lauantai 18. joulukuuta 2010

Hyvää Joulua

Joulutontut olivat tuoneet jännittävän joulukortin postilaatikkoon. Pukki siinä pyyteli ilmoittautumaan Helsinki-Vantaan lentokentällä ja varaamaan kuvan mukaista oheislukemistoa mukaan. Mikäpä siinä, voihan näitä pakkasia hieman löyhytellä välillä etelän lämmössäkin. 
On se melkoinen veitikka tuo Joulupukki, kun tälläisiä yllätyksiä järjestää.
Hyvää Joulua kaikille tasapuolisesti!

Linnunruokaa!

Viime viikkoina kauppoja kierrellessä on huomannut, että suosituimmat siemenseokset ja talipallot loistavat tyhjyyttään kauppojen hyllyillä. Lähivuosina en moista havaintoa muista, vaikka kylmiä talvia on ollut kyllä aikaisemminkin. Ovatkohan ihmiset lisänneet pikkulintujen ruokintamääriä vai onko sitten tarjonta ollut vähäisempää.
Ruokatarjonnan osalta voisi olettaa tilanteen säilyneen vakiona, joten todennäköisempää onkin se, että aikainen pakkastalvi on murtanut yhä useamman sydämmen ja saanut avattua ruokintapisteen pikkulinnuille.
No, totuus ei aina ole näin kaunis, sillä tänä aamuna aamulenkin lomassa bongasin aika monta tyhjää ruokintalaitetta lähiympäristössä - toivottavasti tämä on vain väliaikainen ilmiö ja ruokinnoille tottuneet linnut löytävät pian uutta nokittavaa tutuilta paikoilta. Onni onnettomuudessa on se, että joukossa on muutama vakioruokintapaikka, joilla ruokaa riittää jokatapauksessa.

perjantai 17. joulukuuta 2010

Humppa for ever

Joulun odottelun lomassa tuli vaihteeksi mieleen suunnata katseet taaksepäin ja käydä kulttuurinautinnon siivittämänä haukkaamassa pala historiaa menneiltä vuosikymmeniltä - ajalta, jolloin itseki oli aktiivisesti vaikuttamassa legendojen syntymiseen kotikaupungissa. Tähän kokemukseen ja nautintoon hyvän väylän tarjosi Kaupungin teatterin ohjelmiston "Humppamusikaali". 
Muitakin alan harrastajia ja historian muistelijoita näkyy vielä olevan, sillä suuri katso näytti olleen loppuunmyyty näytös toisensa perään - lippuja varattaessa tämä viimeistään käy ilmi. Kuten monessa muussakin asiassa, niin nytkin voi sanoa, että kansa äänestää jaloillaan. Humppafestivaalien villeiltä vuosikymmeniltä on jäänyt suuri sosiaalinen tilaus kaupungille tarjota jotain vastaavaa ja yhtä hyvin markkinoivaa festivaalia. Toistaiseksi tämä on ollut vielä suurta haavetta - humppahuuman luomaa timanttia ei Lappeenrannan kaupunki pystynyt hiomaan kuntoon, vaan heitti sen kylmästi pois. Tätä suurta viisautta ja kaukonäköisyyttä on saatu nautiskella vielä humppien jälkeenkin - tosin ei niin suuressa mittakaavassa. Harmittavan lyhytnäköistä toimintaa kulttuuritoimen osalta.
Imatra on osannut hoitaa leiviskänsä hyvin. Siellä on kesäinen viikko BB-festivaalien nimissä vietetty jo useamman vuoden ajan, eikä kaupunkia tunnu haittaavan vaikka kaupunki tunnettaisiinkin paremmin BB-kaupunkina. Savonlinnakin on kansainvälisesti paremmin tunnettu ooppera-citynä, joten mikä olisi ollut Lappeenrannankaan nauttia humpan tuomasta maineesta ja ottaa turistilta rahat pois kepeän tanssimusiikin tahdittamana. Surkuhupaisaa faktaa asian osalta on sekin tosiasia, että Lappeenrannan satamaan monena kesänä noussut humppateltta, annettiin "lahjaksi" Imatralle, jotta BB-kansa saisi katon päänsä päälle festivaalien alkumetreillä.
Mielenkiinnolla pitää odottaa, koska ja kun tuonne satamatorille saadaan nuo Aimo Vuorisen ja Matti Kurosen peräänkuuluttamat "hengelliset messut" - varmaan niillekin oma asiakaskuntansa löytyy ja Lappeenrannan maine hengellisenä kesäkaupunkina voisi varmaan toimia paremmin kuin tanssikansan kokoontumispaikkana.
Aika näyttää mihin tullaan vai tullaanko mihinkään. Jälkimmäinen vaihtoehto näyttää tällä hetkellä pelottavan tutulta.
Kaupungin teatterille kuitenkin SUURI KIITOS hienosta produktiosta - kansa osaa todellakin äänestää, ainakin jaloillaan.

torstai 25. marraskuuta 2010

Live-tietoturvaa

Tämä viikko on kohta kärsitty sanan varsinaisessa merkityksessä. Ei niinkään työmatkan puolesta, vaan käytettävien välineiden osalta. Tällä kertaa tietotekniikka meinasi saada kunnon niskalenkin aikaiseksi, mutta onneksi oli hyvät lääkkeet matkassa - puolivahingossa tosin, mutta kuitenkin.
Käytössäni oleva matkalaukku eli sylimikro alkoi temppuilla Windowsin kanssa oikein tuelta juuri työmatkan alla, joten päätin asentaa sen alusta pitäen kokonaan uusiksi. Tämä on useimmiten se paras tapa saada vanha Windowsohjelmisto ajantasalle. Parituntisen urakan jälkeen olikin niin ohjelmisto kuin kaikki tarpeelliset päivitykset ajettu koneelle. Hyvä - ja suoritettujen testauksien jälkeen kaikki näytti toimivan moitteettomasti. Työreissu voi alkaa hyvillä mielin.
No, tästä eteenpäin ei tapahtumien kulkua oikein voi tarkoin kuvata, sillä työpisteelle päästyä kun laittoi koneeseen virrat päälle, tuli tuttu herja näkyviin näyttöön. Usean käynnistyksen ja eri variaation jälkeen, virhetila ei antanut periksi, joten piti keksiä jotain työtiedostojen pelastamiseksi koneelta. Ja mikä pahinta - sama kone oli henkireikä internetin ihanaan maailmaan, joten pitkä viikko olisi edessä ilman työaseman palveluksia.
Kuin sattuman kauppaa oli laukkuuni jäänyt vanha dvd-nippu, josta löytyi yllättäen Linux-jakelun live DVD: levy jolla voidaan kokeilla Linuxia ilman, koneeseen tehtäviä muutoksia. Ei muuta kuin levy koneeseen ja käynnistys ohjautumaan dvd-asemalta. Eipä aikaakaan kun Ubundu toivotti käyttäjän tervetulleeksi koneelle. Ubundu yllätti erittäin myönteisesti, vaikka  ei ollutkaan viimeisintä jakeluversiota. Tarpeelliset työtiedostot löytyivät helposti kiintolevyltä ja ei aikaakaan kun ne olivat OpenOfficella luettavissa ja muokattavissa. Tämän jälkeen kaikki olikin helpompaa kun työhommat oli turvassa.
Nopea tarkastelu osoitti, että Ubundu oli löytänyt salkkumikroon liitetyt oheislaitteet kerralla ja jopa koneen oma äänikortti ja langaton verkkokin toimivat moitteitta. Odotin vastoinkäymistä tuon legendaarisen Mokkulan kanssa - se olisi tarpeen koska langatonta verkkoa ei ollut käytettävissä saati sitten langallista. Kas, kummaa - Mokkulan liittämisen jälkeen Ubundu yksinkertaisesti kysyi liittymän PIN-koodia, ja pian järjestelmä oli valmis kommunikoimaan ulkomaailmaan.
Kaikki oli siis paremmin kuin hyvin. Kone onkin saanut olla päällä koko viikon sillä ei laiskuuttaan jaksa aina käynnistää live-dvd:ltä, vaikka ajallisesti ei se vie juuri paljoa enempää kuin Windowsin normaali startti. Mitähän se onkaan, kun asennan tuon Ubundun tähän koneelle valmiiksi kovalevylle seuraavaa kertaa varten. Onnistumisen iloa varmaan.
Jatkossa kannattaa kyllä pahan päivän varalle varustaa kannettava työasema myös jollain Linuxin live-jakelulla - helppo, halpa ja yksinkertainen juttu, joka voi pelastaa arkiset aherrukset mikromaailmassa.

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

ROS -sounds a little FUCK

This morning I found an interesting message on Europena ROS Club pages. That might be one reason why my application was cancelled without any notices.


ARRL members are not welcome in this Club: 
It is my understanding of a recent NPRM of the FCC that the ARRL is opposed to having Ros used on the HF bands and 6 and 2 meters. If you look back at responses from the ARRL they think Ros would interfere with other users. I think they have not looked at the limited frequencies suggested to use. Nor have considered how little 10 watts will bother other users It seems that they have made a stand years ago and their will be no movement on this matter. The ARRL is not in our best interests on this matter.

73 Fred Darrah N9GUE


The only funny thing is that I am not a member of ARRL - I just use their electronic QSL-service LoTW. 



Esta mañana me encontré con un mensaje interesante es europena ROS páginas Club. Esa podría ser una razón por la que se canceló mi aplicación sin ningún aviso.


Miembros de la ARRL no son bienvenidos en este club:
Es mi entendimiento de una nprM reciente de la FCC para que los jue ARRL opuestos que tienen Ros utilizado en las bandas de HF y 6 y 2 metros. Si miras hacia atrás en las respuestas de la ARRL creo que lo Ros interferencias con otros usuarios. Creo que no he mirado en las frecuencias limitadas sugeridas para su uso. Tampoco se han considerado como poco 10 vatios no se moleste a otros usuarios parece que han hecho un año antes y soporte, no habrá movimiento en esta materia. El ARRL no está en nuestro mejor interés de este asunto.

73 Fred Darrah N9GUE


Lo único curioso es que yo no soy miembro de la ARRL - sólo tiene que utilizar su servicio de QSL LoTW electrónico.

Juhlimaan

Hyvää Isänpäivää kaikille tasapuolisesti. Voiko sen enää paremmin ja yksinkertaisemmin sanoa!

lauantai 13. marraskuuta 2010

ROS new digital mode with mysteries

Well, I am not sure how to say this, because I like operating QRP and all mode devoted for it. Since the first quater of this year when ROS was officially published I have tested it regularly here in Lappeenranta. I have not counted how many QSOs I have made, because my logbook doesn´t know that mode. Same problem with one electronic QSL-service, called LoTW. I know that this mode is not officially accepted in many forums, but it works FB and the software is updated very often. Almost every time when I start my ROS on my computer, I found that I am not using the latest BETA version hi... Why Beta, why not real stable one...?
Some days ago, I found that there are a new club for this mode. That´s not surprise, because there are so many different clubs on "radiowaves" hi.. Well, I decited to join to the club also, but the answer was quit interesting that I receiced - for some reason they couldn´t accept my membership application. No any reasons was mentioned. Anyway that´s not problem. I am going to use this mode time to time in the future too, despite of the club rank hi.... Happy QRPing for everyone.

perjantai 12. marraskuuta 2010

Teatteria, teatteria

Meinasi tuossa ihan unohtua, että kuluneella viikolla tuli omistettua yksi ilta paikalliselle kulttuurinautinnolle ja vierailtua Imatran teatterissa. Kohteena oli tuo mukavan hupailun leiman saanut näytelmä: "Kääk sängyssäni on varas". Väliaikoineen noin parituntiseen näytökseen mahtui kyllä vauhtia ja vaarallisia tilanteita siinä määrin, ettei ainakaan katsojat kylmiksi jääneet. Ketään näyttelijöistä erikseen esille nostamatta voi vain todeta, että kyllä ammattilaiset asiansa osaavat. Roolisuoritukset olivat kerrassaan mainioita ja välillä "fomulaluokkaan" kiihtynyt vauhti näyttämöllä osoitti, että hyvin täytynyt harjoitella muutakin kuin vuorosanoja.
Näissä teatteriproduktiossa on kaikkinensa se suuremmoinen puoli, että tätä voi nauttia ja harrastaa täysin 3D-luokassa ja ilman ylimääräisiä laseja. Asia, johon elokuvateatterit ja kotikatsomot ovat vasta pikkuhiljaa siirtymässä.
Tästä onkin hyvä jatkaa ja siirtyä paikalliseen teatteriin katsomaan tuota humppakansan iloittelua - luonnollisesti 3D:nä.

