lauantai 26. joulukuuta 2015

Nice signal on 40 meters band


My WSPR-station working lately just on 40 meters band (7.038 MHz). I have just 5 Watts or less in use with my groundplane -antenna.
This morning I found in my log a nice QSO (contact). I had a WSPR contact with a station in the States as shown in the picture.
Merry XMAS es HNY with DX






TimestampCallMHzSNRDriftGridPwrReporterRGridkmaz
 2015-12-26 07:40  OH5KUY  7.040075  -27  -1  KP41db  5  W4MO  EL87  8413  301

torstai 24. joulukuuta 2015

Joulua, Xmas, wx...


Joulu saapui jälleen ajallaan - ihan kalenterin mukaisesti. Vaikka äkkiä ulos katsoessa ei asiaa uskoisikaan, koska sää on hyvin syksyisen harmaa, eikä luntakaan ole enää kuin jääkaapissa tallessa.
Jotkut väittävät, että olisi ns. "Musta Joulu", mutta itse en tuota arviota menisi allekirjoittamaan. Joulu on Joulu oli sitten lunta ja pakkasta tai EI!

Katsoin joutessani pikaisesti säätietokannasta parin viime vuoden jouluaaton lämpötilat minimin ja maksimin osalta, sekä laitoin verrokiksi samat arvot kymmen vuoden takaa. Siitä voi taitavimmat ennustajat päätellä onko ilmastossa tapahtunut muutosta vai onko kyseessä jotain muuta.

Laitanpa tuohon jatkoon vielä muutamat Jouluaatto-muistelmat päiväkirjasta vuodelta 1969 ja 1970:

1969: "Nyt pakkanen laski, ei ole enää kuin 11 astetta. Pilvistä - huurrepakkanen. Taas on Joulu kuten ennenkin, sää on talvinen, kymmenen astetta pakkasen puolella. Metsä on valkoinen kuin morsian.......

1979: "Maassa on nyt lunta seuraavasti: aukeilla 35 cm ja metsässä 25 cm. Metsä on lumivaipan alla, puut notkuen. (22.12.70: "Vielä tänäänkin tuli lunta p...sti ja tuuli kuin kaikki taivaan luukut olisivat olleet auki. Lämpötila on nollan tienoilla")


JOULULÄMMÖT (Mustolassa):

2015:  + 4.2  <=> +  3.0 C  (lunta maassa:  0 cm)
2014:  -11.1 <=>  - 14.5 C  (lunta maassa: 10 cm)
2013:  + 1.5 <=>  +  0.3 C   (lunta maassa: 14 cm)
2005:  - 5.9  <=>  -   7.7 C  (lunta maassa:  12 cm)
2004:  - 5.2  <=>  - 16.0 C  (lunta maassa:   9 cm)



sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Just football

Katso käyttäjän @49ers twiitti: https://twitter.com/49ers/status/673615115397107712?s=09
That's it,  why I like this game.

maanantai 30. marraskuuta 2015

Hoitotakuu toimii...

Viimeisen puolen vuoden aikana on taasen päässyt ihan kongreettisesti tutustumaan tuohon sanahirviöön "hoitotakuu". Näin maallikkonahan sen ymmärtää siten, että on tietty aika, jonka kuluessa on tiettyyn hoitoon päästävä. Tämä aikaväli on yleisesti 6 kuukautta eli puoli vuotta.
Jos oikein hyvin sattuu käymään ns. kokonaisvaltaisesti lääkäripalveluiden perässä, niin voi käydä kuten allekirjoittaneelle, että kaikki hoitopäivät tulevatkin sitten hyvin lyhyelle aikajanalle ennenkuin tuo takuuaika umpeutuu.
Niinpä kävi, että muutama viikko sitten tuli käytyä hoitamassa nuo hammaskalustot kuntoon ja nyt on sitten edessä kirurgin käsittely heti huomenissa. No, tuleepahan paikat kerralla tarkasteltua ja operoitua. Jotta tilanne olisi täydellinen, niin samalle ajalle olisi sattunut vielä toisen erikoislääkärin vastaanotto, mutta se piti siirtää onnistuneesti lähemmäksi Joulua sattuneesta syystä - ei onneksi 6 kuukauden päähän.

