tiistai 31. elokuuta 2010

Pakkasaamu lähellä

Aamulla elohopeaa tai paremminkin digitaalia tarkastellessa ei oikein meinannut ensin uskoa silmiä. Todellakin lämpötila oli yön aikana laskenut liki nollaan asteeseen. Onneksi oltiin sentään asteen kymmenys plussalla, niin ei ihan pakkasille heittäydytty. Sen verran syysaamun tuntua oli kyllä havaittavissa kun osasta autoja joutui jo etulasia jääraapalla raappaamaan - kosteus oli ottanut lasista hieman kovemman otteen noin alhaisella lämmöllä.

Vuorokauden keskilämmötkin ovat kääntyneet nyt + 10 C:n alapuolelle, joten termiselle kesälle voidaan sanoa tältä kaudelta hyvästit. Tämä päivä nautitaan vielä ainakin kesästä ja elokuusta!

maanantai 30. elokuuta 2010

Windows rules....

Se osaa tämä kuuluisa käyttöjärjestelmä ohjelmistoineen kyykyttää käyttäjäänsä tasaisin väliajoin. Tänään oli kyseessä vain yhden postikortin skannaaminen kuvatiedostoksi, jotta voisi lähettää sen maailmalle. Normaalisti muutamassa minuutissa menevä operaatio päättikin tänään ottaa käyttäjästä ns. niskalenkkiotteen ja viedä liki tunnin operaation suorittamisessa. Skannausohjelmisto ilmoitti itsepintaisesti että levy jolle olet tallentamassa on jo täynnä. Ei auttanut vaikka vaihtoi levyä tai teki muita kikkailuja. Kaikilla levyillä oli tilaa enemmän kuin runsaasti käytössä. Skannerin ajurien päivittäminen ei tuonut toivottua tulosta asiaan - sama kiusa vain jatkui.
No, eihän siinä muuta kuin kaikki skanneriohjelmistoon liittyvät ohjelmat pois koneelta ja vielä tarkistus ettei rekistereihin jäänyt mitään viittauksia käytettyyn ohjelmaan. Uuden ohjelman lataus ja asennus - ja kas kummaa - tämähän on vanhempi versio kuin mitä oli käytössä. Toimivuuskin sen mukaista - ei toimi.
Uusi etsintä ja jokohan nyt tärppäisi - nyt ainakin versionumero parani ja TWAIN-rajapintakin löytyi yllättävästi. Skannauskokeilu ja jipii.... nyt toimii.
Tuli vaan mieleen kysymys - kuinkahan moni olisi mennyt liikkeeseen hakeakseen isomman kiintolevyn, kun ohjelmat itsepintaisesti kiroilivat levytilan vähyydestä? Täytyy olla varuillaa tämän ohjelman niin kuin koko käyttöjärjestelmän kanssa. "Omppumaailmassa" näille jutuille saatetaan jopa nauraa.

Julkista raiskausta

On se vaan kumma ja suuren ihmettelyn aihe, kuin nykyään ei osata enää tehdä kunnon musiikkikappaleita! Pitää keinohengittää vanhoja hyviä kappaleita kun ei itse osata muuta tehdä. Tälle aamulle tuli oikein hyvä esimerkki ja pahimman luokan pohjanoteeraus eräältä nuorelta naisartistilta: nainen julkesi repiä niin flegmaattisen oloisesti kappaletta "Monrepo" - oikein selkävillat nousivat pystyyn kappaletta kuunnellessa. Se lienee varmaan ollut tarkoituskin. Täytyy myös sano, ettei kiitosta saa tuon kappaleen uuden sovituksenkaan tehneet "taiturit".
Ja mikä pahinta, tämä ei ole edes yksi ainoa esimerkki nykyajan musiikkituotannosta - näitä riittää. Onneksi tuo vanha kaarti ei ole vielä sortunut näihin kauheuksiin.
Sama ilmiö on muuten pikkuhiljaa hiipinyt tuonne elokuvatuotannonkin puolelle.