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Talven tungua

Talvi kävi hieman peloittelemassa ja antoi hieman lunta maistiaisiksi. Nopeimmat täällä ehtivät kaivamaan jo hiihtovälineet esiin. Tänään ne näkyivät olleen pystyparkissa ovien vierustoilla. Parempi varustus tänään olisi ollutkin nuo vesisukset. Tälläistähän se talven tuleminen on joka vuosi ollut - pikkuhiljalleen.
Koko kesän hieman kateissa olleet siilitkin aktivoituivat tässä viikolla - peräti kaksi piikkipallohavaintoa viikon sisällä. Niilläkin kovat ajat edessä, kun pitäisi saada tarpeeksi ravintoa piikkien alle ja löytää se sopiva nukkumapaikka talveksi. Onneksi noita lehtikasoja löytyy lähitienoilta. Lähinaapuri on jopa onnistunut valmistamaan ihan oikean pesäluolan siilille - hieno juttu.
Lintujen ruokinta saa vielä odottaa, sillä ruokaa tuntuu maastossa vielä riittävän.

torstai 4. marraskuuta 2010

Propagation Map | WSPRnet OH5KUY

OH5KUY (0.5 Watts/ R-8 -vertical antenna) Monitoring 17 meters WSPR-band at 14:45 utc)

Hearing: DF6MK, DK1SFA, DK6UG, F/G6AIG, G0KTN, G3YPE, G4CAO, G4YND, IW2DZX, K4PZ, NB3N, VE3BGV, W9OFA
Heard by: DK6UG, EI9FV, F/G6AIG, G0KTN, G0NNF, G3THQ, G4CAO, G4ENZ, G4YND, IW2DZX, K4PZ, W1BW, WB5NMZ


Russian radio amateurs active on Kostomukshskiy Reserve RFF-051

A group of Russian amateurs will be active on Kostomukshskiy Reserve RFF-051 between November 3 and 7, 2010.
They are using callsign RK1NWA/p. QSL route via UA1NFA.
Other information here:=>

Russian Robinson Club, RRC

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Puoli Wattia, 17 metriä ja monta kilometriä

Tänään olikin hyvä hetki olla heikkojen signaalien kanssa bandilla. WSPR-projektin tiimoilta pidetään tänään ääntä badilla mahdollisimman monen aseman voimin. Itsekkin laitoin oman aseman aktiiviseksi. Onhan se mukava nähdä minne sigaalit kantavat ja mitä kuuluu. Testattavana taajuusalueena on tuo 17 metriä (aallonpituus) joka vastaa taajuusasteikolla 18 MHz aluetta.
Lähetystehoksi määrittelin niinkin paljon kuin puoli Wattia. Tuo määrä tehoa jos kulkee edes Eurooppaan, niin voi ainakin todeta, että aseman antenni ja syöttöjohdot ovat aika hyvin kunnossa - tehot eivät huku matkalla omiin järjestelmiin tuolloin.
Lokitietojen perusteella signaali on kulkenut aamupäivän ja iltapäivän aluksi ihan mukavasti pitkin Eurooppaa. Tämän lisäksi on heikkoja signaaleja tullut kuulolle Yhdysvaltojen itärannikolta ja Australiasta, kuten kuva osoittaa. Aiemmin aamulla tuli vielä signaaleja Uudesta Seelannista saakka, mutta siellä näkyy testiasema pistäneen pillit jo ns. pussiin.
Kiinnostuneille löytyy lisää infoja heikkojen signaalien projektista projektin omilta nettisivuilta. Sieltä löytyy myös kartta-alusta, jolta voi tarkastella kulloistakin tilannetta signaalien siirtymien osalta. 73

Syksyn suuntaisesti - marraskuista säätä

Kalenteria vilkaistessa huomaa, että marraskuulle on käännytty ja syksyyn liittyvät manooverit kellon "kääntöineen" ja paikallisine syysmarkkinoineen ovat ns. voitettu kanta. Vuosikierto tästä jatkuneekin sitten sen ensilumen odotteluna tai varsinkin sen lumen, joka jää sitten keväälle saakka maanpeitoksi.

Rillikissan ennusteen mukaan marraskuu etenee seuraavasti:
Marraskuu alkaa sateilla ja plussakeleillä. Jo pyhäinpäivän tienoilla poutaantuu, ja puolenkuun maissa vähän viileneekin. 17. marraskuuta aletaan saada sateita niin lumena kuin vetenä. Aivan kuun lopulla sateet muuttuvat lumeksi, ja Rilli uskoo pysyvän talven alkavan.

Tällä hetkellä ainakin ulos katsoessa näyttää siltä, että Rilli on ennustuksessaan täysin oikeassa!

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

JT65-HF - radiopower!

Tulipa tässä puolen vuoden teknisen tauon jälkeen kokeiltua jälleen radioyhteyksien metsästystä JT65-modella.
Kipinän tähän antoi eräs blogikirjoitus, jossa mainostettiin aivan uutta ohjelmistoa JT65:lle. Keväällä kokeillessa kyseistä modea, yhtenä suurena ongelmana oli käytettävien ohjelmistojen vaikeaselkoisuus - liian paljon asioita muistettavaksi ja säädettäväksi saati sitten ymmärrettäväksi.
Reilun tunnin touhuamisen jälkeen oli käyttämäni asematunnus ollut kuultavissa ao. listan mukaisissa valtioissa; useimmissa jopa useamman aseman voimin.
Tätä yhteystapaa käytettäessä onkin hyvä muistaa, että yksi täydellinen yhteys vaatii vähintään kuusi (6) minuuttia, joten tuntiin ei kovin montaa yhteyttä pidellä.

2 : Argentina 
11 : United States 
5 : Austria
5 : Belgium
5 : England 
3 : European Russia
1 : Finland
4 : France
1 : Greece
2 : Ireland
6 : Italy
4 : Poland
    

maanantai 25. lokakuuta 2010

32-bittiä vai 64-bittiä....mitä saisi olla?

Viime viikkoina on törmännyt jälleen kerran bittivirtoja kahlatessa mielenkiintoiseen ongelmaan: uusien työasemien kokoonpano ei täysin tue käytettäviä ohjelmistoja ja päinvastoin. Sellainenkin perusohjelmisto kuin selaimena usein käytetty Internet Explorer tuntuu tökkivän pahasti niissä työasemissa, joissa on käytössä 64-bittiset väyläratkaisut koneessa. Selaimen kautta katseltava uutispätkä ei todellakaan ole mieltä ylentävää katseltavaa, jos lyhyenkin katselujakson aikana saa selaimen käynnistellä useaan otteeseen päästäkseen uutiskatsauksen loppuun.
Helposti tulee mieleen, että vika onkin työasemassa eikä sovelluksissa. Näinkin voi toki joskus olla, mutta tänään tarjoutui oiva tilaisuus kokeilla ja tyrmätä tuokin väite heti alkuunsa. Testimielessä asensin samalle työasemalle tuon kilpailevan selaimen - Mozilla Firefox. Ja, kas kummaa - "Tuliketulla" asiat toimivat heti niinkuin pitääkin.
Ohjelmisto- ja palvetuottajat ovat kuluttajaa ajamassa pieneen ahdinkoon, kun kuluttaja näköjään joutuu etsiskelemään juuri ne oikeat komponenti asioiden kuntoon saattamiseksi. Bittinikkareille tämä tuskin on ongelma - mutta mitäpä tekeen ne loput 99% käyttäjistä?

Talvi tulee marraskuussa

Talvi tulee varmasti tänäkin vuonna, mutta tuleeko se pysyvä lumi jo marraskuulla jää nähtäväksi.
Ainakin paikkakunnan vakiosääennustaja Rilli-kissa on aiheesta vahvasti sitä mieltä, että pysyvä lumi saadaan jo
marraskuun lopulla.

Marraskuu 2010 | Etelä-Saimaa

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

10-10-10

Mitähän maagista tähän päivään ja vallitsevaan lukusarjaan kätkeytyy? No, eipä auta kuin ihmetellä. Kirkot ainakin täyttyvät hääpareista jos ei muuta. 10.10.2010

perjantai 8. lokakuuta 2010

Good bye - kesä!

Näin se on vaan lopulta todettava, että kesä voidaan tältä vuodelta siirtää muistojen joukkoon. Mustolan suunnalla tuo vaihdos tapahtui 25.9 kun vuorokauden keskilämmöt putosivat alla +10 C.
Eipä hätää - reilu puoli vuotta eteenpäin, niin voidaan ihmetellä, koska päästään jälleen kymmenen plusasteen paremmalle puolelle. Tilastojen mukaan tämä tapahtuu siinä toukokuun puolivälin tietämissä.

maanantai 4. lokakuuta 2010

Laatikon täytettä kerrakseen

Harvoin sattuu niin, että postilaatikolla saapuneiden postikorttien määrä ylittää laatikkoon tulleen mainos ja muun roskapostin määrän. Tänään niinkin vaan kävi. Päiväpostin lisukkeena laatikossa odottelivat kortit Australiasta, Ukrainasta, Valko-Venäjältä, Hollannista, Canadasta ja Hong Kongista.

Perhosbaarilla vielä

Perhosbaari on ollut jo suljettuna reilu kaksi viikkoa, mutta vielä eilen yritti yksi aktiivinen asiakas tulla tykö. Yksinäinen suruvaippa kävi lämpimän ilman siivittämänä hieman kaartelemassa tutuissa ympyröissä. Mikäs sen mukavampaa. Nyt on kyllä jo aika etsiä sopiva kolo talveksi ja jatkella lentoja kevätkaudella uudelleen.

Kuinka ollakaan Saunalahti...

Kuin jatkona edelliseen kirjoitukseeni; tänään tuotiin käsiini "tyytyväisen" asiakkaan salkkumikro, johon paikallinen Saunalahden myyntitykki oli myynyt ns. mokkulan. Mikroa vilkaistuaan oli vielä kehunut asiakkaalle, että kyllä tuossa koneessa toimii ja ei tule olemaan mitään ongelmia.
Myyntitykeille voisi antaa oppina ja tietona, että kannattaa katsoa mitä kone on ns. syönyt, eikä luottaa vain kuorissa oleviin merkkeihin. Nytkin olisi ollut helppo todeta, että koneessa on tietoliikenteen osalta käytössä vain yksi USB-paikka. Koneesta ei siis löydy edes paikkaa LAN-verkkokaapelilla. Pieni vilkaisu olisi myös osoittanut sen, ettei kone ole koskaan edes käynyt internetissä saati päivittymässä. Ahdinko nettitikun ostajalle oli siis valmis. Kiitosta vaan.
Jotain positiivistäkin pitää toki asiassa olla, ja se on se, että myyjä huomasi muuttaa tikun liittymän verkkohaun sellaiseksi ettei hyppää signaalit rajan taakse naapurin verkkoon. Olisipa siinä ollut jälleen datalaskussa ihmettelemistä.

keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Mikä mättää Sonera, Elisa, DNA, Saunalahti....

Yhä useammin tietokonehuoltoja tehdessään törmää tilanteeseen, jossa ns. kaupalliset operaattorit ovat toimittaneet hienot, yhteyksien kannalta välttämättömät laitteet asiakkaalleen, mutta siihen se sitten on loppunutkin: nimittäin tekninen tietämys operaattorien osalta. Rahat ja sopimukset on tehty, joten annetaan asiakkaan itse rämpiä suossa koko rahalla. Tai itse asiassa tarjouskampanjoiden perusteella toimitettujen laitteiden osalta on saatava myös tiedenkin katetta, joten pakotetaan asiakkaat soittamaan ja konsultoimaan kalliiden tukipalveluiden kanssa. Samaan aikaan sitten ihmetellään suureen ääneen, kun virukset ja pöpöt valtaavat verkostoja ja ihmiset pitävät langattomia verkkojaan avoimina yms.
Tästä tyypillinen esimerkki johon törmää säännöllisesti: S-operaattorin edustaja toimitti asiakkaalleen laitteet internetyhteyden tilaukseen liittyen. Hienon langattoman ja langalliseen tiedonsiirtoon kykenevän Zykelin paketin oli toimittanutkin. Asiakkaan kannalta hienoa oli tietysti se, että järjestelmä lähti heti toimimaan kunhan oli saatu virrat kiinni ja verkkokaapeli kytkettyä tietokoneeseen. Tässäkö kaikki? Haloo, haloo....
Miksi asiakkaalle ei oltu kerrottu, että laitteen langaton verkkoyhteys on oletusarvoisesti päällä ja vielä SUOJAAMATTOMASSA tilassa, puhumattakaan siitä, että laitteen oletussalasanat oli jätetty ns. perusasetuksille, jotka kuka tahansa voi käydä vaikka internetistä lukemassa ja tämän jälkeen käydä muuttamassa asiakkaan tietämättä modeemin toiminnan mieleisekseen. Siis melkoinen turvallisuusaukko asiakkaan järjestelmään - oikeastaan turvallisuuspommi!
Tämänkin asian olisi voinut vielä jotenkin ymmärtää, jos asiakkaallee olisi edes selitetty, mitä hänen tulee tehdä asioiden korjaamiseksi ja opastettu siinä. Nyt asiakkaalle ei oltu edes toimitettu ohjeita modeemin määrityksien muuttamiseen saati neuvottu suojauksen kannalta tärkeiden yksityiskohtien hoitamiseksi kuntoon. Operaattorin kannalta tietysti tyytyväinen, hiljainen ja maksava asiakas on se paras. Ja hommahan toimii täsmälleen niin kauan kuin sen heikoin lenkkikin.

maanantai 20. syyskuuta 2010

Nyt sienimetsään

Josko sieniä vähääkään arvostaa ja haluaa ruokakulttuuriin vaihtelua, niin kannattaa suunnata kulkunsa sienimetsään. Eilinen koepoiminta Etelä-Savolaisessa muotomaastossa toi hetkessä suuren korillisen ruokasieniä.
Aluekkin oli hyvin helppokulkuinen: vanha metsäautotienpohja sekalaisen mäntypuuvaltaisen metsikön keskellä. Alue jolta kerättiin oli vain noin 200 metriä pitkä kaistale. Koriin mahtui niin eri tatteja, kuin rouskuja ja haperoitakin. Nam...nam.....

