin sai lajin havaintolistalle. Eipä tuo aiemmin keväällä tehty etsintäkuulutuskaan poikinut yhtään havaintoa. Lähes samoin pääsi käymään myös kolikonpyörittäjän eli sirittäjän osalta.

H I E K K A L I N N A 2009


Tässä on vielä sopiva hetki muistuttaa, että kannattaa käydä vielä katsomassa tuota tämänvuotista taideluomusta, hiekkalinnaa satamassa. Hyvin on linna kestänyt kesän säiden vaihtelut ja turistimassojen ihmettelyt. Vaurioista päätellen jopa yllättävänkin hyvin. Ohessa kuva eiliseltä päivältä.
Ensiviikollahan tuota linnaa voikin sitten ihailla vain valokuvista, kun purkutuomio käy toteen.

Perhosbaarilla


Aiemmin kaivattua järjestysmiestä ei näkynyt - ei kuulunut. Mutta, kuinka ollakaan - herukkaperhoset keräsivät voimansa ja ajoivat kiukutelleet ampiaiset hieman syrjemmälle. 12 herukkaperhosta on sen verran monta siipiparia, että tilaa löytyi. Samalla muutkin perhoset pääsivät nautiskelemaan baarin antimista. Päivän aikana jonot baariin olivatkin melkoiset. Lähi kasvustojen lehtipinnat loistivat mitä erilaisimmissa väreissä kun värikkäät perhoset odottelivat vuoroaan baarin antimille, samalla itseään lämmitellen.
Pientä rähinääkin baarissa tapahtui. Raitapaidat, ampiaiset, olivat jääneet perhosille hieman alakynteen ja niin myös muillekin vierailijoille. Tässä tapauksessa ei onnettomuudelta säästytty, vaikka suurempi herhiläinen pisti ampiaisen parempiin poskiin, kuten kuvasta näkyy. Tutkintalautakuntaa ei tässä tapauksessa kuitenkaan kutsuttu paikalle.
Ilma näkyy jatkuvan todella komeana, joten baarilla lienee tänäänkin ruuhkaa. Niin, jaa uusi herkuttelujuomakin on jo muhimassa. Kyllä kelpaa.

maanantai 24. elokuuta 2009

Enonkoskella 21.-23.8.2009


Harvapa olisi osannut ennustaa viikonloppuna vallinnutta säätilaa etukäteen, jos sitä olisi erehtynyt kysäisemään. Ei voi sanoa että säässä olisi ollut valittamista, eikä varmasti mikään asia jäänyt tekemättä sään takia.
Lauantaina tuli todettua sellainenkin ihme pitkästä aikaan, että pilviä oli käytännössä ihan turha yrittää jälestää taivaalta. Vasta hieman ennen auringon laskeutumista horisonttiin tuli kuvan pieni pilvilautta esille ikään kuin muistuttamaan olemisestaan.
Puusepän hommia noin lainausmerkeissä olikin hyvä suorittaa pihalla - kohteena tällä kertaa tuo sisääntuloportin alue, josta tieurakoitsija oli onnistunut aiemmin kaatamaan vanhat pylväät poijes. Hyvä niin, sillä se nopeutti tämän projektin suorittamista. Vanhoja pylväsrunkoja ja heinäseipäitä käyttämällä sai loihdittua oikein perinnemaisemaa, joka samalla hoitaa aidan virkaakin. Kuvan peikko onnistuttiin vangitsemaan filmille, kun se tuli kurkkimaan uutta luomusta.
Päivän hommiin kuului myös Solifer Suzuki PV:n (vm. 81) takarenkaan vaihtaminen. Kaikki laitteen kanssa touhunneet tietävät, että renkaan vaihtaminen vaatii melkoiset purkutyöt, joten maltti on valttia asiassa. No, monien vaiheiden jälkeen rengas saatiin paikoilleen ja vielä kaikki osatkin paikoilleen. Hyvä niin, sillä tämä jo historia mopedi on kaiken vaivan arvoinen. Epätietoisille mainostettakoon, että tämä yksikö on niitä ensimmäisiä Lappeenrantaan tuotuja ko. sarjan mopoja aikoinaan.
Kaiken puuhastelun jälkeen on tietysti paikallaan lämmittää sauna ja otta makoisat löylyt - mielellään vielä monta kertaa. Tällä kertaa tarkoituksena olikin tehdä ns. "lepakkosauna" eli saunomisen ohessa harrastaa niin lepakoiden tähystelyä kuin saunamakkaran syöntiä. Liki neljä tuntiahan siinä kului huomaamatta kun ihmetteli kesäillan hiljaisuutta ja tummuvaa iltaa. Yksinäinen siippa kävi aina puolen tunnin välein ilmoittautumassa detektoriin, joten sauna täytti vaatimuksensa kuvausta vastaavalla tavalla. Ja kun oikein hiljaa malttaa istua ja tähystellä, niin huomaa sitä muutakin mielenkiintoista. Tällä kertaa tuli herra päästäinen syömään omaa makkaraansa, mutta ei uskaltautunut löylyihin.

Ukkosta ilmassa


Vaihteeksi pienen kirja-arvostelun parissa. Posteljooni toi perjantaina pienen lukunautinnon uutukaisen kirjan muodossa. Postilaatikkoon oli tiensä löytänyt uutukainen kirja "Ukkosta ilmassa". Kirja kuuluu URSA:n julkaisuihin ja on päivitetty painos vuonna 1993 ilmestyneeseen kirjaan "Ukkonen ja salamat (Tuomi 1993). Tuo kirja on jo loppuunmyyty, mutta kirjastoista ja antikvariaateista kyseistäkin opusta varmasti vielä löytyy.
Tarvetta etsimiselle ei kuitenkaan ole ellei historia kiinnosta, sillä tämä nyt julkaistu kirja päivittää mainiolla tavalla vuoden 1993 aineiston ja lisää kansien väliin koko joukon uutta tieteelle vielä vuonna 1993 osin tuntematontakin aineistoa. Onhan tuo havainnointitekniikkakin kehittynyt vuosien saatossa. Kirja on kirjoitettu erittäin kansantajuisella kielellä, sortumatta pitkälle meneviin tieteellisiin yksityiskohtiin. Tosin, ne asiat joiden kuvaaminen tarvitsee hieman syvempää tieteellistä näkemystä on myös otettu mukaan.
Uskaltaisin väittää, että kirjan luettua avoimet kysymykset ukkosen ympäriltä täällä pohjolassa vähenevät lähes 100%. Teos on siis hyvin kattava vaikka ukkonen ilmiönä onkin melkoisen monipuolinen. Eipä muuta kuin etsikää teos käsiinne tai hankkikaa se suoraan Ursan nettikaupasta - hintakaan ei varmasti ole este.
Kirja: Ukkosta ilmassa
Tekijät: Tapio J. Tuomi ja Antti Mäkelä
ISBN:978-952-5329-78-0
Ursan julkaisuja 116