Osa leikkausta edeltävistä lääkkeistä tuleekin pistoksina. Voi olla tottumattomalle hieman jännä paikka.

maanantai 23. marraskuuta 2015

"Mummolassa"

Viikonloppuna se sitten oli totta: Lappeenrannan upouusi teatteri avasi ovet suurelle yleisölle kantaesityksen kanssa. Näytelmänä oli ei sen enempää eikä vähempää kuin Mummo -sarjakuvista ohjattu, teatterin keinoin toteutettu versio "Mummosta".
Väliaikoineen liki parituntinen esitys piti kyllä katsojan hyvin otteessaan, eikä ote päässyt herpaantumaan missään vaiheessa. Välillä tuntui, että kuinka sarjakuvatarinasta onkin saatu tehtyä noin makoisa esitys. Jos joku ehti epäilemään ennen esitystä, että se on jonkilainen vanhan ihmisen yksinäinen ikädraama - yksinpuhelu; erehtyi varmasti.
Olisi suorastaan noloa mennä tässä tekemään ns. juonipaljastuksia. Jokainen voi halutessaa käydä itse esityksessä asiat toteamassa. Tosin nyt kuuluu jo syksyn ja vuodenvaihteen esitykset lähes loppuunmyydyiltä, mutta kevään esityksissä varmaan vielä tilaa on. Silti lipu kannattaa varata jo hyvissä ajoin etukäteen, koska todennäköisesti niitä ei teatterikassan luukulta enää saa esityspäivänä.
Väliajalla oli rohkeimmille tarjolla "Mummon" omaa elixiiriä: Mummon tossua. Tuo hieman salaperäinen juomasekoitus pitää sisällään laadukasta kermalikööriä, johon on sekoitettu tilkka "salmiakkikossua".
Eläköön vanhuus ja mummottelu !


perjantai 20. marraskuuta 2015

Sähköinen pesintä

Piipahdin pikaisesti katsomassa kuinka Pappilanniemen talviruokintapaikka on saanut asiakkaita näin loppusyksylle. Ja hyvin näytti asiakkaita olevan. Ruokintapisteellä oli aamutuimaan vähintään 3 ruokailijaa lähes jatkuvasti. Suurimman joukon muodostivat sini- ja talitiaiset, kuten hieman osaa arvaillakin. Mukavan lisän lajistoon toi paikan lähes vakioasiakkaisiin kuuluvat pähkinänakkelit. Kaksi nakkelia vieraili ruokintapisteellä nopeaan tahtiin ja taisivat kantaa siemeniä parempaan talteen jonnekin metsän kätköihin - tuskin kaikkia sentään pistivät ruoansulatukseen heti.

Pappilanniemen luonnonsuojelualueella käydessä tulee usein käytyä myös vanhalla lossiväylällä katsomassa, josko vesilintuja olisi paikalla. Nyt oli sulavesialue ihan hiljainen, joten ehti tarkastelemaan muutakin ympäristöä.
Paikallisen sähköpylvään rikottu sähkökaappi kiinnitti huomiota, ja kas kummaa sieltähän löytyi jälkiä kuluneen kesän pesinnästä. Joku lintu oli valinnut itselleen oivan pesäpaikan. Toivottavasti pesintä on onnistunut ja poikaset ovat päässeet maailmalle. Sähköjä tuohon pylvääseen ei enää ole tullut vuosiin, joten siltä osin pesäpaikka oli ihan OK.



maanantai 9. marraskuuta 2015

Sormuskivi

Nuijamaan ehdottomiin nähtävyyksiin kuuluu kirkkomäellä, vanhan kirjastorakennuksen vieressä sijaitseva Sormuskivi.Kiveen liittyy jo sen kokonsa puolesta monia mielenkiintoisia tarinoita. Kiven opastaulussa lienee kuitenkin se yleisin kiven historiaan liittyvä kertomus / uskomus.
Kiven kupeelta löytyy myös toinen, metallinen taulu, joka kertoo "tarinan", jolloin Nuijamaan soturit lähtivät puolustamaan isänmaata vuonna 1939, talvisotaan. Tämän kiven kupeelle kokoonnuttiin 13.10.1939, josta lähdettiin sitten turvaamaan valtakunnan rajoja YH:n nimissä.
Nykyään kivi on saanut mainetta ja kunniaa geokätköilyn ja Munzee -harrastajien avulla.