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Perhosten maailmanennätys

Aamun Etelä-Saimaa uutisoi koko sivun jutussaan: "Suomen päiväperhoset maailmanennätysvauhdissa" Jutun taustalla on se huomio, että Suomen päiväperhoset leviävät pohjoiseen kymmenen kertaa nopeammin kuin pohjoisamerikkalaiset serkkunsa! Tämä käy ilmi arvokkaasta seuranta-aineistosta, jota Etelä-Karjalan allergia- ja ympäristöinstituutti on koostanut vuosien aikana.
Perhosia ja ilmastonmuutosta käsittelevä juttu on kerrassaan mainio katsaus noin kokonaisuutena päiväperhosiin liittyen. Perhoset omalta osaltaan ovat hyviä indikaattoreita moniin luonnossa tapahtuviin muutoksiin. Nyt aineistoa alkaa olla sen verran kasassa, että niitä voidaan ihan oikeasti alkaa tulkitsemaan ja vetämään johtopäätöksiä.

Kuten jutussa tuodaan esille on Kaakkois-Suomi perhosharrastajille eräänlainen paratiisi: monet lajit niin vanhat kuin uudetkin ovat kaakosta levinneitä. Täällä ollaan riittävän etelässä ja idässä, mikä osaltaan takaa lajiston monikirjon. Karjalan kannas on perhosten moottoritie Etelä-Karjalaan!

Seurantatutkimukset tuovat arvokasta tietoa, ja niihin on helppo ja mukava osallistua. Näissä tutkimuksissa voi vapaasti ihailla perhosia ilman että perhosia tarvitsee pyydystää tai tappaa - havainnot riittää. Luonnollisesti tärkeää olisi se, että havainnot kirjattaisiin ja tuotaisiin siten tutkimuskäyttöön. Kansalaiselle mainio paikka kirjata havainnot niin perhosista kuin muistakin luontoon liittyvistä asioista on Hatikka -palvelu.

lauantai 11. syyskuuta 2010

Lepakkohavainto...

Tänään se vihdoin tapahtui. Äsken suoritetun kyläkierroksen tiimoilta tuli tehty havainto vesisiipasta kanavalla saalistamassa Mustolan lammen kohdilla. Ensin en ollut uskoa korvia, vaan vaistomaisesti käänsin lepakkotaajuuden paremmin pohjanlepakkoa vastaavaksi. Mutta, kas kummaa ääni tulikin kanavalta ja oli ns. siippataajuuksilla. Eikä aikaakaan, kun vesisiippa kävi morjestamassa melkein jalkojen juuressa.
Ensimmäinen havaintoni siipoista tältä osin. Tämä voisi vahvistaa käsitystäni siitä, että kanavan rannan suuret lehmukset koloineen tarjoavat hyvät piilopaikat siipoille.

perjantai 10. syyskuuta 2010

Vielä on...

Vielä on niin kesää kuin perhosiakin jäljellä. Aurinkoinen sää ja liki +20 C lämpötila on saanut houkuteltua vielä päiväperhosiakin liikkeelle. Näillä kulmilla nuo nokkosperhoset ovat olleet vielä näkyvimmin liikkeellä; niin puutarhoissa kuin sisätiloihin tungetellen.
Tänään tuli sitten viikonloppua vasten laitettua kunnon töpinäjuomat perhosbaariin. Saas nähdä riittääkö asiakkaita - tulevien viikkojen jatkot riippuukin sitten paljolti säiden haltijasta ja janoisten asiakkaiden määrästä.

Autoilun vaaratilanteita

Kun kerran autoihin on päästy, niin pitää ottaa tämäkin viikolla bongattu autojuttu kuvioihin. Ainahan tuo uhka ei tule sieltä mistä sitä eniten odottaa, vaan voi käydä kuten muinaisille gallialaisille ja taivas pudota melkein niskaan. Betoninen "kuboli" on tipahtanut melkein auton päälle - kuvasta voi päätellä hieman mittasuhteitakin. Tämä näky tuli eteen maanantaisen kätköilyreissun yhteydessä. ;-)

Autoilua kerrakseen

Aika monenlaisia autoilijoita sitä liikenteessä näkyy. Mutta sehän on ymmärrettävääkin, sillä ajokorttitietojen mukaan noita ratinkääntäjiä riittää. Harvemmin törmää kuitenkin näin asialliseen paikoittajaan, kuin Mustolassa on viimepäivinä saatu ihailla. Auto on saatu upotettua pieneen ojaan lähes risteysalueen keskelle - hieno suoritus kerrassaan. Suorituksen arvoa nostaisi se tieto onko kuljettajalla ollut ns. puhtaat jauhot pussissa tapahtumahetkellä.

Viikon töhinät

Tämä onkin ollut pitkästä aikaa sellainen työviikko, että kotihommat ja harrasteet on saanut melkein unhoittaa. No, ei nyt sentään - maanantaina ehdittiin vaimon kanssa tehdä pitkä geokätköreissu naapurikunnan Lemin puolelle, muutoin onkin ollut näitä perus kotihommia saunalauteiden uusimisesta kylmäkalusteiden asennuksiin ja huonejärjestelyihin liittyen. Eli ihan mukavasti hommia - ei aika ole käynyt pitkäksi hi...

keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Lepakoita, rastaita, sirkkoja...

Nyt on vielä hyvä aika lähteä ihmettelemään yöllisen taivaan ihmetyksi. Lämmin keli ja tyyni ilma luovat otolliset olosuhteet yölliseen havainnointiin. Monet linnut muuttavat yöllä ja nyt onkin kuultavissa mm. rastaiden kutsuääniä yölliseltä taivaalta. Esim. eilen oli punakylkirastaiden psii...psii -äänet hyvin kuultavissa, mikä oli merkki siitä, että ainakin joukko rastaita oli siirtymässä hieman eteläisimimmille maille.
Lintujen lisäksi tietysti lepakot käyttävät tilaisuutta hyväkseen ja saalistavat vielä lenteleviä hyönteisiä. Pohjanlepakot olivat totuttuun tapaan aktiivisessa liikkeessä katuvalojen syttyessä - tosin saalistus hoituu omalla tutkalla, eikä siihen valoja tarvita. Öiseen äänimaailmaan kuuluivat ainakin vielä eilen heinäsirkkojen ja hepokattien konsertit - tosin aika harvakseltaan näitä "viulutaitureita" enää äänessä oli. Sydänsyksyä kohti mennään väistämättä.

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Perhospäivän kunniaksi 31.8.2010

Aamun tiukan niukat lämpötilalukemat hieman säikäyttivät ja laittoivat aprikoimaan josko "kesän" hyönteiskausi perhosten osalta alkaa olla jo ohitse. Perhosbaarille katsellessa näytti tiski tyhjältä ja pieni haikeus valtasi mielen.
Päivää kohti lämpötila hieman kohosi, jopa +16 C lukemiin ja koska aurinkokin lämmitteli muutoinkin taivahalta piti ottaa haaste vastaan ja käydä ruokatunnilla virkistäytymässä Immolan lentokentä päässä, Niemilammen, hieman karussa maastossa.

Olin varautunut, että ainakin lintuhavaintoja vesilintujen osalta saisi tehtyä, mutta olettamus osoittautui jälleen kerran vääräksi ja parhaat havainnot tulivatkin perhosten ja sudenkorentojen osalta.
Komea nokkosperhonen oli lämmittelemässä rantapenkereellä, josta sitten pian siirtyi nautiskelemaan paikan harvahkosta kukkatarjonnasta. Nokulainen olikin melkoisen haastava kuvattava, sillä alueella puhalsi pieni viima, mikä laittoi kasvit heilumaan. Tarkennuksen kanssa saikin olla todella tarkkana.


Lajipotretteja perhosista tulee usein otettua liiankin helposti. Unohdetaan huomioida se ympäristö, jossa perhoset viihtyvät. Itsekin sorrun tuohon aika usein sillä pitäähän perhoskokoelmassa olla aina hyviä lajikuviakin. En sitten tiedä olenko oikeassa vai väärässä, mutta näin vaan tuntuu kun kameran objektiivin lävitse hyönteisiäkin tähyilee.

Paikalla ollut Amiraali tarjosikin mielenkiintoisen yllätyksen, sillä en ollut todellakaan osannut odottaa törmääväni täällä siihen. "Sotaherra" oli nautiskelemassa päivästä aivan vesirajan tuntumassa eikä tuntunut suuremmin häiriintyvän uteliaista katseista ympärillä. Myös Amiraalin osalta kuvia, joissa enemmän ympäristöä sekä ns. pakkokuva lähes virheettömän kauniista perhosesta.




Perhosten osalta alueella lenteli vielä muutama lanttuperhonen sekä hieman harmittamaan jäänyt pikkukultasiipi. Jälkimmäistä en ehtinyt kuvaamaan, kun kamera oli jo viety turvallisesti ajoneuvoon eikä kännykkäkameralla kehtaa pilata päiväänsä. Ensikerralla sitten.

Muutama lajilleen tunnistamaton sudenkorentokin pyöri alueella. Kesän merkit näkyvät ainakin isomman korennon siivissä eri asteisina kulumina.




tiistai 31. elokuuta 2010

Pakkasaamu lähellä

Aamulla elohopeaa tai paremminkin digitaalia tarkastellessa ei oikein meinannut ensin uskoa silmiä. Todellakin lämpötila oli yön aikana laskenut liki nollaan asteeseen. Onneksi oltiin sentään asteen kymmenys plussalla, niin ei ihan pakkasille heittäydytty. Sen verran syysaamun tuntua oli kyllä havaittavissa kun osasta autoja joutui jo etulasia jääraapalla raappaamaan - kosteus oli ottanut lasista hieman kovemman otteen noin alhaisella lämmöllä.

Vuorokauden keskilämmötkin ovat kääntyneet nyt + 10 C:n alapuolelle, joten termiselle kesälle voidaan sanoa tältä kaudelta hyvästit. Tämä päivä nautitaan vielä ainakin kesästä ja elokuusta!

maanantai 30. elokuuta 2010

Windows rules....

Se osaa tämä kuuluisa käyttöjärjestelmä ohjelmistoineen kyykyttää käyttäjäänsä tasaisin väliajoin. Tänään oli kyseessä vain yhden postikortin skannaaminen kuvatiedostoksi, jotta voisi lähettää sen maailmalle. Normaalisti muutamassa minuutissa menevä operaatio päättikin tänään ottaa käyttäjästä ns. niskalenkkiotteen ja viedä liki tunnin operaation suorittamisessa. Skannausohjelmisto ilmoitti itsepintaisesti että levy jolle olet tallentamassa on jo täynnä. Ei auttanut vaikka vaihtoi levyä tai teki muita kikkailuja. Kaikilla levyillä oli tilaa enemmän kuin runsaasti käytössä. Skannerin ajurien päivittäminen ei tuonut toivottua tulosta asiaan - sama kiusa vain jatkui.
No, eihän siinä muuta kuin kaikki skanneriohjelmistoon liittyvät ohjelmat pois koneelta ja vielä tarkistus ettei rekistereihin jäänyt mitään viittauksia käytettyyn ohjelmaan. Uuden ohjelman lataus ja asennus - ja kas kummaa - tämähän on vanhempi versio kuin mitä oli käytössä. Toimivuuskin sen mukaista - ei toimi.
Uusi etsintä ja jokohan nyt tärppäisi - nyt ainakin versionumero parani ja TWAIN-rajapintakin löytyi yllättävästi. Skannauskokeilu ja jipii.... nyt toimii.
Tuli vaan mieleen kysymys - kuinkahan moni olisi mennyt liikkeeseen hakeakseen isomman kiintolevyn, kun ohjelmat itsepintaisesti kiroilivat levytilan vähyydestä? Täytyy olla varuillaa tämän ohjelman niin kuin koko käyttöjärjestelmän kanssa. "Omppumaailmassa" näille jutuille saatetaan jopa nauraa.

Julkista raiskausta

On se vaan kumma ja suuren ihmettelyn aihe, kuin nykyään ei osata enää tehdä kunnon musiikkikappaleita! Pitää keinohengittää vanhoja hyviä kappaleita kun ei itse osata muuta tehdä. Tälle aamulle tuli oikein hyvä esimerkki ja pahimman luokan pohjanoteeraus eräältä nuorelta naisartistilta: nainen julkesi repiä niin flegmaattisen oloisesti kappaletta "Monrepo" - oikein selkävillat nousivat pystyyn kappaletta kuunnellessa. Se lienee varmaan ollut tarkoituskin. Täytyy myös sano, ettei kiitosta saa tuon kappaleen uuden sovituksenkaan tehneet "taiturit".
Ja mikä pahinta, tämä ei ole edes yksi ainoa esimerkki nykyajan musiikkituotannosta - näitä riittää. Onneksi tuo vanha kaarti ei ole vielä sortunut näihin kauheuksiin.
Sama ilmiö on muuten pikkuhiljaa hiipinyt tuonne elokuvatuotannonkin puolelle.

sunnuntai 29. elokuuta 2010

Lepakkoviikonloppua

Aika hiljaista on ollut niin perhos- kuin lepakkorintamalla viimepäivinä. Syystuulahdukset sateineen ovat onnistuneet totaalisesti hieman muuttamaan ososuhteita niin, että hyönteismaailma ja vaihtolämpöiset siitä eivät hirmuisesti pidä.
Eilinenkin päivä meni käytännössä sateita pidellessä, joten ruuhkaa ei ollut perhosbaarin tiskillä saati yöllisellä taivaalla. Nyt näyttää hieman valoisammalta kun tuo kaasupallokin loimottaa taivaalla - voi olla että ainakin joku viikonlopun tankkaaja eksyy baariinkin. Illan hämärtyessä pitäisi myös nahkasiipienkin ilmaantua - pitäähän niidenkin tankata ja kesän poikasilla on hyvä hetki opetella käytännön niksit ennen pakkasia.