Aamuluontoa 24.8.2009

Etelä-Savossa vietetyn kesäisen-upean viikonlopun jälkeen oli mukava taasen tassutella noita kylän raitteja ja tarkastella ihmisten aamutekemisiä muiden luontohavaintojen ohessa. Tulipa matkalla hyödynnettyä jälleen postin laatikkopistettäkin ja laitettua kirjeposti niin USA:n kuin Uuden-Seelannin suunnalle. Tästähän alkaa muodostua jo tapa, sanoisin.
Tuttu sorsalauma piti reviiriään kanavauomissa ja oravat temusivat tuttuun tapaan, eli ei mitään uutta ja ihmeellistä tällä kertaa.

perjantai 21. elokuuta 2009

Aamuluontoa 21.8.2009

Tälle aamulle luonto tarjosikin pienen syksyisen tuulahduksen, sillä lämpötila kävelylle lähtiessä oli vain + 2 C. Tosin vajaan parin tunnin aikana lämpötila oli kohonnut jo + 12 C:een. Auringolla on siis ihmeellinen vaikutus lämpötilaan hi. Kylmin hetkihän useimmiten sattuu juuri tuohon auringonnousun aikaan, kuten tänäänkin.
Luontohavaintojen osalta lähinnä oravat pitivät kiirettä käpyjen kanssa kanavapuistossa; meinaavat kuskata kävyt piiloon sembramännyistä ennen kuin pähkinähakit tulevat paikalle. Sorsaporukkakin oli selvinnyt metsästyskauden avajaisista täysimääräisenä kanavassa. Loppumatkalla pientä ihmetystä ja kummastusta aiheutti matalalla ohitse liitänyt erittäin tummasävyinen hiirihaukka. Oli kovasti menossa kaupungin suunnalle.
Vielä hetki, niin perhosetkin saapuvat baarilleen. Uusi baari oli otettu jo eilen iltana hyvin vastaan.

torstai 20. elokuuta 2009

Bill Gatesin kosto.....

Joskus maailmassa kultaiset lauseet tai lausahdukset kuten "ei ole olemassa helppoa tietokoneen asennusta tai päivitystä"osoittautuvat pelottavan totuuden mukaisiksi. Tuon lausahduksen keksinyt ei varmaan ole koskaan kuullut puhuttavan MAC-maailmasta tai ei sitten näe maailmaa Bill Gatesilta.
Tänään taas törmäsin XP:n ihanuuteen, kun järjestelmä ilmoitti hall.dll -tiedoston vaurioituneen tai kadonneen. Tämän jälkeen alkoikin sitten työ ja urheilu "kadonneen" kovalevyn pelastamiseksi. No, koska kyseessä oli ns. merkkimikro ja sillä omat palautuslevyt, jotka tuntuivat vain toimivan oli ainoana vaihtoehtona lopulta koko koneen asennus alkutekijöistä lähtien. Tässä on tietysti se hyvä puoli, että niin levy kuin vanhat ajurit tulivat puhdistettua. Työtähän tuo teettää, mutta saadaan kone kuntoon.
On se vaan kumma kun tuolla MAC puolella ei tunnu noita hidastuvuus tai muita ongelmia juurikaan olevan vaikka käytössä on melkoinen tiedostojen sekamelska työasemalla. Päivityksetkin tuntuvat menevän suorastaan helposti. Varmistuksien ottamisesta en viitsi mainita mitään - arhg.... kunpa myös xp pystyisi samaan.

Perhosbaari - järjestysmies saa paikan


Meno perhosbaarissa on mennyt siihen mittakaavaan, että on aika harkita järjestysmiehen palkkaamista baariin. Pienet kärpäset ja ampiaisen sukuiset raitapaidat panevat paikan järjestyksen siinä määrin sekaisin, että rauhallisemmat asiakkaat joutuvat jonottamaan pitkiä aikoja paikalle päästäkseen.
Tilannetta helpottamaan avattiin lähinaapuriin toinen sivupiste baarille - toivottavasti tämä hieman helpottaa tilanahtautta. Mahdolliselle järkkärille baarissa on palkkaetuna luvassa vaihtelevat säätilat sekä joukko ikimuistoisia elämyksiä hyönteisten parissa. Kyllä nuo aina rahalliset avut voittavat.

Aavelaivako ??


Kanavan rantaa kävellessä tuli vastaa hyvin aavelaivamainen alus. Mastot oli ajettu ala-asentoon, kannella ei näkynyt ketään, komentosiltakin vaikutti miehittämättömältä ja mikä parasta laivan lipputangossa ei ollut minkään valtakunnan lippua. Yleensähän on tapana kuitenkin pitää valtiolippua esillä. Onneksi ei edes pelättyä merirosvolippua oltu vedetty esiin. Vielä kun olisi ollut aamu-usvainen keli, niin tilanne olisi ollut täydellinen.

Vahinkoja kerrakseen...


Tämän aamuisella kanavakierroksella tuli havaittua vahinkoja kerrakseen. Aivan - tai pitäisikö sitten sanoa sattumia. No, joka tapauksessa ihan oikea rahtialus oli hivuttautumassa kanavaa hiljalleen alaspäin - tätä näkyä ei ole monesti tänä kesänä saanut ihailla. Mihin lienee alukset kadonneen. Ennen sai ihan kyllästymiseen asti jonotella Mustolan sululle, kun puomit olivat sulutusta varten alhaalla, nyt tuokin ilmiö on sattunut vain kerran omalle kohdalle, ja kesä alkaa olla jo kohta syksyllä.
Samaa ilmiötä tuntuvat valittelevan turistitkin. Mustolan sulun geokätkön lokikirja paljastaa karulla tavalla sen kuinka ollaan valmistauduttu näkemään myös laivoja, mutta aika harvalle on tuo sattuma osunut kohdalle. Onneksi sentää valtio muisti maksaa reilut korvaukset kanavan käytöstä tuolle naapurille.
Toinen vahinko oli käynyt paikallisen Merenkulkulaitoksen huoltotukikohdan korjaamon henkilöstölle, kun olivat ajaneet huoltohalliin vahingossa firman auton omien sijasta. Mutta, toisaalta onhan sitä ammattitaitoa pidettävä jotenkin yllä, jos firman autot eivät huoltoa tarvitse, niin duunataan sitten omia peltilehmiään.