sunnuntai 29. elokuuta 2010

Lepakkoviikonloppua

Aika hiljaista on ollut niin perhos- kuin lepakkorintamalla viimepäivinä. Syystuulahdukset sateineen ovat onnistuneet totaalisesti hieman muuttamaan ososuhteita niin, että hyönteismaailma ja vaihtolämpöiset siitä eivät hirmuisesti pidä.
Eilinenkin päivä meni käytännössä sateita pidellessä, joten ruuhkaa ei ollut perhosbaarin tiskillä saati yöllisellä taivaalla. Nyt näyttää hieman valoisammalta kun tuo kaasupallokin loimottaa taivaalla - voi olla että ainakin joku viikonlopun tankkaaja eksyy baariinkin. Illan hämärtyessä pitäisi myös nahkasiipienkin ilmaantua - pitäähän niidenkin tankata ja kesän poikasilla on hyvä hetki opetella käytännön niksit ennen pakkasia.

lauantai 28. elokuuta 2010

Geokätköilyä lauantaiaamun ratoksi

Viikonlopulle ei ollut sovittuna mitään erityistä ohjelmaa - melkoinen ihme sekin. Näin ollen päätin omistaa aikaa yhdelle harrastuksista, geokätkentä. Aikainen herätys urbaaniin, nappaskenkäkätköilyyn sattui hyvin, kun samalla reissulla sai vaimon vietyä asioilleen satama-alueelle. Tässä vaiheessa tosin melkein luulin geotilanteen lässähtävän, sillä yhteisillä retkillä etsittävät purkit yleensä löytää vaimo. Nyt täytyi kuitenkin tulla toimeen omin voimin, varsinkin kun geokoira, Aapo, jäi myös kotia odottelemaan.
Karttatiedustelun perusteella oli tarkoitus hakea aamun aikana neljä peruskätköä kaupunkialueelta. Normaalisti tulee etsittyä vain 1 - 2 kätköä reissua kohden, joten tämä oli selvä poikkeus säännöstä.
Varoituksen sana niille, jotka harrastavat ja etsivät geokätköjä: kirjoituksen seuraavissa osioissa tulee paljastettua kätköjen yksityiskohtia, joten mikäli haluat pitää vielä salaisuudet salaisuuksina, mene jonnekin muualle tyydyttämään uteliaisuutta hi..hi.
Lappeenrannan keskustan alueelle on vuosien saatossa pesiytynyt runsaasti kätköjä, joten valinnanvaraa riittää. Satamasta olikin helppo siirtyä Linnoituksen valleille etsiskelemään ja ihmettelemään. Näin aamuvarhaisella ei paljoa muita liikkujia ollut alueella, joten sai rauhassa puuhastella eikä tarvinnut naamioitua edes kameran taakse. Etsittävä kohde oli koordinaattien perusteella kätkettynä Linnoituksen takapuolelle. Täällä ei ole oikeastaan ennen tullutkaan käveltyä, joten korkein aika korjata tämä virhe. Ei muuta kuin geoauto parkkiin P-alueelle ja sitten reipas siirtyminen valleille.
Takavallit onkin näköjään putsattu ja entisöity komeaan kuntoon. Kannattaa poiketa. Mukavia kävelyreittejä vallien lomassa riitti. Sateen ja kasteen jäljiltä nurmikko oli hieman märänoloinen, joten nappaskenkäkävelyyn ei alusta ollut paras mahdollinen. Ja kuinkas muuten, viimeiset 25 metriä tuli loikittua vielä vähän pitemmässä heinikossa ennenkuin vallit luovuttivat kätkön haltuuni. Nopea silmäily ympäristöön ettei ylimääräisiä silmäpareja tarkkaile puuhasteluja, purkki esiin, nimi lokiin ja purkki paikoilleen. Muutama valokuva alueesta ja sitten pikku hiljalleen maleksintaa autolle päin. Ensimmäinen purkki oli hoidettu yllättävänkin nopeasti.
Seuraavalle kätkölle gps näytti matkaa olevan reilu 500 metriä, joten geoauton siirtoa hieman ja jälleen menoksi. Tämä purkki onkin sopivasti Pallon uudessa liikenneympyrässä. Siellä sitä menoa ja vilskettä varmasti piisaa, joten piti olla hieman varovainen liikkeissään. Vei geoauton varuilta parkkiin Rakuunamäelle, josta kävelin rantapolkua pitkin ympyrälle. Gps alkoi ilmoitella kohteesta kun olin ympyrän "meluvallin" vierellä. Tämä irtokivistä koostettu aita on komean näköinen, jopa näin läheltä tarkasteltuna. Ja, ah ihanaa, niin paljon koloja, joihin voi piilotella pieniä mikrokätköjä että.... Koordinaatit olivat noin 5 - 9 metriä sivuun kohteelta, joten hieman ylimääräistä vaikeusastetta etsintään hi.. Lopulta purkki löytyi - eikä edes tarvinnut hajoittaa komeaa aitarakennelmaa. Hieman haastetta, mutta niin pitää ollakin - ainakin välillä. Muita liikkujia ei reilun 20 minuutin aikana rannassa ollut, joten jälleen sai askarrella ihan itsekseen. Hyvä niin.
Seuraava kohde olikin sitten lentoaseman luona oleva purkki. Tämä oli helppo tapaus, sillä kätköpaikkoja etsittäväksi ei ollut montaa. Nyt ei muuta kuin nokka kohti kotia ja geokoiraa.
Ratakadulla, matkan varrella, piti vielä käydä nuuskimassa se lupaamani neljäs purkki. Tämä olikin varsin mielenkiintoinen etsittävä. Vaikka purkki oli kätketty onton puun sisään, ei puusilmäisyys haitannut. Kätkö löytyi helposti. Tämän parempaa naamiointia purkille tuskin voi tehdä. Hienoa, että jotkut näkevät vaivaa purkkiensa kätkemiseen.
Reilu tunti ja neljä purkkia oli haettuina. Kelpo suoritus meikäläiselle. Vettäkin alkaa pikkuhiljaa satelemaan, joten hyvä siirtyäkkin sisähommiin välillä.