lauantai 28. elokuuta 2010

Geokätköilyä lauantaiaamun ratoksi

Viikonlopulle ei ollut sovittuna mitään erityistä ohjelmaa - melkoinen ihme sekin. Näin ollen päätin omistaa aikaa yhdelle harrastuksista, geokätkentä. Aikainen herätys urbaaniin, nappaskenkäkätköilyyn sattui hyvin, kun samalla reissulla sai vaimon vietyä asioilleen satama-alueelle. Tässä vaiheessa tosin melkein luulin geotilanteen lässähtävän, sillä yhteisillä retkillä etsittävät purkit yleensä löytää vaimo. Nyt täytyi kuitenkin tulla toimeen omin voimin, varsinkin kun geokoira, Aapo, jäi myös kotia odottelemaan.
Karttatiedustelun perusteella oli tarkoitus hakea aamun aikana neljä peruskätköä kaupunkialueelta. Normaalisti tulee etsittyä vain 1 - 2 kätköä reissua kohden, joten tämä oli selvä poikkeus säännöstä.
Varoituksen sana niille, jotka harrastavat ja etsivät geokätköjä: kirjoituksen seuraavissa osioissa tulee paljastettua kätköjen yksityiskohtia, joten mikäli haluat pitää vielä salaisuudet salaisuuksina, mene jonnekin muualle tyydyttämään uteliaisuutta hi..hi.
Lappeenrannan keskustan alueelle on vuosien saatossa pesiytynyt runsaasti kätköjä, joten valinnanvaraa riittää. Satamasta olikin helppo siirtyä Linnoituksen valleille etsiskelemään ja ihmettelemään. Näin aamuvarhaisella ei paljoa muita liikkujia ollut alueella, joten sai rauhassa puuhastella eikä tarvinnut naamioitua edes kameran taakse. Etsittävä kohde oli koordinaattien perusteella kätkettynä Linnoituksen takapuolelle. Täällä ei ole oikeastaan ennen tullutkaan käveltyä, joten korkein aika korjata tämä virhe. Ei muuta kuin geoauto parkkiin P-alueelle ja sitten reipas siirtyminen valleille.
Takavallit onkin näköjään putsattu ja entisöity komeaan kuntoon. Kannattaa poiketa. Mukavia kävelyreittejä vallien lomassa riitti. Sateen ja kasteen jäljiltä nurmikko oli hieman märänoloinen, joten nappaskenkäkävelyyn ei alusta ollut paras mahdollinen. Ja kuinkas muuten, viimeiset 25 metriä tuli loikittua vielä vähän pitemmässä heinikossa ennenkuin vallit luovuttivat kätkön haltuuni. Nopea silmäily ympäristöön ettei ylimääräisiä silmäpareja tarkkaile puuhasteluja, purkki esiin, nimi lokiin ja purkki paikoilleen. Muutama valokuva alueesta ja sitten pikku hiljalleen maleksintaa autolle päin. Ensimmäinen purkki oli hoidettu yllättävänkin nopeasti.
Seuraavalle kätkölle gps näytti matkaa olevan reilu 500 metriä, joten geoauton siirtoa hieman ja jälleen menoksi. Tämä purkki onkin sopivasti Pallon uudessa liikenneympyrässä. Siellä sitä menoa ja vilskettä varmasti piisaa, joten piti olla hieman varovainen liikkeissään. Vei geoauton varuilta parkkiin Rakuunamäelle, josta kävelin rantapolkua pitkin ympyrälle. Gps alkoi ilmoitella kohteesta kun olin ympyrän "meluvallin" vierellä. Tämä irtokivistä koostettu aita on komean näköinen, jopa näin läheltä tarkasteltuna. Ja, ah ihanaa, niin paljon koloja, joihin voi piilotella pieniä mikrokätköjä että.... Koordinaatit olivat noin 5 - 9 metriä sivuun kohteelta, joten hieman ylimääräistä vaikeusastetta etsintään hi.. Lopulta purkki löytyi - eikä edes tarvinnut hajoittaa komeaa aitarakennelmaa. Hieman haastetta, mutta niin pitää ollakin - ainakin välillä. Muita liikkujia ei reilun 20 minuutin aikana rannassa ollut, joten jälleen sai askarrella ihan itsekseen. Hyvä niin.
Seuraava kohde olikin sitten lentoaseman luona oleva purkki. Tämä oli helppo tapaus, sillä kätköpaikkoja etsittäväksi ei ollut montaa. Nyt ei muuta kuin nokka kohti kotia ja geokoiraa.
Ratakadulla, matkan varrella, piti vielä käydä nuuskimassa se lupaamani neljäs purkki. Tämä olikin varsin mielenkiintoinen etsittävä. Vaikka purkki oli kätketty onton puun sisään, ei puusilmäisyys haitannut. Kätkö löytyi helposti. Tämän parempaa naamiointia purkille tuskin voi tehdä. Hienoa, että jotkut näkevät vaivaa purkkiensa kätkemiseen.
Reilu tunti ja neljä purkkia oli haettuina. Kelpo suoritus meikäläiselle. Vettäkin alkaa pikkuhiljaa satelemaan, joten hyvä siirtyäkkin sisähommiin välillä.

keskiviikko 25. elokuuta 2010

Prosessoriaikaa...

Maailmalla näkyy olevan monia suunnatonta laskentatehoa vaativia projekteja, joihin houkutellaan mukaan yksityisiä kansalaisia. Monilla työasemillahan tuota vaapata prosessoriaikaa on varmasti enemmän kuin kylliksi tarjolla. Ensimmäisiä tämänkaltaisia projekteja, johon itsekin osallistuin aikoinaan, on tuo SETI-projekti, jossa etsitään älyllisiä signaaleja massiivisista data-aineistoista joita radioteleskoopit ovat koonneet.
Itse ajattelin jälleen ryhdistäytyä projektin osalta, ja laittaa nyt uusiutuneen käyttöliittymän taakse kätkeytyneet projektit juoksemaan tuohon ukkostutkakoneelle. Siellähän tuo hiljainen kausi on edessä ja tehoja siten käytettävissä.
Vuorokauden testauksen jälkeen totesin, että eipä kannata laittaa sillä sovelluksessa on joku häikkä, mikä aiheuttaa jotain käyntihäiriöitä tuolle tutkaohjelmistolle, sekä itse sovelluskaan ei sitten tahdo ryhtyä millää laskentatyöhön. Pitää katsoa joskus toisten paremmin tuon asian toimivuutta.

tiistai 24. elokuuta 2010

Perhosbaari

Ilmojen käännyttyä hieman syksyisemmälle suunnalle on myös perhosbaarin kävijämäärät pudonneet melkoisesti. Tuleva saderintamakaan tuskin houkuttelee joukkoja liikkeelle, joten joutunee odottelemaan vielä muutaman päivän, jotta asiakkaita tulisi. Iso herra, Amiraali, on jaksanut onneksi pitää paikasta kiinni ja käynyt ilmoittautumassa aina kun mahdollista. Tänään olikin hyvä syy ilmoittautumiseen, sillä oli uudet maltaat kupissa!

Voi sitä kalan määrää...

Viikonlopulla tuli kaiken muun puuhastelun jälkeen tehtyä kesän ensimmäinen kalaretki mökkijärvelle vaimon kanssa. Hyvä syy että ei aikaisemmin oltu kalareissulle lähdetty oli tiedenkin kuivuuden kadottamat matoset. No, kaupan hyllyltähän noita viikekädessä saa - niin nytkin. Matojen alkuperästä ei mitään tietoa, mutta hyvin tuntuivat toimivan, eivätkä kalatkaan todellakaan arastelleet niitä.
Koska tarpeen oli saada kunnon paistikaloja, ahvenia, varustauduttiin reissulle useamman onkilaitteen kanssa. Mukaan otettiin lisäksi pohjaonki kaiken varalta.
Kaksi ensimmäistä paikkaa meni ns. kuivaharjotteluna, sillä kaloista ei kuulunut eikä näkynyt merkkiäkään. Lumpeikoiden jäätyä taakse ja kaislikon reunan lähestyessä alkoi sitten tapahtua. Silmämääräisesti katsottuna ahven-merkkistä kalaa oli veneen alla noin 1.5 m syvyydessä aivan käsittämätön määrä. Mikä lie ne sinne houkutellut. Ja mikä parasta - kävivät syötteihin kiinni kuin oikeat pedot!
Mukaan varattu vesiämpäri (8 l) osoittautui jo heti alku metreillä liian pieneksi - osa kaloista hyppi mieluummin veneen lattialle kuin vietti aikaa lajitovereiden kanssa ämpärissä. Kukapa ei niin tekisi.
Varttitunnin kiivaan onginnan jälkeen kävi selväksi se, että saaliin käsittely ja onginta nopeutuu, kun unohdetaan pohjaonkin ja keskitytään pelkästään mato-ongintaan. Vieläpä niin, että toinen nostaa kalat ja toinen tarkastaa syötin sekä irroittaa kalan. Hyvä tekniikka, mikä toimii niin kauan kuin välineet pysyvät kunnossa. Kala iski syöttiin välittömästi kun se meni veteen. Joku voisi sanoa, että onkimisessa menee mielenkiinto pois kun syönti on hurjimmillaan. Jännää olisi ollut nähdä kuinka monta tuntia huippusyöntiä riittää, mutta ei makeaa mahan täydeltä tälläkään kertaa.
Niinhän siinä lopulta kävi, että tuli se normaalia suurempi vonkale, joka sai mukaansa koko syötin koukkuineen. Eipä ongelmaa, sillä varalaitteessa oli vielä käyttövapaa ns. kilpaonkilaite. Pienen virittelyn jälkeen huomattiin heti, että nuo kilpaonkiviritykset eivät ole luotu sisäjärvien ottipaikoille - jo pelkästään älyttömän pieni koukku aiheuttaa harmia. Hyvällä syönnillä saa koukun kaivaa melkein kalan mahasta saakka, mikä hidastaa melkoisesti ongintaa. Niinpä hetkisen jälkeen päätettiin vaihtaa tuo pohjaongen suurempi koukku mato-onkeen. Hyvä valinta, sillä saalismäärä nousi heti, eikä kalat nielaisseet monestikaan koko koukkua. Kalojen onneksi varmaan sitten tuo viimeinenkin koukku menetettiin lopulta, eikä auttanut muu kuin palata tukikohtaan ihmettelemään kalan syöntivimmaa sekä suurta saalista.
Ensi kerraksi pitää varata järeämmät välineet ja varalaitteet mukaan. Kyllä paistettu ahven on sitten hyvää - eikä tuo ahvenkukkokaan mitään pahinta ruokaa ole.

perjantai 20. elokuuta 2010

Euroopan lepakkoyö

Euroopan lepakkoyö tapahtumineen lähestyy jälleen. Elokuun viimeisessä viikonvaihteessa perinteisesti järjestetty havainnointitapahtuma ajoittuu tänävuonna ajalle 27.-28.8.2010. Nyt ei muuta kuin kaivamaan detektorit esiin komeroista ja tekemään hyviä havaintoja. Toki ilman detektoriakin havaintojen tekeminen onnistuu hyvin. Yleinen, pohjanlepakko, aloittaa lentelyn jo iltahämärissä, jolloin se on helposti havaittavissa taivasta vasten. Monille vain täysin pimeässä lentävissä lajeissa tuo ultraääni-ilmaisimen (detektori) käyttö havainnoinnissa onkin lähes välttämätön. Lepakkoyön tapahtumista tullee ajallaan lisäinfoja myös lepakkoyhdistyksen sivustolle. Kannattaa käydä katsomassa, josko omalla paikkakunnalla olisi joku ohjattu yleisöretki aiheesta.

tiistai 17. elokuuta 2010

Aamun uutisankka

Aamun uutisointia ihmetellessä on mielenkiintoista huomata, kuinka uutisankkurit menevät joskus ns. halpaan. Uutisissa raportoitiin laajasti kuinka salama oli hajoittanut matkustajakoneen kolmeen osaan! - Todellisuudessa kone on hajonnut kolmeen osaan vasta iskeytyessään maahan. Vaikka salamassa on voimaa ja tehoa, ei sen tiedetä koskaan hajoittaneen lentokonetta, vaikka todisteita iskemistä on. Toivottavasti tämä uutisointi ei lisää lentopelkoisten ihmisten määrää.

maanantai 16. elokuuta 2010

Kuluvaa kesää tarkastellessa

Toukokuu
Mittausarvojen osalta kulunut kesä näyttää melkoisen mielenkiintoiselta Mustolan kaupunginosassa. Paljon puhuttujen helteiden osalta päästiin tuntumaan jo toukokuulla, jolloin mittariin rekisteröityi 5 kpl yli +25 C:n päiviä. Termisen kesän alkaessa 11.5 päästiin melko nopeasti kuukauden maksimilämpöihin. Toukokuun maksimilämpö +28.2 C mitattiin 14. päivä. Kuukauden aikana oli 16 sadepäivää, jolloin mitattiin yli 0.4 mm sadekertymä.

Kesäkuu
Kesäkuulla mitattiin vain yksi hellepäivä aivan kuukauden lopussa. Tuolloin anturit tallensivat +25.9 C lämpötilan. Tämä oli samalla kuukauden maksimilämpötila luonnollisesti.
Sadepäiviä rekisteröitiin 10 kpl. Sateet painottuivat kuukauden puolivälin paikkeille.

Heinäkuu
Heinäkuussa olikin sitten hellelukemia melkein jokaisena päivänä. Yhteensä 25 päivänä mittarin lukemat ylittivät +25 C. Muinakin päivinä liikuttiin reilusti yli + 20 C yläpuolella.
Sadepäiviä rekisteröityi kokonaista 8 kappaletta. Suurin osa sateista tuli ukkoskuurojen mukana.