Aamuluontoa 20.8.2009


Aamutassuttelut vakioreitillä jälleen suoritettu. Tälle aamulle ei oikein voinut tuota säätilaa hirmuisesti moittia, sillä aurinko pääsee porottelemaan pilvettömältä taivaalta. Vain lännenpuoleinen tuuli tuo hieman sopivasti vilpoisuutta ilmamassaan. T-paidassa tarkenee silti hyvin. Ilmanpainekin on kääntynyt nousuun, joten hyvään suuntaan ollaan menossa.
Sorsat olivat kokoontuneet vakiopaikoilleen sulkuvesistöihin - määrät olivat hieman lisääntyneet eilisestä ja olipa joukossa vielä todella pieniäkin sorsanalkuja. Lienevät ennakoineet tänään alkavaa sorsastuskautta.
Kävelyreitin varrelle sattuu melkoisesti marjamassoissa notkuvia pihlajia -saapi nähdä pitääkö vanhan kansan viisaus paikkansa: "Kahta ei pihlaja kanna - marjoja ja lunta". Näiltä osin näyttäisi siis tulevan melkoisen vähäluminen talvi, mikä sopii allekirjoittaneelle paremmin kuin hyvin.

keskiviikko 19. elokuuta 2009

Hätävarjelun liioitteluako?

Monilla pihoilla näkee noita ympäristöön hyvin sulautuvia rastasverkkoja viritellyn vähän mikä mitenkin. Periaatteena kuitenkin herukkasadon turvaaminen rastailta. Tällä kaudella tuo toimenpide on tuntunut enemmänkin hätävarjelun liioittelulta, sillä eipä noita rastaita ole juurikaan pensaissa näkyny- ei omissa eikä vieraissa.
Vasta eilen sain ensimmäisen havainnon rastaasta, joka oli aidosti kiinnostunut siellä roikkuvista punaisista marjoista. Sekin lähti paremmille saaliille minut huomatessaan.
Vertailua on helpottanut se, että naapurin tontilla on täysin suojaamattomia pensaista, jotka ovat punaisenaan marjoista.

Aamuluontoa 19.8.2009

Sateisen utuista aamukeliä jälleen, tosin yöllinen sade yhti sopivasti lakata ennen aamun tassutteluja. Peräti 2.8 mm oli vettä suppiloon yön aikana tullut, tosin sen näköinen oli tuo taivaskin vielä klo 6 pintaan. Parissa tunnissahan tuo vanha taivaskin alkoi jo näkyä ja aurinkoinen sen myötä. Komea päivä siis tulossa.
Luontorintamalta ei tälle aamulle mitään uutta. Aika hiljaista tuolla kylän raitilla on näin aamuvarhaisella. Mutta, raitis ilma tekee aina hyvää ja liikunta oli sää sitten millainen tahansa.

tiistai 18. elokuuta 2009

Aamuluontoa 18.8.2009

Hieman piristävää vaihtelua aamun lenkkeilyyn saatiin, kun päätettiin vetää tuo viimepäivinä tutuksi tullut kierros ns. vastapäivään. Aamun verrattain kolea sää, + 4 C, sai kanavan veden mukavasti höyryämään, muodostaen jännän silhuetin siellä uiskennelleille sorsille.
Oravatkin jaksoivat pitää omaa mekastustaa kanavapuistikossa ja mikäs on leikitellessä kun sääkin on vielä näin aamutuimaan oikein mainio.
Eiliseen aamuun verrattuna ihmisiä oli liikkeellä suorastaan runsaasti, mutta tähän on selityksenä tuo koulun lukukauden alkaminen. Saa hiljainen koulumäkikin jälleen aktiviteettiä osakseen.
Vaikka vahvat syksynmerkit ovat luettavissa monin osin, täytyy aina etsiä myös niitä kesäisiäkin merkkejä - olkoon ne sitten vaikka taivaalla lentelevät räystäspääskyt tältä aamulta.
Perhosruokintakin sai uutta ruokatäydennystä eilisten sateiden jäljiltä. Ja kas kummaa, heti täydennyksen jälkeen tuli paikalle jo ensimmäiset amiraaliperhoset - lienevät kytänneet jossain herukkapensaan lehdistöllä.

Raivotautiset lepakot (?)


Tämä aamu onkin aloitettava tyylikkäästi uudella lepakkokuvalla ja shokkiuutisen kommentoinnilla. Aamun uutismediasta tarkkaavaisimmat huomasivat uutisen, jossa kerrottiin lepakon hyökänneen ihmisen kimppuun Turussa. Epäillään, että lepakko olisi saanut raivotautitartunnan, jonka seurauksena kyseinen, poikkeava käytös olisi ollut mahdollista. Raivotautidiagnoosia ei ole vielä varmistettu, joten siihen ei voi ottaa enempää kantaa. Sen sijaan hyökkäyksen osalta pitää muistaa, että kohteena oli kaksi paikallista lepakkotutkijaa, jotka mitä ilmeisimmin ovat pyydystäneet lepakoita tutkimustarkoituksissa. Kyllähän kiinniotettu lepakko saattaa toimia agressiivisesti tressitilanteessa, samoin kuin muutkin eläimet ihmiset mukaan luettuina. Ja kaikkiin lajiryhmiin kuuluu oleellisena osana sekin, että osa kantaa jotain tartuntatautia tai sen muunnosta. Eihän tuossa ole mitään ihmeellistä.
Pakokauhun välttämiseksi on turhaa pelätä, että lepakot alkavat syöksyillä ihmisten kimppuun yötaivaalta, ja jos näin kävisikin, niin sehän toisi vain piristävää vaihtelua yölliseen ulkoiluun. Muistakaa kuitenkin, että täällä pohjolan perillä ei ole yhtää lepakkolajia, joka olisi erikoistunut verenimentään! Totuuden nimessä lienee samanlainen todennäköisyys saada lepakko niskoilleen yöllisellä retkellä kuin kohdata verenhimoinen Tracula hautausmaalla.
Jäädään seuraamaan mitä seuraavaksi kuuluu Turun suunnalta.

maanantai 17. elokuuta 2009

Amiraalit liikenteessä


Sateisen sekaisen aamupäivän jälkeen alkoi aurinkokin hieman hymyilemään puoleen päivään mentäessä. Sade lakkasikin juuri sopivasti kun sain aamun urakan marjapensaissa ohitse. On se vaan komea tuo tämänvuotinen marjasato niin herukoissa kuin karviaisissa.
Auringon pilkahdettua tuli mieleen käydä uusimassa tuo perhosruokintapiste, mutta amiraalit olivat nopeampia, sillä paikalla oli 3 komeaa amiraaliperhosta seuranaan yksi herukkaperhonen. Hämmästyttävää kyllä, mutta ampiaiset olivat melkein kokonaan kateissa - hyvä niin, saivat perhosetkin ruokailla rauhassa.