keskiviikko 25. elokuuta 2010

Prosessoriaikaa...

Maailmalla näkyy olevan monia suunnatonta laskentatehoa vaativia projekteja, joihin houkutellaan mukaan yksityisiä kansalaisia. Monilla työasemillahan tuota vaapata prosessoriaikaa on varmasti enemmän kuin kylliksi tarjolla. Ensimmäisiä tämänkaltaisia projekteja, johon itsekin osallistuin aikoinaan, on tuo SETI-projekti, jossa etsitään älyllisiä signaaleja massiivisista data-aineistoista joita radioteleskoopit ovat koonneet.
Itse ajattelin jälleen ryhdistäytyä projektin osalta, ja laittaa nyt uusiutuneen käyttöliittymän taakse kätkeytyneet projektit juoksemaan tuohon ukkostutkakoneelle. Siellähän tuo hiljainen kausi on edessä ja tehoja siten käytettävissä.
Vuorokauden testauksen jälkeen totesin, että eipä kannata laittaa sillä sovelluksessa on joku häikkä, mikä aiheuttaa jotain käyntihäiriöitä tuolle tutkaohjelmistolle, sekä itse sovelluskaan ei sitten tahdo ryhtyä millää laskentatyöhön. Pitää katsoa joskus toisten paremmin tuon asian toimivuutta.

tiistai 24. elokuuta 2010

Perhosbaari

Ilmojen käännyttyä hieman syksyisemmälle suunnalle on myös perhosbaarin kävijämäärät pudonneet melkoisesti. Tuleva saderintamakaan tuskin houkuttelee joukkoja liikkeelle, joten joutunee odottelemaan vielä muutaman päivän, jotta asiakkaita tulisi. Iso herra, Amiraali, on jaksanut onneksi pitää paikasta kiinni ja käynyt ilmoittautumassa aina kun mahdollista. Tänään olikin hyvä syy ilmoittautumiseen, sillä oli uudet maltaat kupissa!