Ennustamisen sietämätön keveys

Kuluneen kesän aikana meteorologit ovat varmaan törmänneet usein sääennusteiden tekemisen helppouteen. Todellinen sää on ollut melko usein aivan jotain muuta kuin tietokoneiden tekemät laskentamallit ovat antaneet ymmärtää. Toki ilmamassojen liikkeisiin liittyvät matala- ja korkeapaineen rintamien liikkeet seurauksineen on osattu laskea oikein, mutta aiheeseen liittyvät myrskyrintamat onkin sitten ollut melkoista arpapeliä.
No, tämä ei ole meteorologien vika. Voimakkaiden ukkossolujen ennustamiseen on toki olemassa numeraalisia malleja ja erilaisia indeksejä. Näissä on toki sen verran mukana muuttuvia epävarmuustekijöitä, että varmin ennuste voidaankin tehdä vasta sitten kun myrsky on jo puhjennut.
Sunnuntaille ennustettu Kaakkois-Suomeen kohdistuva ukkosmylläkkä kyllä toteutui ja ihan kunnolla, mutta paikka oli vain reilu 200 km itään, Pietarin talousalueella. Eipä tänne enää yhtään ylimääräistä mylläkkää varmaan kaivatakkaan - alkaa muutoin moottorisahojen ja agregaattien kurssit hipoa pilviä.

perjantai 13. elokuuta 2010

Vierailijoita perhosbaarissa

Tälle aamulle sattui jälleen ns. ohikiitävä hetki perhosbaarilla. Komea haapaperhonen kävi nopealla vierailulla baaritiskillä ja lähti liemet tunnistettuaan nopeaan tahtiin liihottamaan kohti itäistä horisonttia. Liekö tämä hieman normaalia kuumempi kesä aiheuttanut sen, että monilla perhoslajeilla tuntuu lentokausi jatkuneen siitä, mitä nuo oppaat antavat ymmärtää. Tosin, eihän perhoset varmaan noita oppaita luekkaan, vaan elävät ns. luonnon omilla ehdoilla.
Toinen veijari, suorastaan häirikkö, on osoittautunut herhiläiseksi. Yksinäinen herhiläinen yrittää pitää kuria baarissa, mutta perhosilla tuntuu huumoria riittävän ja saavat ahdisteltua tätä öykkäriä loitommalle. Vuosi sitten näitä julmureita oli kaksin kappalein.
Mihinkähän lienee täältä nuo ampiaiset kadonneen, kun niitä ei ole ollut baarijonossa yhtään vielä - tosin ei niitä hirmuisesti kaivatakkaan.

torstai 12. elokuuta 2010

Ukkostilastoja uusiksi

Viime viikkoina riehuneet ukkosmyrskyt ovat laittaneet koko joukon tilastoja uusiksi. Erityisen hyväksi ennätysten murskaajaksi osoittautui tuo Veeranpäivän (4.8.2010) alueella riehunut myrsky. Myrsky oli sen verran voimakkaasti läsnä, että muutama muu varsin voimakas myrsky jäi ennätystilastoissa vaatimattomammille sijoituksille.
Vuorokausikohtaisessa salamamäärässä Veera otti hienon toisen sijan tuloksella 67385 salamaa. Vuoden 2007 (22.8) kärkipaikasta jäätiin vajaat 7000 salamaa. Myrskyn luonnetta kuvaa hieman tuo tuntikohtainen ennätysarvo: klo 18:00-19:00 29956 salamaa. Kun vuoden 2007 ennätysryminöissä vastaava arvo oli "vain" klo 15:00-16:00 19189 salamaa.
Minuuttikohtaisessa laskennassa Veera ottikin sitten haltuun lähes koko Top50 -listan: kärkituloksena klo 18:21 723 salamaa!

Baari avattu

Tämän kesän paikallinen perhosbaari avattiin perinteisin menoin eilen - oikein kahden "juottolan" voimin. Ensimmäistä asiakastakaan ei tarvinnut odottaa reilua tuntia pidempään, kun ohitse kiitänyt herukkaperhonen havaitsi baarin olevan auki. Sana leviää nopeasti, joten kohta lienee taas edellisvuosista tuttu vilske baaritiskillä.

Pirunpuntarit liikkeellä

Pirunpuntarit eli tuttavallisemmin sudenkorennot ovat olleet näkyvästi liikkeellä kuluneena kesänä. Monilla hyväksi todetuilla "puntaripaikoilla" on ollut melkoinen vilske ja vilinä. Isojen korentojen "tanssi" taivaalla on ollut mielenkiintoista katseltavaa; saalistavat korennot esittävät mitä taidokkaimpia lentoliikkeitä. Näihin lentoratoihin eivät vielä insinööritaidon mestariluomuksetkaan yllä.
Havaintoja tehdessänne olkaa varovaisia, sillä ylitse lentävä korento nimensä mukaisesti punnitsee teidät ja tämän jälkeen onkin sitten itse "Pirun" vuoro ottaa ohjat käsiinsä kohtalon osalta. Kyllä perimätietoon on uskominen - eiköstä vaan.

perjantai 6. elokuuta 2010

Myrskyvaroitusta

Viime viikkoina on nähty tuon säämatematiikan toimivuutta ihan kongreettisella tavalla. Myrskytuhoja on saatu ihmetellä ja mittailla eri puolilla Suomea.
Jälleen on luvattu kaakon suunnalta erittäin lämmintä ilmamassaa viikonlopulle - tästä ei voi todennäköisesti olla seurauksena kuin rajuhko ukkospurkaus siinä vaiheessa kun kylmä rintama astuu kuvioihin mukaan tulevalla viikolla. Ja mitä suuremmiksi nuo lämpötilaerot syntyvät ja saadaan sopivasti epävakautta ilmakehään, niin sitä kovemmat myrskyt syöksyvirtauksineen on jälleen tiedossa. Toivottavasti selvitään nyt kuitenkin pahimmalta.

sunnuntai 1. elokuuta 2010

Enonkosken hellelukemat 2010

Tässä muun säädatan purkamisen myötä tuli tarkasteltua tätä kulunutta kesää näin mökkipaikkakunnankin osalta. Kelien osalta voi sanoa, että täälläkin heinäkuu hoiti sen minkä kesäkuu mahdollisesti jätti hoitamatta - ainakin lämpöjen osalta. Kesäkuun keskilämpö oli +13.1 C ja heinäkuun vastaava peräti +21,7 C. Korkeimmaksi noteeraukseksi heinäkuun osalta mitattiin +34.7 C ja kesäkuulta +25.9 C.
Sateiden osalta jäätiin mollemmilla kuukausilla hyvin alhaisiin lukemiin, sinne 30 mm ympärille. Tämä näkyy tietysti luonnossa marja- ja sienisadon osalta. Useimmat sateetkin näyttävät tulleen hetkellisinä purskeina ukkoskuurojen osana.

Perhostellen

Kesän huippulämmöt ovat suosineet päiväperhosia. Monet perhoslajit ovat suorastaan yllättäneet runsaudellaan, mikä onkin hieno asia. Kuukauden vaihtuessa on ollut jännä huomata kuinka perhoslajit vaihtuvat sulassa sovussa keskenään. Viimepäivinä erityisesti suruvaippa ja neitoperhonen ovat suurimmista päiväperhosistamme esiintyneet runsaslukuisina. Suruvaippoja on parhaimmillaan voinut havaita pihamaan yllä viisikin yksilö samanaikaisesti. Komeat neitoperhoset ja hieman pienemmät herukkaperhoset ovat pitäneet suruvaipoille seuraa.
Monien hopeatäplien osalta tuo lentokausi on pikkuhiljaa päättymässä. Tämä on nähtävissä myös perhosten usein hyvin repaleisistä siivistä. Useimmat niistä tuntuvat lentävän niin pitkään kun lentopintaa siivissä suinkin on jäljellä. Hyvä niin, sillä kyllä sekaan mahtuu.
Viime aikoina on tuota perhoskuvausstradegiaa tullut hieman muunneltua; siirtyminen tarkoista lajikuvista hieman avarampiin, ympäristökuviin samalla kun on voinut jättää etsimättä lajipuhtaita yksilöitä. Luonnon kuluttama keisarinviitta ketokukkasella on varmasti enemmän puhutteleva kuin lajityypillinen kuvaus, uutukaisesta, värivirheettömästä yksilöstä lähikuvassa.
Tarkkana jos luonnossa liikutte, niin huomaatte kuin useimpien perhosten toukkia on myös liikkeellä verrattain runsaasti.
Kuvatuksia pitää lisäillä sitten kun pääsee nopeampien yhteyksien äärelle - gsm-verkon ylitse ei kannata kuvia juurikaan siirellä.

Supersolujen sinfoniaa 30.7.2010

Supersolujen sinfoniaa saatiin ihailla Astanpäivän kunniaksi täältä Savonlinnan pohjoispuolelta, Enonkoskella. Kaikessa rajuudessaan ja raakuudessaan tuo luonto on melkoisen kunnioitusta herättävä asia - siitä saatiin jälleen hyvä osoitus. Enonkosken suunnalla ei ainakaan pienellä maisemakierroksella näkynyt mitään myrskytuhoja; vain satunnaisia, yksittäisiä puita nurin tien varsilla. Kirkonkylälläkin oli yksi suuri hopeapaju joutunut nöyrtymään tuulen tieltä. Omalla sääasemallakin nuo maksimi tuulihuiput olivat luokkaa 15 m/s, eli aivan pahimmille arvoille ei onneksi täällä menty.Muutama kymmenen kilometriä etelämmäksi, niin anemometrissä olisi ollut tuulienergiaa riittämiin.
Sääasemani ukkostutka antoi mielenkiintoista dataa jo reilu 3 tuntia ennen kuin myrsky iski; monet arvot olivat sellaisia kuin on noissa Amerikkalaisissa datamalleissa. Näitä ei ole juuri nähnyt kuin omissa simulaatioissa - nyt luonto päätti näyttää omat simulaationsa. Valitettavasti tuon myrkyn alkaessa saada se aktiivisin, mielenkiintoisin vaihe päälle Savonlinnan alueella, menivät tietysti sähköt koko taajamasta ja siinä samassa kaikki datatallennuksetkin menivät pois päältä. USP-sähkön kautta ei kannattanut tilannetta pitkittää, sillä tiesi varmuudella sen, että nyt sähköt ovat hieman normaalia pitempää pois päältä. Ja reilu 20 tuntiahan tuota sähkötöntä aikaa riittikin -toisilla se jatkuu vieläkin. Onneksi oli tuo paristokäyttöinen viihderadio ja hyvä perunakellari, niin perusasiat sai hoidettua hyvin ja tietoakin sai päivitettyä.
Lähinaapuri tuossa vajaan kilometrin päässä ihmetteli vielä aamulla, että onko meillä sähköä. Kun kerrottiin hieman myrskystä ja tuhoista, alkoi päivittelemään ettei omissa radioissa ollut paristoja, ja pakastearkkukin pitää suojata lämpiämiseltä paremmin.
Täytyy katsoa mitä Ilmatieteenlaitos aikanaa informoi myrskystä, mutta selvää lienee varmasti se, että joukossa oli useita supersoluksi luokiteltavia myrskykeskuksia suurine syöksyvirtauksineen.
Näillä mennään ja loma jatkuu ... kohti seuraavia rytinöitä. Suomen suvi on yllätyksiä täynnä.

tiistai 27. heinäkuuta 2010

Lepakoiden jäljillä

Useampana iltana on tullut detektorin kanssa kuullosteltua paikallisen siippayhdyskunnan toimintoja. Nyt näyttää tai paremminkin kuulostaa hieman siltä, lepakoiden määrä on hieman laskenut, sillä vain harvoja siippoja on ollut näytillä. Lieneeköhän tuo mahtava helle, joka on kuumottanut kattopeltejä tulikuumiksi, aiheuttanut ylimääräistä hämminkiä yhdyskunnassa. Voi vain kuvitella kuinka korkeaksi lämpötila nousee kattopeltien alla näillä helteillä. Tältä osin pitää jatkaa vielä tilanteen seurantaa, ennen lopullisten päätösten tekemistä.
Jotain uutta ja mielenkiintoistakin löytyi viimeyöltä. Siippojen puuttuessa päätin tehdä pienen kierroksen tuonne vanhan saunarakennuksen takaa kulkevalle metsäautotielle. Ja, kas kummaa - siellähän oli itse pohjanlepakko täydessä touhussa. Lepakko antoi seurata itseään ja saalistusta reilun 15 min ennen kuin siirtyi uusille apajille hakkuaukean suuntaan. Lepakolla lienee päiväpiilo tuolla saunan ylisillä. Mielenkiintoinen veijari, jota pitää yrittää ensiyönä tähystellä uudelleen.