Aamuluontoa 17.8.2009

Arjen alkaessa jälleen aamulenkillä karvatassu, Aapon, kanssa. Tälle aamulle tuo uusi harraste pilvibongauksen muodossa oli turha toive, sillä taivas oli aamutuimaan käytännössä aivan pilvetön. Tee siinä nyt pilvihavaintoja heh... No, vajaan kahden tunnin aikana ilmanalakin ehti muuttua melkoisesti, sillä pilviä alkoi kertymään taivaalle ja tuuli yltyi ajoittain jopa navakaksi. Se on hyvä, että tuo kylän ainoa postilaatikko on ihan toisella puolella, niin tulee PCR- ja QSL -kortteja postitellessa käveltyä samalla isompikin kierros. Tällekin aamulle saatiin Aapon kanssa likkeelle yksi kortti Taiwanin suunnalle.
Ihan kotirappusille saavuttaessa saatiin jopa sellainen kesä-sade niskaamme: vettä tulee harvakseltaan ja hiljalleen pilvestä, joka juuri ja juuri näyttää sadepilveltä.
Lenkin alku sai mukavan käänteen kun Aapon tutkiessa naapurin orapihlaja-aitaa, tuli itse peukaloinen siihen lähietäisyydelle katsomaan moista nuuskuttelijaa. Kummatkin tuntuivat ihmettelevän toisiaan. Oravat olivat liikkeellä yhtä vilkkaasti kuin muinakin aamuina - odotettavissa siis runsaasti hännänheiluttajia talviruokintapisteillekin.
Hieno oli myös se, että piikkiturkit, siilit, eivät olleet yön aikana taistelleet autojen kanssa vaan kaikki olivat päässeet turvallisesti teiden ylitse. Sorsat ja sorsapoikueet tuntuvat mieltyneen noihin Iso- ja Pikku-Mustolan kanavauomiin. Ja hyviä paikkoja ne ovatkin, varsinkin kun tuo metsästyskausi alkaa kohta.

sunnuntai 16. elokuuta 2009

Kunnon harrastus lomapäiville



Monille jo lomansa kärsineille tämä informaatio tulee ehkä hieman myöhään, mutta aina täytyy muistaa, että onhan sitä kesää ja lomaa vielä ensivuonnakin. Nimittäin jos ei harrastuksia ole tarpeeksi entuudestaan, niin sitten niitä kannatta keksi lisää - ei ainakaan aika käy pitkäksi.
Mikäpä harrastus sopisi lomailijan arkeen paremmin kuin pilvihavainnointi tai kansanomaisemmin sanottuna pilvibongaus.
Aivan totta - siinä, missä lintumaailmassa kerätään lajipisteitä havainnoimalla eri lintulajeja, tässä harrasteessa kerätään ihan samoin pisteitä tekemällä havaintoja pilvistä ja erilaisista taivaalla näkyvistä efekteistä kuten sateenkaaret, auringon korona jne. Havainnot tiedenkin kirjataan ylös ja mahdollisuuksien mukaan vielä dokumentoidaan valokuvalla.
Se mikä tekee tästä oivan harrasteen lomalaiselle on se, että mikäs sen mukavampaa kuin ottaa oma "lepolasse" pihalle ja alkaa tähyilemään taivaalle. Toki siinä sivussa voi kirjailla myös lintujakin ylös, sillä onhan pihabongauskin jo saavuttanut suurta suosiota maailmalla.
Mikäli ihan oikeasti tarttuu syöttiin ja alkaa tosissaan harrastaa pilvibongausta, kannattaa uhrata jokunen euro ja käydä hakemassa Suomalaisesta kirjakaupasta kirjanen nimeltä "The Cloud Collector´s Handbook". Eilen tuo kirjanen maksoi 10 euroa, joten ei mikään tähtitieteellinen sijoitus vaikka päättäisi harrasteesta luopuakin myöhemmin. Kirjassa on kaikki oleellinen - myös tuo pistelaskusysteemi, jonka avulla voi vertailla omia saavutuksiaan muiden vastaaviin. Pelin henkihän on tiedenkin se, että mitä harvinaisempi ilmiö, sitä paremmat pisteet.
Niin, tuo kirja on runsaasti kuvitettu eikä vaadi korkeakouluenglantia, vaikka tekstit ovatkin englanniksi.
Pilviharrastajille löytyy myös kotisivusto, jossa kannatta vierailla.

Vuosaaren lepakkoja 15.8.2009

Todella kauniin päivän päätteeksi tuulikin tyyntyi iltaan mennessä, joten oli aivan mainion oloinen sää käydä jälleen kuuntelemassa lepakoiden puuhasteluja. Pieneksi hämmästyksekseni tuo edellis iltana havaittu niittyaukio ei tuntunut houkutelleen yhtään lepakkoa paikalle. Kaikki havaitut lentelijät olivatkin tällä kertaa esillä katukäytävän sivuun jäävän metsikön ja asujaimiston välissä. Ehkä siinä oli enemmän tarjolla sopivaa ruokaa kuin tuolla niityllä tällä kertaa.
Kolmen pohjanlepakkoa tuli kuultu puolen tunnin aikana, joten ihan hyvä suoritus pienen jaloittelun jatkeeksi.

lauantai 15. elokuuta 2009

Vuosaaren lepakkoja 14.8.2009

Vuosi sitten kävin näitä samoja aikoja kuulostelemassa Vuosaaren lepakkoja. Tuolloin tulos oli täysi nolla. Syynä tähän oli täysin paikan väärä valinta eli kulttuuriympäristössä kerrostalojen välissä ei ole paljoa lepakoille tilaa.
Viime yönä poikkesin aikaisemmasta ja kävelin hieman syrjemmälle - ei tosin kovin kauas: vain noin 700 metriä toiseen suuntaa, sillä erotuksella että nyt oli metsää ja peltoa enemmän kuin taloja lähiympäristössä. Tulostakin tuli heti, sillä pohjanlepakot pitivät kovaa kiirettä pienen niittyaukean yllä. Tukikohtaani palatessa sattui vielä mielenkiintoinen havainto kerrostaloihin rajoittuvan kuusimetsän reunassa, kun detektorin sivukaistaan tuli nopeaa nakutusta. Aivan tarkalle taajuudelle en ehtinyt, ennen kuin ääntelijä oli hävinnyt, mutta siippahan se siinä kävi ilmoittautumassa. Peräti kaksi lajia tuolla reilun puolen tunnin lenkillä tässä kulttuuriympäristössä on hieno suoritus. Pitää tänään käydä kuulostamassa uudelleen, koska tuo ilmakin näyttää suosivan suoritusta.