Voi sitä kalan määrää...

Viikonlopulla tuli kaiken muun puuhastelun jälkeen tehtyä kesän ensimmäinen kalaretki mökkijärvelle vaimon kanssa. Hyvä syy että ei aikaisemmin oltu kalareissulle lähdetty oli tiedenkin kuivuuden kadottamat matoset. No, kaupan hyllyltähän noita viikekädessä saa - niin nytkin. Matojen alkuperästä ei mitään tietoa, mutta hyvin tuntuivat toimivan, eivätkä kalatkaan todellakaan arastelleet niitä.
Koska tarpeen oli saada kunnon paistikaloja, ahvenia, varustauduttiin reissulle useamman onkilaitteen kanssa. Mukaan otettiin lisäksi pohjaonki kaiken varalta.
Kaksi ensimmäistä paikkaa meni ns. kuivaharjotteluna, sillä kaloista ei kuulunut eikä näkynyt merkkiäkään. Lumpeikoiden jäätyä taakse ja kaislikon reunan lähestyessä alkoi sitten tapahtua. Silmämääräisesti katsottuna ahven-merkkistä kalaa oli veneen alla noin 1.5 m syvyydessä aivan käsittämätön määrä. Mikä lie ne sinne houkutellut. Ja mikä parasta - kävivät syötteihin kiinni kuin oikeat pedot!
Mukaan varattu vesiämpäri (8 l) osoittautui jo heti alku metreillä liian pieneksi - osa kaloista hyppi mieluummin veneen lattialle kuin vietti aikaa lajitovereiden kanssa ämpärissä. Kukapa ei niin tekisi.
Varttitunnin kiivaan onginnan jälkeen kävi selväksi se, että saaliin käsittely ja onginta nopeutuu, kun unohdetaan pohjaonkin ja keskitytään pelkästään mato-ongintaan. Vieläpä niin, että toinen nostaa kalat ja toinen tarkastaa syötin sekä irroittaa kalan. Hyvä tekniikka, mikä toimii niin kauan kuin välineet pysyvät kunnossa. Kala iski syöttiin välittömästi kun se meni veteen. Joku voisi sanoa, että onkimisessa menee mielenkiinto pois kun syönti on hurjimmillaan. Jännää olisi ollut nähdä kuinka monta tuntia huippusyöntiä riittää, mutta ei makeaa mahan täydeltä tälläkään kertaa.
Niinhän siinä lopulta kävi, että tuli se normaalia suurempi vonkale, joka sai mukaansa koko syötin koukkuineen. Eipä ongelmaa, sillä varalaitteessa oli vielä käyttövapaa ns. kilpaonkilaite. Pienen virittelyn jälkeen huomattiin heti, että nuo kilpaonkiviritykset eivät ole luotu sisäjärvien ottipaikoille - jo pelkästään älyttömän pieni koukku aiheuttaa harmia. Hyvällä syönnillä saa koukun kaivaa melkein kalan mahasta saakka, mikä hidastaa melkoisesti ongintaa. Niinpä hetkisen jälkeen päätettiin vaihtaa tuo pohjaongen suurempi koukku mato-onkeen. Hyvä valinta, sillä saalismäärä nousi heti, eikä kalat nielaisseet monestikaan koko koukkua. Kalojen onneksi varmaan sitten tuo viimeinenkin koukku menetettiin lopulta, eikä auttanut muu kuin palata tukikohtaan ihmettelemään kalan syöntivimmaa sekä suurta saalista.
Ensi kerraksi pitää varata järeämmät välineet ja varalaitteet mukaan. Kyllä paistettu ahven on sitten hyvää - eikä tuo ahvenkukkokaan mitään pahinta ruokaa ole.