Ukkosen jäljiltä

Viimeyönä kävi pitkästä aikaa myös ukkonen ilmoittautumassa; aamuyön pikkutunneille ajoittunut ryntäys jäi lopulta melkoisen kesyksi. Tosin hetkellisesti saatiin vettä ihan monsuunilukemiin riittävä määrä - mutta vain hetkellisesti. Konaisvesimäärä jäi kuitenkin koko jaksolta vajaaseen 4 millimetriin nelilöltä.
Perhoset tykkäsivät erityisesti yöllisestä kosteudesta, ja monin paikoin näki perhosia metsäautotien pinnalta kosteutta nautiskelemassa. Neitoperhosien ja herukkaperhosien määrät tuntuvat kasvavan helteen myötä päivä päivältä.
Aamusella tuli juostua kamera kaulalla isojen hopeatäplien ja pienempien kultasiipien perässä. Onneksi kunto kesti sillä kameran kennolle ei päässyt tälläkään kertaa tallentamaan juuri mitään. Toki muutama kultasiipikuva pääsi mukaan, mutta hopeatäplät olivat sen verran kiireisiä, etteivät ehtineet jäämään kuvattaviksi.
Olisikohan ensiyöksi jälleen ukkosta tiedossa - ennusmerkit ovat ainakin sen suuntaiset.

maanantai 26. heinäkuuta 2010

Luonnon ehdoilla

Viime yöisen leppakojahdin siivittämänä päätin avustaa hieman Sergeä verkkopyynnissä. Sergellä kun tuo pyyntiverkko tuossa kuistin katoksessa, niin päätin jättää tuon portaikon pihavalon päälle yöksi. Valo kun houkuttelee noita pikkuperhoja ja muita siivekkäitä luokseen. Siinä samalla varmaan joku eksyy Sergen verkkoonkin.
Aamun valjettua tilanne näytti varsin mielenkiintoiselta: Sergen verkko oli suorastaan hyvin repaleinen ja mittariperhosia oli useita lepäilemässä ihan verkon välittömässä läheisyydessä. Serge itse oli vetäytynyt jonnekin parempaan suojaan piiloon. Ensi yönä on mielenkiintoista nähdä alkaako Serge tekemään korjauksia vanhaan verkostoon vai siirtyykö ihan uusille apajille. Kylläinen se varmaan on ainakin. Pitänee myös muistaa laittaa pihavalo pois päältä ensiyöksi.

sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

Uudet sukupolvet

Aurinko, tuo tuttu kaasupallo taivaalla, lämmitti jälleen mukavasti ja sai luontoon liikettä. Erityisesti hyönteismaailma kiitteli saamastaan lämpösäteilystä. Muutaman huonon päivän jäljiltä oli hieno havaita kun perhosten uusia sukupolvia oli kehittynyt lentäviksi yksilöiksi. Tänään tämä näkyi erityisesti sitruunaperhosten osalta, sillä tutun metsäautotien varsi oli kymmenien ja kymmenien puhtauttaan hohtavien sitruunaperhosten valloittama. Useimmissa kukinnoissa oli liikettä jopa ruuhkaksi saakka. Itse jäin kameran kanssa seuraamaan paikalle eksynyttä herukka- eli liuskeperhosta, joka oli myös lähes virheettömässä väriloistossaan. 
Perhosbaarikin on valmistumassa tuossa taustalla, mutta sen antia pääsevät nopeimmat nautiskelemaan vasta huomenissa.

3.2.1....

Kesäloman alkuun vajaa puoli vuorokautta, ja ainakin ilmojen puolesta alkaa näyttää jälleen ihan hyvältä. Viikonlopun pari sateista päivää piti huolen siitä, ettei tarvinnut keskittyä perhosten valokuvaamiseen; näitä siivekkäitä ei yksinkertaisesti näkynyt lennossa. Auringon säteiden myötä tilanne tälle aamulle näytti jo huomattavasti paremmalta.
Kotihämähäkki, tuossa ulkoverannalla, on tehnyt jälleen ison verkon. Sen touhuja on mukava seurata. Päivät se lymyilee kattolautoiduksen lomassa odotellen verkkoon lentäviä hyönteisiä. Illan pimetessä se lähtee liikekannalle ja korjaa päivän aikana vaurioituneen verkon, sekä tekee mahdollisia lisäyksiä verkostoon. Kuten kaikilla tutuilla, on tälläkin veijarilla nimi; "Serge-Wily", tuttavallisemmin Serge vaan. Nimi pysyy samana vuodesta toiseen, vaikka nimen kantaja itse vaihtuukin vuodesta toiseen.
Sergen touhuja seuratessa on hyvä samalla herkistyä kuuntelemaan paikallisten lepakoiden liikehdintää. Auringon mentyä mailleen tulee piha-alueelle saalistelemaan nopeasti lenteleviä siippoja. Ilman detektorin antamaa ennakkohälytystä monet niistä jäisivät varmasti huomaamatta. Illalla pitää mennäkkin rantaan katsomaan mitä kuuluu paikallisille vesisiipoille.

lauantai 24. heinäkuuta 2010

Lomakausi vaiheessa

Eilen tuli käytyä putsaamassa työpöytä ylimääräisistä papereista ja siirrettyä ajatuksia paremminkin vapaalle. Johan noita helteitä riittikin, toki jatkossakin saa lämpimiä pidellä vaikka kyllähän luonto näkyy vettä kaipaavan. Mustikkasadon osalta peli näyttää kyllä olevan pitkälti jo menetetty, ja sama koskee monin osin myös sieniä. Tutut tatti- ja kanttarellipaikat ovat tyhjiä tai sitten erittäin pieniä, kuivia sienenalkuja on sammalikon seassa. Niistä ei oikein sieniherkkua saa tekemälläkään. Samoin tuo mustikkapiirakka taitaa jäädä kaukaisiin unelmiin.
Onneksi tuo luonto osaa tasata tilastonsa - nytkin nuo vuoden keskiarvot esim. lämpötilojen osalta ovat ihan normaalit. Täytyy muistaa, että talvi oli erittäin kylmä, joten tällainen lämmin kesäjakso tasoittaa tilastot kohdilleen.
Virallisesti tuo kesäloma alkaa vasta maanantaina, joten nyt ehtii hieman totuttelemaan tuohon poikkeavaan tilanteeseen ja laittamaan tuon sisäisen herätyskellon uusille asetuksille.

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Naistenviikkoa

Jos joku ei ole sattunut huomaamaan, niin tällä viikolla vietetään tosiaankin naistenviikkoa. Naiset siis juhlivat nimipäiväsankareina ja tarujen mukaan sateita pitäisi riittämän. No, niinkuin monessa muussakaan asiassa eivät kaikki ennusteet satu ihan kohdilleen. Lapissa toki sateita on saatu ihan sopivasti, mutta muu Suomi saanee nauttia sateista vasta viikon lopulla, jos sittenkään. Vaihteeksi näinkinpäin.

Kommunikaatiota..

Tässä päivänä muutamana tuli törmätty huomaamattaan pieniin kielenkäytöllisiin kommunikaatio-ongelmiin. Onneksi mistää vakavasta asiasta ei ollut kyse, eikä kenenkään turvallisuus vaarantunut seikkailun myötä. Ajattelin ilahduttaa hotellihuoneen siivoojaa pienellä viestillä, jossa pyysin hieman tekemään erinäisiä pieniä korjauksia, jotka olivat edelliseltä päivältä jääneet suorittamatta. En alkanut siis tekemään mitään suurempaa numeroa, soittamalla "respaan", vaan päätin jättää pöydälle ihan tavallisen lapun suomeksi kirjoitettuna, tiedenkin.
No, töiden jälkeen palatessani huomasin, että 50 % asioista olikin saatettu kuntoon, ja kirjoittamani lappu oli täysin samalla paikalla kuin mihin olin sen aamulla jättänyt. Mietittyäni asiaa tulin siihen tulokseen, että olisikohan sittenkin pitänyt kirjoittaa asia englanniksi tai venäjäksi. Tämäkään tuskin olisi auttanut sillä siivoojan nimi paljastui myöhemmin huoneen siivoustaulusta: Supapoon! Kaikella kunnioituksella vierasmaalaisia työläisiä kohtaan.

maanantai 19. heinäkuuta 2010

Mitä muut edellä...

Vaihteeksi jälleen työmatkalla pääkaupungissa.Toimistolta hotellille kävellessä tuli jälleen vahvistus sille uskomukselle, "mitä muut edellä, sitä toiset perässä". Yleisestihän on tiedossa tuo Helsingin kaduilla rehottava kerjäläisongelma - ilmeisen laillistettu sellainen. Tädit ja sedät notkuvat kaduilla pahvimuki kädessä ja yrittävät saada ohikulkijoilta muutakin kuin huomiota.
Nyt ovat suomalaiset keksineet oman hienon version aiheesta. Tänään tuossa Postitalon kulmalla oli liikennevaloihin rollaattorin kanssa "jonottamassa" iäkäs naishenkilö, joka ohikulkijoiden huomion saadakseen huhuili "Anteeksi, voitteko auttaa". Tilanne näytti siinä määrin eriskummalliselta, että päätin jäädä hieman seuraamaan sivusta tilannetta, sillä välittömässä avuntarpeessa henkilö ei näyttänyt olevan.
Pian paikalle tuli nuori mieshenkilö, joka tietysti pysähtyi punaisiin valoihin ja kuuli naisen avunpyynnön. Herrasmiehenlailla mies tarjosi naiselle apua ja olisi avustanut kadun ylittämisessä. Mutta, mutta... tämähän ei ollutkaan naisen tarkoitus, vaan herrasmiehen tullessa apuun, nainen halusikin kahta euroa (2 eur).
Sama tilanne hieman erilaisella variaatiolla oli pari viikkoa sitten paikallisen apteekin kulmalla, jossa myös iäkäs nainen pyysi ohikulkijoilta apua särkyyn. Särkylääkkeeksi olisi tässäkin tapauksessa kelvanneet vain euron kolikot.
Että tämmöisillä kujeilla täällä pääkaupungissa!

sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

Viulukonserttoa tarjolla

Kesän edetessä pitemmälle syksyn suuntaan alkaa tuo luonnon oma sinfoniakonsertti saamaan lisää artisteja mukaan svengiin. Viimeisen parin viikon aikana on ollut hauska huomata kuinka ensimmäiset viulutaiturit ovat kaivaneet pelinsä esiin ja alkaneet virittelemään säveliään. Kyseessähän on tietysti nuo ruohokenttien ja pihanurmikoiden sankarit, heinäsirkat.
Heinäsirkkojen kuuntelu on hyvää testausta myös omalle kuulokäyrälle, joka kuulemma iän myötä hieman muuttuu ja jättää lopulta mm. sirkkojen konsertit täysin ulkopuolelle havaittavaa äänimaailmaa. Sama sääntö toki pätee lintumaailman "sirkkoihinkin" - sirkkalinnut katoavat tutuilta reviireiltään havainnoijan iän myötä. Aina eivät siis linnut olekaan kadonneet.
Elokuulle mentäessä tuo sirkkojen konsertti saavuttaa eräänlaisen maksiminsa. Parhailla paikoilla voi kuulla lukuisia eri soittoniekkoja. Lepakkoretkillä tulee aina välillä hieman huomaamattaa viritettyä detektori ns. sirkkataajuuksille - ihan vain tarkastaakseni tilanteen: onko sirkat hiljaa vai onko kuulo jo mennyt.

perjantai 16. heinäkuuta 2010

Pientä iltapäiväpuhuria

Pientä iltapäiväukkosta näin helteiden siivittämänä. Tämähän oli jo odotettavissakin. Tarkkailkaamme siis taivaankantta.

Säkkijärvenpolkan lumoissa

Eilen tuli jälleen tehtyä perinteinen kulttuuriteko ja käytyä nauttimassa annos viihdettä kesäteatterin muodossa. Naapurikaupunki, Imatra, tarjosi tällä kertaa sopivan esityksen näin hellepäivien ratoksi.
Imatralla on kesäteatteri tullut käytyä katsomassa jo useampaankin kertaan. Yksinkertaisesti siitä syystä, että ne ovat vaan niin hyviä tässä taiteenlajissa. Itse olen tosin pidättäytynyt vain näissä hieman kepeämmissä produktioissa ja jättänyt nuo historialliset draamat väliin - makuasioista ei kannata kiistellä ja kaikilla taiteenlajeilla on omat kannattajansa. Tälläkin kertaa näkyi katsomo olleen lähes loppuunmyyty, onneksi tuli itse varattua paikat jo ajoissa.
Vili Vesterisen hahmon ympärille oli onnistuttu luomaan aivan järkyttävän hieno kokonaisuus; kaiken aikaa katsoja tuskin huomasi, että estraadilla vaihtui Vilin hahmo kolmen taitavan näyttelijän, virtuoosin kesken. Tähän kun lisää vielä taustaorkesterin, "Dallape", suorittamat taidokkaat rytmikuviot näyttelytyön lomassa, ei tulos voi olla kuin äärimmäisen hieno.
Vilien lisäksi mieleen jäivät varmasti monet hienot suuremmat ja pienemmät roolihahmot:
  • "Marski" Mannerheim (mahtava)
  • "Aatu" Hitler (kerrassaan upea!)
  • George Malmsten
  • Ajoneuvonkuljettaja, joka jaksoi kuskata Viliä pyyteettä
  • Itänaapurin tanssiryhmä
  • Vilin "isä" useissa eri rooleissa
  • "Dallapen" jäsenet
Kyllä siis kelpasi nautiskella muutakin kuin hellejuomaa. Yksi hieman peloittava asia tuli mieleen: minkähänlainen seuraava produktio on, sillä jonkinlainen teatraalinen maksimisuoritus on nyt nähty. Toki sitä täydellistä suoritusta voidaan vielä tavoitella jatkossakin, joten toivoa uusista makuelämyksistä on vielä jäljellä.