Stadista 15.8.2009

Eilisen päivän perusteella tämän päivän sää oli täydellinen vastakohta, eli aurinkoa riitti. Tältä osin olikin pitkästä aikaa mukava käyskennellä kaupungilla ja seurata eri tapahtumia. Harvoin on tullut yhdistetty kahta massatapahtumaa tai paremmin sanoen niiden seuraamista. City maratoonarit kiertelivät Manta-patsasta ja ilmailunäytöksen koneet kävivät hakemassa vauhtia kaupungin yltä. Tiiliseinät antoivat lisää potkua koneiden kumeille jyrinöille - toivottavasti maratoonaritkin saivat lisää vauhtia samalla. 
Esplanadin puistossa oli esiintymässä Ladies First Big Band, joka oli saanut melkoisen tunnoksen aikaiseksi Kappelin edustalle. Ennen esitystä ihmettelin, että miksiköhän kyseinen kokoonpano ei ole esiintynyt Imatran BB-festareilla, mutta esityksen alkaessa selvisi tuokin asia. Pientä hienosäätöä tarvitaan vielä, jotta BB-taso täyttyy. Kaukana ei tosin siitä enää olla. Reipasta toimintaa joka tapauksessa.
Sellainenkin harvinaisuus sattui kohdalle metromatkalla, että lipputarkastajat sattuivat paikalle. Tällä kertaa voittoa kertyi tuon tarkastusmaksun verran eli 80 euroa. Aivan kaikille ei käynyt yhtä hyvin ja monet joutuivat nielemään tappion karvaan kalkin. Aika melkoisia selityksiä ja osin säälittäviäkin kuului lipputarkastajille olevan jaossa. Onneksi tarkastajat osasivat asiansa. Yllättävän monella tuntui tuostakin pienestä matkustajamäärästä olevan epäselvyyksiä maksamisesta.
Harva hesalainen, edes paljasjalkalainen on tuskin käynyt katsomassa kaupunkiaan mereltä tai tuntee sen historiaa. Kannattaisi hoitaa tuokin asia kuntoon. Kesällä helpoin tapa lienee tuo kauppatorilta lähtevä kanavaristeily - puolentoista tunnin aikana saa rautaisannoksen historiaa sekä kauniita maisemia.

perjantai 14. elokuuta 2009

Aamuluontoa 14.8.09


Varsin sateisissa merkeissä alkoi tämä aamu. Mutta näinhän ennusteen mukaan piti ollakin. No, eipä tuo juurikaan ulkoilua haitannut - kylä tuli karvatassun kanssa tarkkaan kierrettyä ja havainnoitua hi...
Sateesta huolimatta oli yksi ohdadeperhonen lentelemässä kanavanlaitaa kohti Mustolan sulkua. Vaellus- tai muuttovietti lienee saaneen tämän yksilön liikkeelle kurjasta kelistä huolimatta.
Vanhasta Mustolan sulun kanavauomasta saatiin liikkeelle kymmenpäinen sinisorsaparvi, joka oli siellä lepäilemässä. Samassa paikassa havaittiin tai oikeastaan karvatassu havaitsi ison vesimyyrän, joka pääsi pakoon uimalla uoman ylitse toiselle rannalle, jossa jatkoi touhujaan. Melkoisen vikkelä otus. Sadekeli lienee ollut sille mieleen.
Tästä onkin hyvä jatkaa lähtemällä katsomaan parina aamuna tuota pääkaupunkiseudun aamuluontoa - nyt ilman työkiireitä.

torstai 13. elokuuta 2009

Vuoksen varrelta

Aamupäivä tuli vietettyä hyvin tiiviisti Vuoksen varrella Imatran suunnalla. Asiointimatka naapurikaupunkiin tarjosi välillisesti tämän mahdollisuuden. Valtaosan Vuoksen linnustosta näyttää tähänkin aikaan muodostavan nuo sinisorsat, joiden joukossa jokunen telkkä.
Matalalla roikkuneet sadepilvet eivät suosineet valokuvausta, joten otoksien määrä jäi muutamaan hassuun ruutuun. No, tulipahan testattu aidossa ympäristössä tuota Canonin isoa 400 mm (f 2.4) x 1.4 yleisputkea. Valovoiman osalta todella upea kuvausväline, haittana tietysti tuo suurehko koko ja paino: liki 5 kg.

Aamuluontoa 13.8.09

Sateisen päivän ja yöllisen kosteuden jäljiltä luonto tuoksui erityisen raikkaalta. Varsinkin, kun kulkeminen suuntautui tuonne paikallisen ulkoiluradan maastoon. Tällä kertaa tyydyttiin vain maastokävelyyn ja jätettiin pikitiet rauhaan. Mitään sangen erikoista ei luonto tällä kertaa tarjonnut. Lintumaailmassakin pikkulinnut olivat selvästi kerääntymässä parveihin ja tankkasivat ravintoa muuttomatkaa varten. Joitakin myöhäisiä poikueita, tosin omatoimisia ja lentokykyisiä näkyi vielä maastossa. Niin, ja yrittelipä joku lintunen vielä viritellä soitantoakin syyslaulun merkeissä.

Lepakkoyö 12.8.2009

Lähes koko päivän jatkunut sade hellitti klo 22.00 mennessä siinä määrin, että lepakkotutkaimen mukaanottaminen kävelylenkille kannatti. Huonosta ennusteesta huolimatta pohjanlepakot olivat aktiivisesti liikkeellä. Tosin saalistukseen viittaavia ääniä ei juurikaan kuulunut - vain normaalia "matkakaiutusta". Syynä varmaan se, että saalistuksen kohteet olivat hieman vähissä kostean ilman takia. Tämän johdosta lepatkot varmaan kiertelivät laajemmalla aluellakin, koska edellis öisiä esiintymisiä pienellä alueella ei kuulunut / näkynyt.

keskiviikko 12. elokuuta 2009

Pienoismallailua UE 630(f)


Tällainen haasteellinen projekti on tuossa ollut vireillä pitkin kesää. Lähinnä sadepäivien ratoksi on tullut rakenneltua oheisen kuvan mukaista vaunukalustoa II-maailmansodan ajoilta. Valmistajan ohjeet ja hieman vajaat taustatiedot ovat olleet omiaan hankaloittamassa vaunun kasausta. Lopputuloksena kun pitäisi olla lähes esikuvansa mukainen figuuri. No, tämä tuotos etenee väkisinkin niin verkkaisesti, että aikaa riittää muullekin puuhastelulle. Liimojen ja maalien kuivumisille pitää antaa tarpeeksi aikaa hyvään lopputulokseen päästäkseen. Aikanaan tämäkin tekele pääsee sitten muun kaluston rinnalle hyllyn täytteeksi.