perjantai 20. elokuuta 2010

Euroopan lepakkoyö

Euroopan lepakkoyö tapahtumineen lähestyy jälleen. Elokuun viimeisessä viikonvaihteessa perinteisesti järjestetty havainnointitapahtuma ajoittuu tänävuonna ajalle 27.-28.8.2010. Nyt ei muuta kuin kaivamaan detektorit esiin komeroista ja tekemään hyviä havaintoja. Toki ilman detektoriakin havaintojen tekeminen onnistuu hyvin. Yleinen, pohjanlepakko, aloittaa lentelyn jo iltahämärissä, jolloin se on helposti havaittavissa taivasta vasten. Monille vain täysin pimeässä lentävissä lajeissa tuo ultraääni-ilmaisimen (detektori) käyttö havainnoinnissa onkin lähes välttämätön. Lepakkoyön tapahtumista tullee ajallaan lisäinfoja myös lepakkoyhdistyksen sivustolle. Kannattaa käydä katsomassa, josko omalla paikkakunnalla olisi joku ohjattu yleisöretki aiheesta.

tiistai 17. elokuuta 2010

Aamun uutisankka

Aamun uutisointia ihmetellessä on mielenkiintoista huomata, kuinka uutisankkurit menevät joskus ns. halpaan. Uutisissa raportoitiin laajasti kuinka salama oli hajoittanut matkustajakoneen kolmeen osaan! - Todellisuudessa kone on hajonnut kolmeen osaan vasta iskeytyessään maahan. Vaikka salamassa on voimaa ja tehoa, ei sen tiedetä koskaan hajoittaneen lentokonetta, vaikka todisteita iskemistä on. Toivottavasti tämä uutisointi ei lisää lentopelkoisten ihmisten määrää.

maanantai 16. elokuuta 2010

Kuluvaa kesää tarkastellessa

Toukokuu
Mittausarvojen osalta kulunut kesä näyttää melkoisen mielenkiintoiselta Mustolan kaupunginosassa. Paljon puhuttujen helteiden osalta päästiin tuntumaan jo toukokuulla, jolloin mittariin rekisteröityi 5 kpl yli +25 C:n päiviä. Termisen kesän alkaessa 11.5 päästiin melko nopeasti kuukauden maksimilämpöihin. Toukokuun maksimilämpö +28.2 C mitattiin 14. päivä. Kuukauden aikana oli 16 sadepäivää, jolloin mitattiin yli 0.4 mm sadekertymä.

Kesäkuu
Kesäkuulla mitattiin vain yksi hellepäivä aivan kuukauden lopussa. Tuolloin anturit tallensivat +25.9 C lämpötilan. Tämä oli samalla kuukauden maksimilämpötila luonnollisesti.
Sadepäiviä rekisteröitiin 10 kpl. Sateet painottuivat kuukauden puolivälin paikkeille.

Heinäkuu
Heinäkuussa olikin sitten hellelukemia melkein jokaisena päivänä. Yhteensä 25 päivänä mittarin lukemat ylittivät +25 C. Muinakin päivinä liikuttiin reilusti yli + 20 C yläpuolella.
Sadepäiviä rekisteröityi kokonaista 8 kappaletta. Suurin osa sateista tuli ukkoskuurojen mukana.