Liitän tähän hieman erikoisen kuvan, jossa on hyvin tähän näytelmään sopivaa aineistoa: pari nuotti- ja laulelmalehtistä 50-luvulta ja yksi satunnaisesti valittu Dallape:n nuottivihko samoilta vuosilta. Omien arkistojeni aarteita näinä päivinä.

tiistai 13. heinäkuuta 2010

Perhostelua

Näin hellekauden siivittämänä on hyvä laittaa muutama kommentti perhosistakin. Heinäkuun puolivälin lähetessä on monilla perhoslajeilla tämän kesän lennot jo lennelty, kun taas varhain keväällä lentonsa aloittaneet lajit tulevat jälleen esille uusien sukupolvien muodossa. Nokkosperhosen talvehtineet yksilöt toivat kevättä esille jo varhain maaliskuussa parhaimmilla pälvipaikoilla; nyt on taasen uuden sukupolven aika lennellä ja etsiä sopiva talvehtimispaikka itselleen. Monin paikoin näkee juuri nyt kuinka nokkosperhosia on runsaasti liikkeellä ja kaikki ovat vielä komeassa asussaan, kuin juuri toukkakotelosta tulleina.
Viime vuonna tähän aikaan saatiin ihmetellä myös ohdakeperhosten runsasta esiintymistä; tämä vaeltelija teki silloin voimakkaan invaasion pohjolaan. Tänä kesänä havainnot tästä lajista ovat lähes yhden käden sormilla laskettavissa.
Kuvassa syksyn satoa oleva nokkosperhonen

Meteorologinen ennustaminen

Meteorologinen ennustaminen tilastojen valossa se vasta jännää onkin. Näin tuli itsekkin todettua, kun yritteli arvailla heinäkuun osalta aktiivista ukkospäivää. Tosin tässä kyseisessä tapauksessa ennuste (lue: tilasto) antoi vain kaksi päivää pitkäksi menneen arvion. Tilastot kertovat heinäkuun 11. päivän olevan keskimäärin aktiivisin ukkospäivä, mutta tällä kertaa nuo ukkossolut tulivat jo 8.-9. päivä. Tilastollinen hajonta huomioiden, ennusten osuikin sitten jo kiitettävän hyvin kohdilleen.
Nyt sitten jännäämään tuota elokuun osumatarkkuutta.

perjantai 9. heinäkuuta 2010

Trooppista yötä ja ukkosta Lappeenrannassa

Eilinen ukkosmylläkkä jätti Lappeenrannan hyvin rauhaan, vaikka hieman ensin uhittelikin. Kaiken kaikkiaan salamatutka rekisteröi 21971 salamaa, millä päästiin vuosituhannen tilastoissa hienosti kuudennelle sijalle!
Tilastohistoriaa hieman toisessakin mielessä tehtiin viimeyönä, sillä lämpötila ei laskenut ollenkaan alle +20 C. Alin noteeraus oli klo 03.51 +20.3 C - Trooppinen yö toteutui sittenkin. Jatkossa on Forecan mukaan tiedossa lisää vastaavia ihmetyksiä.
Yö siivittäminä päästiikin heti aamuvarhaisella jo ukkosten makuun Lappeenrannan ympäristössä.

Mielenkiintoista kuulla jälkikäteen olikohan noihin eilisiin ukkosiin liittynyt suupersolumaisia piirteitä - ainakin hyvin lähellä liikuttiin monin paikoin.

torstai 8. heinäkuuta 2010

Ukkosta se on...


Komeat ukkosrintamat piirittävät Lappeenrantaa. Kannanksen suunta uhitteli eniten, mutta joutui tyytymään tappioon ainakin toistaiseksi.
Pohjoisen suunnalla sen sijaan paukuttelee ihan tuntuvasti. Parhaimmillaan on päästy yli 150 rekisteröidyn salaman minuuttivauhtiin. Tällä vauhdilla taitaa tulla ns. keskinkertaista parempi salamakertymä tilastoihin. Pitkän ennusteen mukaan tämä olisi kuulunut tulla vasta sunnuntaina, mutta ehtiihän se vielä sittenkin.

keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Luonnollisesti Mustolasta: Jumalten Sanansaattaja - Häiveperhonen

Tänään se jälleen tuli ihmeteltäväksi aamulenkillä. Komea häiveperhonen oli maassa kosteutta ilmeisesti nauttimassa kun lenkkikaveri (Aapo) ajoi sen lentoon. Perhonen siirtyi läheisen omenapuun lehdelle ihmettelemään ja antoi tarkkailla itseään alle metrin etäisyydeltä. Kaarikadun puutarhurit - olkaa valppaina: puutarhassa voi liikkua muitakin siivekkäitä kuin lintuja!
Turha mainita, että kamera ei kuulunut aamulenkin varustukseen saati kännykkä tällä kertaa.
Hieno perhonen kertakaikkiaan!!!

Luonnollisesti Mustolasta: Jumalten Sanansaattaja - Häiveperhonen: "Luontoa on tullut harrastettua eri olomuodoissaan jo useita kymmeniä vuosia ja aina se jaksaa tarjota yllätyksiä aktiiviselle tarkkailijalle..."

Trooppisen yön rajoilla...

Kulunut yö oli Mustolassa hyvin lähellä harvinaista "Trooppista yötä", jolloin lämpötila ei laske alle +20 C:en. Viime yönä käytiin hetkellisesti alimmillaan +17.1 C:ssa klo 04.07, jonka jälkeen noustiin nopeasti tunnin sisällä +20.1 C:een.
Viikon muina öinä on tavallisesti liikuttu alimmillaan siinä + 10 C ympäristössä.

tiistai 6. heinäkuuta 2010

Hellerajat paukkuu...

Tuo virallinen helleraja tilastoissa on +25.1 C. Tänään meni sitten tuo kesän "haamuraja", +30 C, rikki Mustolan suunnalla. Tarkka arvo oli +30.3 C. Maanpinnan tasalla lämpö tuntui suorastaan ahdistavalta, koska tuuli oli kateissa. Mikäli mittari olisi ollut mittauskorkeutta (2 m) alempana, olisi lukema ollut varmasti yli +34 C.
Hyvähän se on kun helle hellii!

BirdLife Suomen Mökkibongaus-tapahtuma

Suomen aktiivisimpaan lomasesonkiin ajoittunut "Mökkibongaus -tapahtuma"
tuo tilastojen valossa esille mielenkiintoisen asian: Ruokolahti oli ylivoimaisesti
Etelä-Karjalan aktiivisin kunta osallistujamäärällä mitattuna; valtakunnan tilastossakin
heti toisena, Salon jälkeen. Onnea Ruokolahti.
Kymmenen kärkeen mahtui vielä onneksi Savitaipale, muiden jäädessä nauttimaan
ns. säälisijoista. Olisi voinut olettaa esim. Lappeenrannan kokoisestakin kuntahirmusta
löytyvän enemmän kuin 7 tapahtumaan osallistunutta mökkiä. Monta hienoa havaintoa
on siis jäänyt varmasti ilmoittamatta. Onneksi asian voi korjata vielä jälkikäteen vaikka
osoitteessa www.tiira.fi

maanantai 5. heinäkuuta 2010

Ukkosen todennäköisyys Etelä-Karjalassa

Kesäkausi on nyt saavuttanut ainakin hetkellisesti kuumimman pisteensä - varmaan jatkossakin päästään "hellemurskajaisiin", sillä kesää on jäljellä varmasti.
Ajattelin tässä pitkästä aikaa julkaista hieman todennäköisyyslaskentaan perustuvaa tietoa ukkosen esiintymisestä Etelä-Karjalassa. Tiedot perustuvat 2000-luvun ukkospäivätietoihin, jotka ukkostutka on rekisteröinyt vuosien saatossa. Lisäksi olen huomioinut vain 50 aktiivisinta ukkospäivää, eli kaikkein pienimmän rysäykset eivät ole kuviossa mukana. Jo menneet toukokuun ja kesäkuun olen jättänyt laskennasta pois - pitää laskeskella nuo todennäköisyydet sitte joskus syksymmällä tulevaa kautta silmälläpitäen.

Heinäkuun osalta:
Ukkosen todennäköisyys on suurimmillaan 11.7 (Jalkapallon MM-loppuottelu on muutoin myös tuolloin) klo 14 - 16 välisenä aikana (huippu). Ukkosrintamien lähestymissuunta välillä etelä (S) - itä (E).

Elokuun osalta:
Ukkosen todennäköisyy on suurimmillaan 14.8 klo 15-17 (huippu). Ukkosrintamien lähestymissuunta välillä etelä (S) - itä (E).

Näin siis tilastojen valossa. Ukkosbongauksen kulta-aikaa Etelä-Karjalassa näyttäisi olevan heinäkuun viimeisestä viikosta elokuun puoliväliin. Tuolle ajalle ajoittuu valtaosa ukkosista.

perjantai 2. heinäkuuta 2010

Huh hellettä

Ennusteet lupaavat tulevalle viikonlopulle oikein mukavia kelejä helteiden merkeissä. Kesän lämpimin jakso toistaiseksi tiedossa. Sunnuntainvastaiselle yölle on ennustettu joissakin malleissa jopa ns. Trooppista yötä, jolloin lämpötila ei laske alle +20 C. Mielenkiintoista on myös sitten katsoa kuinka tämä lämmin jakso aikanaan purkautuu mahdollisten ukkosrintamien myötä. Nyt nauttimaan lämmöstä.

torstai 1. heinäkuuta 2010

Ukkosta ilmassa

Kuukausi vaihtui, helteet tulivat ja sen myötä myös ukkoskausi pääsi hyvälle alulle. Kesäkuuhan olikin kerrassaan surkea, mitä ukkosiin tulee. Nyt näyttää hyvälle, sillä heti heinäkuun alkajaisiksi saatiin jyminää taivahalle. Tilastojenkin mukaan heinäkuu on Suomessa aktiivisinta salamointiaikaa. Tällä kertaa siis tilastot näyttävät pitävän paikkansa.

keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

Narikkatorilla... torikaupoilla

Tulipa tuossa töiden jälkeen tehtyä ns. iltalenkki Stadin uudella Narikkatorilla. Väkeä oli liikkeellä kuin paremmillakin markkinoilla - tosin täällä myyntipisteiden määrä oli melkoisen vähäinen. Suurin joukko oli keskittynyt Etelä-Amerikkalaisen "katumaalarin" ympärille. Taiteilija teki spray-maaleilla suihkien mielikuvituksellisia A3-kokoluokan maalauksia. Noin maallikon silmin ihan kelvollisia tuotoksia. Ilmeisesti myös joku muukin tykästyi tuotoksiin, sillä kauppa tuntui käyvän ihan hyvin. Eihän ne ihan halpoja ole nuo sparaymaalitkaan, joten 25 eur -hinta työltä kuulostaa varsin kohtuulliselta.
Hieman salamyhkäisempiä kauppiaita olivat paikalla pyörineet Itä-Eurooppalaiset (Bulgaria) kiikarikauppiaat. Tuotteiden hintaa on vaikea arvioida, koska en jaksanut mennä syvällisimpiin keskusteluihin tuotteista. Kotikulmilla nuo kiikarit vuosi sitten olivat siinä 50 eur hintaan, mistä hyvästi tinkimällä päästiin n. 30 euroon. Näissä kaupoissa on vain se varjopuoli asiakkaan kannalta, että ostettava tuote onkin joku muu kuin mistä kaupat on sovittu. Kiikarit nimittäin tahtovat vaihtua siitä mallista mikä on ollut esillä kaupantekohetkellä. Niin ja kuitteja on turha toivoa saati takuita.
Muut kauppiaat olivatkin linnoittautuneet itse Kampin kauppakeskukseen tai sitten torille viritettyjen aitauksien (terassit) sisäpuolelle.

Juhannus is over

Juhannus on jälleen juhlittu ja kesä painumassa väistämättä ns. ehtoopuolelle. No syksyn pimeisiin on vielä aikaa runsaasti ja useimmilla duunareilla on vielä kesälomatkin kaukana edessäpäin. Elokuullehan on pitkissä ennusteissa luvattukin parhaat lomakelit niille ken lämmöstä ja auringosta pitävät.
Kuinkas muuten, Juhannus tuli vietettyä perinteisesti mökillä Savon sydänmailla. Sitä pitkän viikonlopun aikana ehtii rentoutumisen ohessa puuhastelemaan kaikenlaista. Sää oli sopivan aurinkoista ja tyyntä useimpina päivinä, mikä antoi hyvät edellytykset perhoskuvauksille. Pihlajaperhosten joukkoesiintymiset ja komean ritariperhosen näytteille asettuminen veivät kuvausten osalta pääosan. Toki muitakin siivekkäitä tuli kuvattua, kuten pesänsä juuri jättäviä harmaasiepon poikasia. Lepakkokuvaukset jätin tällä kertaa väliin vaikka lähijärveltä löytyikin pari mukavasti kaartelevaa vesisiippaa. Vesisiippa olikin ihan uusi tuttavuus mökkijärvellä; muita nahkasiipiä on kyllä tullut kuulluksi mökin vintiltä ja pihapiiristä.
Kun vielä Ahtikin antoi antejaan reilummalti, niin ei käy valittaminen.

keskiviikko 23. kesäkuuta 2010

Juhannus lähestyy

Keskikesän juhla, Juhannus, lähestyy kovaa vauhtia. Vielä päivä, pari, niin yhteiskunta heittäytyy lomatuulelle ja lähes kaikki toiminnot laitetaan ainakin muutamaksi päiväksi seis-tilaan.
Jo etukäteen on pelättävissä nuo juhlimisen varjokuvat, jotka liittyvät voimallisesti Juhannukseen ja sen viettämiseen eri muodoissaan. Liikenneruuhkat ovat varmasti pienimpiä murheita juhlan osalta. Tiedossa olevat kolarit ja hukkumisonnettomuudet ovat lähinnä ne asiat, joita ilman Juhannuksesta tuskin selvitään tänäkään vuonna. Sen verran itsepäistä kansakuntaa ollaan, ettei mikään valistuskampanja tuo tulosta asian korjaamiseksikaan.
Itse tyydyn ennustelemaan pelkästään Juhannussäätä, enkä edes ala nyt spekuloimaan noilla uhriarvioilla "Jussin" osalta. Noillekin arvioille löytyy omat fooruminsa. Onneksi ei sentään Veikkauksen vetokohteista.