Aamuluontoa 12.8.2009

Tälle aamulle tuo ulkoilma valkeni melkoisen sadetta uhkuvana. Itse asiassa klo 05.30 herätyskellon soidessa alkoi myös päivän ensimmäinen sadekuuro piiskata maanpintaa. Sade kuitenkin loppui yhtä nopeasti kuin alkoikin, tosin sitten myöhemmin päivällä tuli tuo jatkuvan sateen reunakin alueelle. Mutta, kuivin jaloin ja selin saatiin aamun lenkki karvatassun kanssa vietyä lävitse.
Tällä kertaa erityisen harmittavana havaintona oli nuo muutamat autojen runnomiksi jääneet siilit, jotka lojuivat tien varsilla. Tämä joka kesäinen stradegia toistuu joka vuosi. Siilit eivät juurikaan kunnioita peltilehtimä, eikä monesti ajajillakaan ole mahdollisuutta tehdä väistöjä, nopean siilen tullessa tielle. No, onneksi sentään noita vielä omin jaloin taapertavia piikkipallojakin on näkyvillä, joten siilikanta voi hyvin tappioista huolimatta.
Päiväperhosien osalta päivä on tuulen ja sateen takia melkoisen surkea. Syöttöpisteelläkin olivat vain ampiaiset ja herhiläiset paikalla. Nyt onkin mitä maistella, kun uudet mäskit täydennettiin öisen lepakkoretken aikana.

tiistai 11. elokuuta 2009

Mustolan perhospuutarhasta 11.8.09


Mustolan perhospuutarha sai tänään jälleen uusia vierailijoita. Eilisten tunnustelijoiden lisäksi on tänään ollut liikkeellä perhosista 2 herukkaperhosta, 3 suruvaippaa, 1 amiraali ja 3 neitoperhosta. Näiden lisäksi on syöttöpisteellä ollut lukuisa joukko erilaisia kärpäsiä, kovakuoriaisia ja ampiaisia. Päivän suurimpana pörisijänä on tänään paikalla havaittu 2 herhiläistä. Herhiläiset ovat saaneet ruokailla verrattain rauhassa, sillä muut paikalla vierailevat jäsenet ovat jättäneet nuo isoleukaiset otukset kunnialla sivummalle. Kuvassa tuore tuttavuus herhiläisen osalta.

Lepakkoyö 10.8.2009


Paikallinen lepakkoyö kotipuutarhassa toi jälleen lukuisia havaintoja saalistavista pohjanlepakoista. Keli oli nyt mitä parhain havainnoinnin ja äänityksien tekemisen kannalta. Kesäkuun alkuu verrattuna yksi ylimääräinen etu oli myös itikka-massojen puuttuminen.
Ohessa analysoitu äänimalli viimeyön saalistavan pohjanlepakon osalta. Sonogrammissa näkyy hyvin kuinka lepakko kaiuttaa saalistaan ja sitten havainnon saatuaan tihentää kaiutustaan kunnes pääsee saaliiseen käsiksi (tuo tihein kohta ylimmällä viivalla). Tämän jälkeen on hetki hiljaista koska pyydystetty saalis täytyy myös niellä.
Alemmassa kaaviossa on pelkistetty esitys lepakon käyttämästä taajuudesta. Taajuus on yksi lajinmääritysperuste monien lepakoiden osalta. Tämä saalistava yksilö käyttää pohjanlepakolle tyypillistä n. 28 Hz taajuutta. Taajuusvaste näkyy myös ylemmän sonogrammin kuvassa, kuvan alaosiossa.

Aamuluontoa 11.8.09

Aamuvarhaisella karvatassun kanssa kävellessä on nyt hyvää aikaa tehdä luontohavaintoja, kun matkavauhti ei ole hirmuinen eikä ole kiire mihinkään. Oudon hiljainen sitä tämäkin kylä on vielä klo 07.00 aikaan. Oikeastaan vain Merenkulkulaitoksen duunarit ovat liikenteessä. Kuvaavaa on se, että koko kylän ja ulkoiluradan kierroksen aikana ei tullut yhtään kävelijää vastaan saati koiran ulkoiluttajaa. Säätä ei ainakaan voi moittia, sillä aurinko paisteli lähes pilvettömältä taivaalta ja maassakin vain kastetta yön jäljiltä.
Kanavan asuntoalueen laajoilla puistoaukeilla oli helppo huomata, että ainakin rastailla on poikastuotanto onnistunut hyvin - suuret parvet olivat ruokailemassa ruohikolla. Olipa joukossa myös yksi jänöjussi. Oraviakin tuntuu riittävän, sillä monin paikoin näkyi näitä vikkeliä hännänheiluttajia omissa puuhissaan.
Kanavan ja vanha kanavauomakin olivat saaneet hieman asukkaita kalojen lisäksi. Kesän sinisorsapoikueet olivat ruokailemassa ja ihmettelemässä maailmanmenoa.
Päiväperhoset olivat vielä yön jäljiltä kateissa, mutta muutaman tunnin sisällä alkaa kukinnoilla olla jälleen ruuhkaa. Komea päivä tulossa - nautiskellaan.

maanantai 10. elokuuta 2009

Perhosruokinta aloitettu 10.8.2009

Kesän perhosruokinta on aloitettu yhden ruokintapisteen voimin. Tässä hieman alkutunnelmia ruokintapaikalta.
Nopeimmin tuollaisen "hunajamättään" löysivät tietysti ampiaiset - ensimmäiset tulivat paikalle jo ennen kuin syöttöpiste oli edes valmiina ripustettavaksi. Mäskipöntön kannen avaaminen sai sopivat aromit leviämään ympäristöön houkutteeksi.
Ensimmäiset päiväperhoset tulivat paikalle vajaan 2 tunnin kuluttua: suruvaippa ja herukkaperhonen tulivat ihmettelemään uusia tuoksuja. Olivat sikäli kohteliaita, että antoivat mieluummin tilaa ampiaisille.
Tunti tämän jälkeen paikalle saapui itse amiraali, joka ei paljoa ampiaisille perustanut. Meni joukkoon mukaan ja siipiä levittelemällä ajoi ampiaisia sivummalle.