Ennustamisen sietämätön keveys

Kuluneen kesän aikana meteorologit ovat varmaan törmänneet usein sääennusteiden tekemisen helppouteen. Todellinen sää on ollut melko usein aivan jotain muuta kuin tietokoneiden tekemät laskentamallit ovat antaneet ymmärtää. Toki ilmamassojen liikkeisiin liittyvät matala- ja korkeapaineen rintamien liikkeet seurauksineen on osattu laskea oikein, mutta aiheeseen liittyvät myrskyrintamat onkin sitten ollut melkoista arpapeliä.
No, tämä ei ole meteorologien vika. Voimakkaiden ukkossolujen ennustamiseen on toki olemassa numeraalisia malleja ja erilaisia indeksejä. Näissä on toki sen verran mukana muuttuvia epävarmuustekijöitä, että varmin ennuste voidaankin tehdä vasta sitten kun myrsky on jo puhjennut.
Sunnuntaille ennustettu Kaakkois-Suomeen kohdistuva ukkosmylläkkä kyllä toteutui ja ihan kunnolla, mutta paikka oli vain reilu 200 km itään, Pietarin talousalueella. Eipä tänne enää yhtään ylimääräistä mylläkkää varmaan kaivatakkaan - alkaa muutoin moottorisahojen ja agregaattien kurssit hipoa pilviä.

perjantai 13. elokuuta 2010

Vierailijoita perhosbaarissa

Tälle aamulle sattui jälleen ns. ohikiitävä hetki perhosbaarilla. Komea haapaperhonen kävi nopealla vierailulla baaritiskillä ja lähti liemet tunnistettuaan nopeaan tahtiin liihottamaan kohti itäistä horisonttia. Liekö tämä hieman normaalia kuumempi kesä aiheuttanut sen, että monilla perhoslajeilla tuntuu lentokausi jatkuneen siitä, mitä nuo oppaat antavat ymmärtää. Tosin, eihän perhoset varmaan noita oppaita luekkaan, vaan elävät ns. luonnon omilla ehdoilla.
Toinen veijari, suorastaan häirikkö, on osoittautunut herhiläiseksi. Yksinäinen herhiläinen yrittää pitää kuria baarissa, mutta perhosilla tuntuu huumoria riittävän ja saavat ahdisteltua tätä öykkäriä loitommalle. Vuosi sitten näitä julmureita oli kaksin kappalein.
Mihinkähän lienee täältä nuo ampiaiset kadonneen, kun niitä ei ole ollut baarijonossa yhtään vielä - tosin ei niitä hirmuisesti kaivatakkaan.

torstai 12. elokuuta 2010

Ukkostilastoja uusiksi

Viime viikkoina riehuneet ukkosmyrskyt ovat laittaneet koko joukon tilastoja uusiksi. Erityisen hyväksi ennätysten murskaajaksi osoittautui tuo Veeranpäivän (4.8.2010) alueella riehunut myrsky. Myrsky oli sen verran voimakkaasti läsnä, että muutama muu varsin voimakas myrsky jäi ennätystilastoissa vaatimattomammille sijoituksille.
Vuorokausikohtaisessa salamamäärässä Veera otti hienon toisen sijan tuloksella 67385 salamaa. Vuoden 2007 (22.8) kärkipaikasta jäätiin vajaat 7000 salamaa. Myrskyn luonnetta kuvaa hieman tuo tuntikohtainen ennätysarvo: klo 18:00-19:00 29956 salamaa. Kun vuoden 2007 ennätysryminöissä vastaava arvo oli "vain" klo 15:00-16:00 19189 salamaa.
Minuuttikohtaisessa laskennassa Veera ottikin sitten haltuun lähes koko Top50 -listan: kärkituloksena klo 18:21 723 salamaa!

Baari avattu

Tämän kesän paikallinen perhosbaari avattiin perinteisin menoin eilen - oikein kahden "juottolan" voimin. Ensimmäistä asiakastakaan ei tarvinnut odottaa reilua tuntia pidempään, kun ohitse kiitänyt herukkaperhonen havaitsi baarin olevan auki. Sana leviää nopeasti, joten kohta lienee taas edellisvuosista tuttu vilske baaritiskillä.