tiistai 22. kesäkuuta 2010

Juhannussäästä

Sataako, ukkostaako, onko lämmintä, hellettä...... siinä hyviä kysymyksiä Juhannukseen liittyen. Ilmastomalleja ja ennusteita katsoessa tilanne vielä muutama päivä ennen h-hetkeä näyttää hyvin epävarmalta. Myös meteorologian ammattilaiset ovat olleet vielä varovaisia arvioissaan Juhannuksen sääosion suhteen.
Varmaa näyttäisi kuitenkin olevan se, että ainakaan metsäpalovaroitukset eivät kiusaa kokon polttajia kovin monessakaan kunnassa. Paikoin voi olla jopa hankaluuksia saada kokko syttymään perinteisin menoin. Sateita on siis suurella todennäköisyydellä luvassa viikonlopuksi. No, lohdutukseksi pitää todeta, että kyllä sitä aurinkoakin pääsee varmuudella ihailemaan, ainakin ajoittain.
Ukkosten osalta tilanne näyttää hyvältä tai huonolta - kuinka sen nyt haluaa ottaa. Laskelmien mukaan Kaakkois-Suomeenkin on olemassa vain alle 45% ukkosriski, mikä käytännössä tarkoittaa, ettei tarvitse salamoida katsella.
Mutta, Juhannuksen jälkeen olemme varmasti paljon viisaampia näidenkin säiden osalta - ja tuo paras ukkossesonkihan on tilastollisestikin vasta edessäpäin.
Hyvää JUHANNUSTA!

lauantai 19. kesäkuuta 2010

Loikoillen lepakoita

Viime yönä oli mainio keli lepakkohavaintojen tekemiseen: lämmintä ja tyyntä, sekä runsaasti pientä pörriäistä ravinnoksi tarjolla. Laiskuuttani en jaksanut lähteä enää puolen yön maissa kävelemään pitkin poikin kylän raitteja, vaan tein aivan toisenlaisen ratkaisun: makuuhuoneen ikkun raolleen ja detektori ikkunalaudalle, ukko itse sänkyyn lepäilemään ja lueskelemaan.
Eipä aikaakaan kun ensimmäiset hälytykset detektoriin tulivat - melko tarkalleen pari minuuttia yli puolen yön. Aluksi jäin kuulostelemaan vain lepakoiden (pohjanlepakko) onnistuneita saalistuskaartoja, joita tuntui riittävän ja riittävän. Tästä rohkaistuneena vaihdoin detektoria ja laitoin äänityslaitteen valmiiksi ja tuloksena olikin reilu äänitys pohjanlepakon touhuista. Ja mikä parasta yksikään itikka ei häirinnyt äänitystyötä.
Tämä vain yksi osoitus siitä kuinka helpollakin voi tehdä jänniä luontohavaintoja - jopa rasittamatta itseään liikaa.

perjantai 11. kesäkuuta 2010

Insinöörin keksimää...

Viime yönä tuli jälleen naurettua jonkin insinöörin keksimä käyttöliittymä oikein alimpaan h...iin. Kyseessä on erään ohjelmiston käyttöliittymä, joka on ollut käytössä reilun vuoden, mutta on joka kerta yhtä tuskainen käyttäjälleen. Kyseessä on hyvin yksinkertainen asia, mutta sen mieltäminen on joskus ylivoimaista, jopa minulle.

Hankin käyttööni nauhoitusohjelmiston, jolla voi tehdä äänityksiä PC:lle. Itse olen lähinnä äänittänyt lepakoiden metelöintiä taivaalta ja ajanut sitten erilaisia analyysejä lajitunnistuksen varmistamiseksi. Eilen tuli langettua jälleen vanhaan sudenkuoppaan. Tämä selvisi vasta hieman myöhemmin, kun tulin ulkoa sisälle nauttimaan itikkavapaasta olotilasta sekä upeasta äänityksestä. Pohjanlepakko lenteli yli 20 min ihan äänityspaikan ympärillä ja teki kaikenlaisia manoovereitä.
Mutta, mutta, ääniraidalla ei ollutkaan mitään kuunneltavaa - vain ns. taustakohinaa. Olin onnistunut nauhoittamaan vain noita väliaikoja, jolloin lepakko kiersi kauempaa eikä ollut tarkoituksen mukaisa äänittää noita heikkoja ääniä, kun parempaakin oli tarjolla. Niinpä,niin.... ohjelmassa lukee SAVE silloin kun mitään ei tallenneta ja NOT SAVE silloin kun tallennus on päällä. Tätäpä ei tullut talvitauon jälkeen muistettua, joten kommellus oli valmis. Ensikerralla tarkempana sitten jälleen.

Mikäli sää salliin, niin viikonloppuna pitää kartoittaa noita Enonkosken lepakoita ja tarkastaa pönttöasukit siellä. Siippoja pitäisi olla paikalla, mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät.

Kuume kohoaa...

Se on nyt sitten sitä aikaa viikkoa ja vuosikiertoa, että erilaiset kuumeet alkava saada vallan ihmisessä kuin ihmisessä. Täällä on ollut liikkeellä ainakin tuota ukkoskuumetta, jota parantamaan pitää ottaa pieni irtiotto arjesta ja matkustaa tuonne Suomen ukkoskeskukseen, Etelä-Savoon.
Tuo toinen, hieman lievempi kuume-epidemia liittyykin sitten tuon pyöreän nahkakuulan ympärille. Tuo pyöreä nahkakuula ei tässä tapauksessa ole pää, vaan jalkapallo, jota potkitaan MM-tasolla tuolla Etelä-Afrikan maaperällä.
Mutta, eiköhän näistäkin "epidemioista" selvittäne - kuten niin aina muuloinkin.

maanantai 7. kesäkuuta 2010

Ukkosta luvassa

Olisikohan pitkän hiljaisuuden jälkeen jälleen hieman taivaallista aktiviteettiä ukkosten muodossa odotettavissa? Näin on, mikäli nyt tiedossa olevat stradegiset parametrit pitävät ilmakehän toiminnan osalta paikkansa. H-hetki pitäisi näillä näkymin olla tuossa 11.-12.6 välisenä yönä eli juuri sopivasti viikonlopuksi. Niin, ja alkaahan se perjantaina tuo monien  odottama ja monien halveksima jalkapallon MM-kisatkin!!

Torikaupoilla

Onhan se vähintään kerran kesässä käytävä tutustumassa paikalliseen toritarjontaan. Tosin, jos kaikki paikkakuntalaiset ajattelevat samalla tavalla, saattaa tuo torielämä tyrehtyä asiakkaiden puutteesta johtuvaan myyjäkatoon. Vaaran merkit ovat olemassa, sillä lehtitietojen perusteella noita toripaikkamaksuja ollaan korottamassa reilusti, mikä tietysti pienentää katetta myyjän osalta. Harmillista, mutta totta. Nyt ei puhuta, siis sunnuntaisista kirpputorikaupustelijoista, vaan ihan aidoista torikauppiaista.
Lauantai on yleensä se perinteinen toripäivä - se kun kansa lähtee liikkeelle toreille. Niinpä nytkin tuli käytyä katsastamassa torinäkymää lauantaisella kauppatorilla. Myyntipisteitä ja jopa uteliaita asiakkaitakin näkyi ihan mukavasti - sesonkituotteet tuntuivat tekevän kauppansa ihan hyvin. Piirakkakojujen edustat oli myös kansoitettu viimeistä paikkaa myöten. Myös kauppahalli oli saanut osansa asiakkaista - hyvä niin.
Joku voi ja kehtaa väittää, että torilla hinnat ovat korkeammat kuin suurissa marketeissa. Totta varmasti, mutta tuotteiden laatuakin kannattaa vertailla samalla. Harvassa marketissa on saman tuoreusluokan tuotteita myynnissä ja vieläpä niin, että tuottaja itse on monesti paikalla tuotteitaan kauppaamassa. Loppujen lopuksi nuo hintaerotkin ovat häviävän pieniä. Vaaka kyllä kallistuu pitkälti torikaupan puolelle.
Käykäähän kaupoilla!

torstai 3. kesäkuuta 2010

EA8-calling...aamulenkillä

Etelän matkahan ei saa eikä pidäkkään olla koko ajalta pelkästään auringossa löhöilyä - tosin kyllähän sekin on ihan mukavaa aina välillä. Aurinkoa saa toki muunkin puuhastelun ohessa, kunhan muistaa pysyä ulkotiloissa hi.
Aamulenkit kuuluvat ehdottomasti reissujen ohjelmistoon. Tässä linkki, jonka kautta voi käydä tutustumassa sellaiseen peruslenkkiin Puerto Ricon maisemissa.

Toukokuun helteet

Toukokuussa päästiin nauttimaan oikein hellejaksosta. Ajalla 13.-21.5.2010 lämpötilat keikkuivat reilusti +20 C paremmalla puolella. Helleraja, +25.1 C, rikkoontui peräti 5 kertaa.
Vertailun vuoksi mainittakoon, että vuosi sitten koko kesänä päästiin hellerajan ylitse vain kahdeksan kertaa.

maanantai 31. toukokuuta 2010

Ilmaista konserttia tarjolla illanvirkuille

Jälleen eletään sitä aikaa vuodesta, kun lintumaailman laulutaiturit antavat laulunäytteitään pimenevässä illassa. Kanavan laidalla ovat jo kuukauden alusta lähtien "meteliä" pitäneet satakielet saaneet seurakseen runsaslukuisan joukon todellisia lauluniekkoja - viitakerttusia. Viitakerttusten laulu muodostuu monimuotoisista ja taitavista sävelkuluista, joihin yhdistyy mm. moni lajin talvehtivisalueilla ääntelevä lintulaji. Tämä kaakkoinen laji on juuri tyypillinen Kaakkois-Suomen laji, jota tullaan kuuntelemaan jopa hyvinkin kaukaa.
Toukokuun loppu ja kesäkuun ensimmäiset viikot tarjoavat parhaat mahdollisuudet kuunnella näitä konserttiniekkoja. Pariutumisen tapahduttua linnut muuttuvat hyvin hiljaisiksi ja laulut loppuvat lähes kokonaan. Toissa iltana oli Mälkiän ja Mustolan -sulkujen välimaastossa reilu 6 voimakkaasti esiintyvää taitolaulajaa. Ei kun kuuntelemaan.

sunnuntai 30. toukokuuta 2010

EA8-calling...

Reissu onnistuneesti takanapäin. Paljon tuli jälleen uusia asioita ihmeteltyä ja todettua myös sekin, että 20 vuoden aikana on moni asia myös muuttunut.
Kameratallenteitakin tuli reilu 1200 kuvaa ja lisäksi vielä jokunen tunti käsittelemätöntä videomateriaalia.
Tästä on hyvä aloittaa kesä uudelleen kotimaassa hi!

tiistai 18. toukokuuta 2010

EA8-calling...Arguineguin

Tänään tulikin sitten nahkaa poltettua jälleen markkinahumussa Arguineguinin kaupungissa. Onneksi tuo etukäteen tiedusteltu bussimatka vaihtui tuohon mukaavaan, merelliseen yhteysalukseen. Varsinkin päivän tarpomisen jälkeen pitkin ja poikin Arguineguinin katuja, siirtyminen lauttamatkalle oli suorastaan suuri nautinto.
Väittivät, että nuo Arguineguinin markkinat olisivat pienemmät kuin paremmin tunnetut Puerto Moganin markkinat; kattia kanssa - vähintään yhtä paljon pyyntikojuja oli aluella tunnelma sen mukaista.
Tarkkana sai täälläkin olla tarjoksien kanssa ja tinkiminen suorastaa vaatimus onnistuneisiin kauppoihin. Jännä huomata, että monikansalliset kielimuuritkaan eivät paljon hidastaneet kaupankäyntiä. Kauppa se on, joka kannattaa.
Nyt kannattaa käydä pyyhkimässä markkinapölyt altaassa ja siirtyä sitten paikallisiin ympyröihin katsomaan tuota hienoa auringonlaskua Atlantin aaltojen horisonttiin.
Jo toinen täysin pilvetön päivä peräjälkeen.Mutta niin pitää ollakin.


Luego se convirtió en un cuero quemado otra vez durante zona del mercado de Arguineguin. Afortunadamente, ese avance en duda por autobús como se vio en eso, el acceso de los buques marinos. Especialmente el día después de tarpomisen lo largo y ancho de las calles de Arguineguin, la transición desde el viaje en ferry fue nada menos que un gran disfrute.
Afirmó que los de mercado Arguineguin sería más pequeño que el más conocido mercado de Puerto Mogan; kattia con - al menos como mucho de pesca fueron puestos atmósfera aluella de la.
Tienes que tener cuidado aquí, con esta oferta y regateo requisito directo para transacciones exitosas. Es interesante notar que las barreras lingüísticas multinacionales no hay un montón de frenado el comercio. El comercio es lo que usted puede ser que desee.
Ahora es el tiempo para visitar el mercado limpiando el polvo en la piscina, y luego cambiar a círculos locales de la guardia de ese horizonte gran puesta de sol del Océano Atlántico.
Eso es dos peräjälkeen.Mutta día totalmente despejado como debe ser.

OH5KUY // ARi

Oma valokuva

Born: March 1965
Married with Leila
Other familymembers:
  • Sina (1991) girl 
  • Aapo (2007) Tibetan spaniel (!2013!)
  • Tapsa (2013) Hamster (!2014!)
  • Wiljo (1985) Turtle
 
Hamradio operator since 1991.
Using callsign: OH5KUY

Twitter