Viikonloppuna 8.-9.8.2009 (2)


Päiväperhosmaailman osalta kuten tuli jo mainittua oli uudet sukupolvet lennossa. Näkyvimmän osan veivät erittäin runsaslukuisina esiintyneet keltaiset sitruunaperhoset. Niitä näkyi useita kappaleita lentelemässä ja välillä mesiapajalle laskeutuneina. Hieman harvinaisempana lentelijänä oli joukossa mukana jokunen amiraaliperhonenkin. Myös nokkosperhosella oli komeita, juuri kuoriutuneita yksilöitä lennossa.
Ilmojen jatkuessa tämänkaltaisena, on päiväperhoilla komeat kelit lennellä. Tässä kotikulmilla pistäytyessä onkin nyt hyvä hetki laittaa tuo perhosruokinta kuntoon, sillä monet vaeltelijaperhoset ovat mielissään kun saavat ylimääräistä ravintoa pitkille lentomatkoilleen. Niin, ja samallahan siinä hyötyvät nuo paikallisetkin perhoset, jotka jäävät tänne talvehtimaan.

Viikonloppuna 8.-9.8.2009

Viikonloppuna tuli näin lomaa odotellessa harrastettua hieman lähialuematkailua ja vietettyä helteinen viikonvaihde tuolla Etelä-Savon maisemissa. Kerrassaan mahtavat kelit ja ympäristöt. Metsänreunat, pientareet, pellot ja pihamaat olivat täynnä hyönteisiä aivan käsittämättömän paljon. Monet uudet juuri kuoriutuneet perhossukupolvet olivat lähteneet lennolle. Niiden tuoreet värit suorastaan häikäisivät. Heinäsirkkojen ja hepokattien soitanto täytti nyt äänimaailmaa ylätaajuuksilla.
Näin lomatunnelmaan päästäkseen maastossa ryömiessään kyynärpäät ja polvet verillä tuli vastaan mitä ihmeellisimpiä otuksia ja ötököitä. Tässä pari kuvaa reilun 500 otoksen joukosta valittuna. Loput tulee sitten julki tuolla kotisivuston kuvagallerian puolella syksyn aikana. Nyt täytyy keskittyä tuohon kuvausvaiheeseen ja jättää muu askartelua sitten pimeille illoille.

Kesää vielä jäljellä ja lomaakin

Näin se vaan on, että joskushan se on nämä kesälomatkin pidettävä. Tällä kertaa se ajoittui mukavasti näin elokuulle. Ainakaan ilmojen osalta ei tule olemaan ongelmaa. Jo tuo viikonlopun johdanton antoi hyvä alun eli hellettä pukkasi. Ja niinhän se näyttää alkavan itse lomasesonkikin helteen merkeissä. Sienisadon kannalta olisi kyllä toivottavaa, että noita sateitakin löytyisi. Tosin nytkin sai viikonlopulla ihan helposti tarpeet hyvään kanttarelliruokaan lähimetsästä. Tatit ovat vielä harmittavasti kateissa, mutta eiköhän nekin vielä ilmaantune.
Hyvää lomaa kaikille muillekin lomaimmeisille!

torstai 6. elokuuta 2009

Hyvää ei kannata unhoittaa

Totta totisesti - hyvää ei kannata unhoittaa. Lausahdus tulee aina mieleen, kun työhuoneeseen piipahtaa ja katsoo toisessa nurkassa olevaa musiikkistudiotani. Viimeaikoina monestakin sattuneesta syystä johtuen on aikaa musiikille jäänyt aivan liian vähälle. Monenlaista muuta on kyllä tullut puuhasteltua tässä elämän myllerryksessä. Lähinnä vain välttämätön ylläpitohuolto on tullut pidettyä soittimien osalta - hyvä niinkin.
Nyt lähestyvällä syyskaudella pitää hieman modifoida omaa ohjelmistoa niin, että saapi antaa soittimille jälleen soitantoa viikottain.
Soitinosasto sai hiljattain jälleen uuden jäsenen rivistöönsä, kun palautin käyttöön perintökalleuden - Excelsior Cassotto -harmonikan. Tähän laitteeseen ei ole rakennettu mitään sähköjä, joten siltä osin se on ns. alkuperäiskuosissaan. Excelsioriin tuskin tulee sähköjä laitettuakaan - pitäähän se olla toinen menopeli ns. BlackOut:ien varalta (lue: virtakatkosten).
Niin, ja eihän sitä tiedä josko vaikka jonain hetkenä innostuu jälleen pienestä keikkaluontoisesta soitannostakin. Viimeaikoina onkin lähinnä tyydytty tuttujen porukoiden soittojen ihailuun yleisön joukosta.

Kotimaisia lepakkohavaintoja

Mikäli kotimaiset lepakkohavainnot kiinnostavat, niin kannattaa poiketa osoitteessa: www.lepakkohavainnot.info
Tämä ei vaadi rekisteröitymistä, vaan havaintotietokanta on kaikkien selattavissa. Myös havaintojen ilmoittaminen onnistuu helposti.

Kohtaamisia luonnossa

Vaihteeksi harvinaisen tuore kuva eiliseltä päivältä. Kettu-repolainen näyttäytyi Nuijamaan raja-aseman vanhalla tiellä ja tuli tutustumaan lähemmin outoon liikkujaan tällä vähemmän käytetyllä tieosuudella. Tilaisuus piti käyttää hyväksi, ja repolainen tuli ikuistettua reiluun 30 kuvaan ennenkuin poistui Venäjällepäin hitaasti lontustaen. Hyvässä karvassa ja kunnossa tuntui kettu olevan.

tiistai 4. elokuuta 2009

Salaman iskemä puu

Oletko nähnyt salaman iskevän puuhun? Tai onko tiedossasi salaman iskemä puu? Mikäli näin on, niin olisi toivottavaa, että laittaisit tiedot Ilmatieteen laitokselle kyseisestä puusta. Havainnot on helppo ilmoittaa Ilmatieteen Laitoksen sivulta löytyvältä lomakkeelta.

Onni kääntyi - ja sukatkin


No, toistaiseksi ei tuo hieman aiemmin peräänkuuluttamani onnen kääntyminen ole toteutunut - ainakaan siinä määrin kuin olisin toivonut. Mutta onneksi ei mitään pahempaakaan ole päässyt sattumaan, mitä nyt tietokoneet ovat lakkoilleet ym. pientä kivaa.
Kuvan sukkahomman osalta sain lisää infoa kentältä, kun sitä kerran olin toivonutkin. Hyvä niin, sillä nyt selvisi sitten ihan oikein ko. luomusten idea.
Tampere on tämän idean kotimainen keskus ja siellähän tuo haastatteluohjelmakin oli tehty, en vain sitä sattunut heti muistamaan. Erään kertojan mukaan näiden tuotosten on tarkoitus toimia ns. "pehmo-graffitteina" värittämässä kaupunkikuvaa omalla, poikkeavalla tavalla. Ja kyllähän näitä tuotoksia mieluummin katselee kuin noita töherröksiä seinillä - toki silläkin taidesuunnalla näkyy joskus, harvoin, ihan tilataiteilijoiden alkuja. Kiitosta vaan kaikille infoja laittaneille. Jatketaan sukkien metsästystä hi...