Pirunpuntarit liikkeellä

Pirunpuntarit eli tuttavallisemmin sudenkorennot ovat olleet näkyvästi liikkeellä kuluneena kesänä. Monilla hyväksi todetuilla "puntaripaikoilla" on ollut melkoinen vilske ja vilinä. Isojen korentojen "tanssi" taivaalla on ollut mielenkiintoista katseltavaa; saalistavat korennot esittävät mitä taidokkaimpia lentoliikkeitä. Näihin lentoratoihin eivät vielä insinööritaidon mestariluomuksetkaan yllä.
Havaintoja tehdessänne olkaa varovaisia, sillä ylitse lentävä korento nimensä mukaisesti punnitsee teidät ja tämän jälkeen onkin sitten itse "Pirun" vuoro ottaa ohjat käsiinsä kohtalon osalta. Kyllä perimätietoon on uskominen - eiköstä vaan.

perjantai 6. elokuuta 2010

Myrskyvaroitusta

Viime viikkoina on nähty tuon säämatematiikan toimivuutta ihan kongreettisella tavalla. Myrskytuhoja on saatu ihmetellä ja mittailla eri puolilla Suomea.
Jälleen on luvattu kaakon suunnalta erittäin lämmintä ilmamassaa viikonlopulle - tästä ei voi todennäköisesti olla seurauksena kuin rajuhko ukkospurkaus siinä vaiheessa kun kylmä rintama astuu kuvioihin mukaan tulevalla viikolla. Ja mitä suuremmiksi nuo lämpötilaerot syntyvät ja saadaan sopivasti epävakautta ilmakehään, niin sitä kovemmat myrskyt syöksyvirtauksineen on jälleen tiedossa. Toivottavasti selvitään nyt kuitenkin pahimmalta.

sunnuntai 1. elokuuta 2010

Enonkosken hellelukemat 2010

Tässä muun säädatan purkamisen myötä tuli tarkasteltua tätä kulunutta kesää näin mökkipaikkakunnankin osalta. Kelien osalta voi sanoa, että täälläkin heinäkuu hoiti sen minkä kesäkuu mahdollisesti jätti hoitamatta - ainakin lämpöjen osalta. Kesäkuun keskilämpö oli +13.1 C ja heinäkuun vastaava peräti +21,7 C. Korkeimmaksi noteeraukseksi heinäkuun osalta mitattiin +34.7 C ja kesäkuulta +25.9 C.
Sateiden osalta jäätiin mollemmilla kuukausilla hyvin alhaisiin lukemiin, sinne 30 mm ympärille. Tämä näkyy tietysti luonnossa marja- ja sienisadon osalta. Useimmat sateetkin näyttävät tulleen hetkellisinä purskeina ukkoskuurojen osana.

Perhostellen

Kesän huippulämmöt ovat suosineet päiväperhosia. Monet perhoslajit ovat suorastaan yllättäneet runsaudellaan, mikä onkin hieno asia. Kuukauden vaihtuessa on ollut jännä huomata kuinka perhoslajit vaihtuvat sulassa sovussa keskenään. Viimepäivinä erityisesti suruvaippa ja neitoperhonen ovat suurimmista päiväperhosistamme esiintyneet runsaslukuisina. Suruvaippoja on parhaimmillaan voinut havaita pihamaan yllä viisikin yksilö samanaikaisesti. Komeat neitoperhoset ja hieman pienemmät herukkaperhoset ovat pitäneet suruvaipoille seuraa.
Monien hopeatäplien osalta tuo lentokausi on pikkuhiljaa päättymässä. Tämä on nähtävissä myös perhosten usein hyvin repaleisistä siivistä. Useimmat niistä tuntuvat lentävän niin pitkään kun lentopintaa siivissä suinkin on jäljellä. Hyvä niin, sillä kyllä sekaan mahtuu.
Viime aikoina on tuota perhoskuvausstradegiaa tullut hieman muunneltua; siirtyminen tarkoista lajikuvista hieman avarampiin, ympäristökuviin samalla kun on voinut jättää etsimättä lajipuhtaita yksilöitä. Luonnon kuluttama keisarinviitta ketokukkasella on varmasti enemmän puhutteleva kuin lajityypillinen kuvaus, uutukaisesta, värivirheettömästä yksilöstä lähikuvassa.
Tarkkana jos luonnossa liikutte, niin huomaatte kuin useimpien perhosten toukkia on myös liikkeellä verrattain runsaasti.
Kuvatuksia pitää lisäillä sitten kun pääsee nopeampien yhteyksien äärelle - gsm-verkon ylitse ei kannata kuvia juurikaan siirellä.