Lepakoista ja sirkoista


Viimeöinä ei ilmamassa ole oikein suosineet lepakoiden liikuskelua. Lienevät varmaan siirtyneet paremmille saalistusmaille tai sitten alkanee paastoamaan, koska vain harvoja kaikuja on detektoriin kantautunut.
Toinen mielenkiintoinen ilmiö on se, että heinäsirkkojen ja hepokattien sirinä ei ole vielä sotkenut kuuntelutaajuuksia kovinkaan pahasti. Monesti on oikein pitänyt etsimällä etsiä sirittelijöitä. Onkohan niiden kannassa menossa jokin romahdus tai tulevat sitten myöhemmin elokuulla paremmin ääneen. Mene ja tiedä.

Tietoturvasta - kone oikkuilee


Tuossa jokin aika sitten pääsin kehumaan täällä kuinka helppoa Vistatyöaseman osalta oli tuo vioittuneen järjestelmän palauttaminen. Aivan kuin tuosta intoutuneen työasema tarjosi taas sunnuntaina mahdollisuuden järjestelmän palauttamiseen. Nyt, tuo vuodelta 2003 ollut kiintolevy antoi ilmoituksen tallennuksen aikana, että levy on käynyt hitaaksi ja tallennukset keskeytyvät. Nopea analyysi osoitti, että levytilakin oli samalla käymässä vähiin, joten pikaisesti USB-levy kiinni ja tiedostot talteen. Tämä onnistuikin viimehetkellä sillä seuraavan operaation jälkeen kyseinen levy ei enää herännyt eloon ollenkaan.
Uudessa koneessa tuollainen 80 Gb:n peruslevy tuntuu tänään todella pieneltä - varsinkin jos käyttää vähänkin enemmän levylle asennettavia ohjelmistoja ja mukaan hieman muuta mediaa, niin alta aikayksikön käypi levy vähiin. Itse päätin hieman korjata tilannetta hankkimalla 80 Gb:n kiekon tilalle 160 Gb:n kiekon järjestelmäalueelle ja sitten pakollisiin tallennuksiin 250 Gb:n levyn siihen rinnalle. Tämän järeämpiin ratkaisuihin ei ollut mielekästä mennä, koska tiedostojen arkistointiin ja muuhun varastointiin käytän hyväksi todettuja Buffalon TeraStationeja. Tuollaiseen teraluokituksen asemaan RAID5-tasolla mahtuu sellainen 750 Gt tiedostoja eikä kaikki katoa vaikka yksi levyistä menisikin rikki. Muilla levyillä oleva tieto osaa paikata vikaantuneen levyn tiedot. Täyttöaste Teralla on tällä hetkellä 66%, joten kun sattui sopiva tilaisuus, niin päätin päivittää samantien aseman 6 teran asemalla + varalevyillä. Tallennustilaa ei koskaan ole liikaa. Varalevyt kannattaa hankkia aina samalla, sillä myöhemmin niiden saaminen voi osoittautua haasteelliseksi. Oikein varastoitaessa ne eivät mihinkään kulu ja ovat sitten heti valmiina kun tarve yllättää.

maanantai 3. elokuuta 2009

Ukkonen 2.8.2009

Niinhän siinä sitten loppupelissä kävi, että ukkonen kävi ilmoittautumassa. Länsiosissa kaupunkia oli tullut vettäkin hieman sakeampaan mukana rakeitakin. Itäosissa selvittiin pelkällä vesisateella ja salamoilla. Melkoisen kumeita jyrähdyksiä joukossa olikin. Äänimaailman osalta ainakin kesän upein ukkonen toistaiseksi.
Tehot menivät ukkoselta yhdellä kertaa, joten uutta räiskettä ei enää yöksi saatu alueelle.

sunnuntai 2. elokuuta 2009

Ukkosta ilmassa 2.8.2009


Näin se näyttää tuo ukkosrintama etenevän. Tutkahavaintojen ja puhelinkuulumisten osalta rajalinja on jo ylitetty ja saadaan ehkä sittenkin myös täällä Saimaankaupungissa nauttia iltaukkosesta.

Muurahaista kerrakseen


Eletään taasen niitä aikoja, kun muurahaispesien kuningattaret ottavat sanan varsinaisessa merkityksessä siivet alleen. Lauantaina, 1.8.09, alkoi lentomuurahaisten parveilu pihamaalla klo 16.15. Ja kuin taikaiskusta kaikista yhdyskunnista samanaikaisesti. Näky oli melkoisen vaikuttava kun sadat ja sadat muurahaiset nousivat lähes kohtisuoraan ylöspäin runsaan maahan jäävän koirasjoukon saattelemana. Siinä olisi ollut pääskysille ja lepakoille hyvät saaliit saatavilla. Näytelmää kesti reilu 15 min, jonka aikana kaikki siivekkäät hävisivät yläilmoihin.

Lepakot sen tietää

Lepakot sen tuntuvan tietävä, nimittäin lähestyvän saderintaman. Viikonloppuna sai asiaan lisää vahvistusta kun edellisenä iltana olivat lepakot runsaslukuisina liikkeellä ja sitten seuraavana iltana samoihin aikoihin ei kuulunut minkäänlaista kaiutusta detektorista. Ainoa ero ilmassa oli se, että saderintama ylitti yön aikana seudun (2.4 mm sadetta). Lepakot ovat ilmeisesti aistineet kyseisen ilmiön tulon ja todenneen ettei sateella hyönteiset oikein viihdy lennossa. Samaan ilmiöön on tullut törmättyä muinakin vuosina.

Ukkosta ilmassa 2.8.2009


Aamupäivän hiostava kuumuus ja vallitseva kosteus ovat lisänneet ukkosen todennäköisyyttä melkoisesti. Iltapäivän aluksi näytti taivaalla aika lupaavilta pilvimuodostumilta ja lopulta alkoi tutkankin ruudulle ilmaantua salamointia.
Tälläkin kertaa tuo ukkosrintama näyttää syntyvän tuolla Kannaksen suunnalla, joten on vielä liian aikaista sanoa siirtyykö se rajan taakse näille kulmille, vai saammeko niskaamme ihan oman solun.

OH5KUY // ARi

Oma valokuva

Born: March 1965
Married with Leila
Other familymembers:
  • Sina (1991) girl 
  • Aapo (2007) Tibetan spaniel (!2013!)
  • Tapsa (2013) Hamster (!2014!)
  • Wiljo (1985) Turtle
 
Hamradio operator since 1991.
Using callsign: OH5KUY

Twitter