Supersolujen sinfoniaa 30.7.2010

Supersolujen sinfoniaa saatiin ihailla Astanpäivän kunniaksi täältä Savonlinnan pohjoispuolelta, Enonkoskella. Kaikessa rajuudessaan ja raakuudessaan tuo luonto on melkoisen kunnioitusta herättävä asia - siitä saatiin jälleen hyvä osoitus. Enonkosken suunnalla ei ainakaan pienellä maisemakierroksella näkynyt mitään myrskytuhoja; vain satunnaisia, yksittäisiä puita nurin tien varsilla. Kirkonkylälläkin oli yksi suuri hopeapaju joutunut nöyrtymään tuulen tieltä. Omalla sääasemallakin nuo maksimi tuulihuiput olivat luokkaa 15 m/s, eli aivan pahimmille arvoille ei onneksi täällä menty.Muutama kymmenen kilometriä etelämmäksi, niin anemometrissä olisi ollut tuulienergiaa riittämiin.
Sääasemani ukkostutka antoi mielenkiintoista dataa jo reilu 3 tuntia ennen kuin myrsky iski; monet arvot olivat sellaisia kuin on noissa Amerikkalaisissa datamalleissa. Näitä ei ole juuri nähnyt kuin omissa simulaatioissa - nyt luonto päätti näyttää omat simulaationsa. Valitettavasti tuon myrkyn alkaessa saada se aktiivisin, mielenkiintoisin vaihe päälle Savonlinnan alueella, menivät tietysti sähköt koko taajamasta ja siinä samassa kaikki datatallennuksetkin menivät pois päältä. USP-sähkön kautta ei kannattanut tilannetta pitkittää, sillä tiesi varmuudella sen, että nyt sähköt ovat hieman normaalia pitempää pois päältä. Ja reilu 20 tuntiahan tuota sähkötöntä aikaa riittikin -toisilla se jatkuu vieläkin. Onneksi oli tuo paristokäyttöinen viihderadio ja hyvä perunakellari, niin perusasiat sai hoidettua hyvin ja tietoakin sai päivitettyä.
Lähinaapuri tuossa vajaan kilometrin päässä ihmetteli vielä aamulla, että onko meillä sähköä. Kun kerrottiin hieman myrskystä ja tuhoista, alkoi päivittelemään ettei omissa radioissa ollut paristoja, ja pakastearkkukin pitää suojata lämpiämiseltä paremmin.
Täytyy katsoa mitä Ilmatieteenlaitos aikanaa informoi myrskystä, mutta selvää lienee varmasti se, että joukossa oli useita supersoluksi luokiteltavia myrskykeskuksia suurine syöksyvirtauksineen.
Näillä mennään ja loma jatkuu ... kohti seuraavia rytinöitä. Suomen suvi on yllätyksiä täynnä.

OH5KUY // ARi

Oma valokuva

Born: March 1965
Married with Leila
Other familymembers:
  • Sina (1991) girl 
  • Aapo (2007) Tibetan spaniel (!2013!)
  • Tapsa (2013) Hamster (!2014!)
  • Wiljo (1985) Turtle
 
Hamradio operator since 1991.
Using callsign: OH5KUY

Twitter