Käsitys vahvistuu

Nyt ei harmita puhelimen vaihtaminen Andtoidiin yhtään. LUMIAN jälkeen en olisi ihan osannut kuvitella kuinka sujuvaa ja helppoa mobiilin päätelaitteen käyttäminen voi olla.
Paluuta Windows puhelimeen tuskin tulee. Siitä voi nauttia tarvittaessa vielä työnantajalla hi.
Minkähän takia muutoin Microsoft on suunnitellut vaihtavansa puhelimensa käyttöjärjestelmää?

torstai 5. marraskuuta 2015

Vaihdon paikka

Tänään se sitten tapahtui. Nimittäin oli aika luopua hyvin palvelleesta Nokialaisesta ja ottaa käyttöön viimeisen päälle hieno Samsung -puhelin. Noita Nokialaisia onkin vuosien saatossa kertynyt melkoinen määrä kaapin uumeniin, vaikka osa tuli jo aikoja sitten myytyä innokkaille keräilijöille. Ehkä näiden uudempienkin "rautojen" kysyntä kasvaa tulevaisuudessa, onhan kuoressa vielä komea teksti "NOKIA"
Nykyään on onneksi noita erilaisia apuohjelmia kehitetty päätelaitteisiin, joten tuo tietojen siirtäminenkin vanhasta raudasta uudeen onnistuu helposti. Helpoimmillaan se on silloin kun molemmissa on sama käyttöjärjestelmä, mutta kyllä se taipuu eri järjestelmienkin ylitse - toki joutuu hieman enemmän tekemään asioita ns. manuaalisesti.

Onkohan seuraava vaihdon paikka sitten tämä tietämyskoneen käyttis: jos ei tuo Windows 10 ala pelittämään kunnolla ennen ensi heinäkuuta, niin lienee parasta pysy tässä kasi versiossa ja vaihtaa sitten kerralla omppuun hi....

maanantai 28. syyskuuta 2015

Superkuu - verikuu 2015


Kuu, Canon 600 mm x 2
Superkuu ja kuunpimennys oli sitten aamuyöllä ihmeteltävissä niillä paikoilla, joissa taivas ei ollut peittyneenä pilviverhoon. Lappeenrannan suunnallakin oli monilla näköalapaikoilla kuulemma normaalia enemmän katselijoita, eikä tällä kertaa kohteena ollut todellakaan meneillään oleva lintujen syysmuutto.
Valitettavasti vain tuo pilviverho ei antanut yhtään armoa tarkkailijoille, joten innokkaimpien oli tyytyminen NASA-TV:n välittämään kuvaan internetin välityksellä. No, eihän siinä ole sitä samaa tunnelmaa kuin olla itse paikanpäällä todistamassa tapahtumaa.
Seuraava kuunpimennys onkin sitten tammikuussa 2018, joten odotettavissa olisi kirkkaan kuulakas pakkastaivas, jossa kuukin näkyy hienosti. "Superkuupimennystä" saadaankin sitten odotella tovin pitempää.
Kuu vrk.ennen pimennystä. Helsinki, Laajasalo

torstai 17. syyskuuta 2015

Perhospuutarhassa

 Syyskuu antoi vielä kovasta kesäistä tunnelmaa ja mikäs oli nautiskellessa kun lämpötilat lähentelivät hellerajaa ja aurinkokin paisteli lähes pilvettömältä taivaalta. Myös päiväperhoset olivat huomanneet säässä tapahtuneen muutoksen ja tulleet vielä nautiskelemaan komeasta ilmasta ja ottivat perhospuutarhan valtaansa koko komeudellaan.


Neitoperhonen paistattelee


sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Lepakkobongaus 2015

Detektori

Lepakkobongaus tuli suoritettu tuossa heti viikonlopun aluksi, koska säätietodus lupaili sunnuntaille jo myrskymatalaa sateineen.
No, eipä mennyt tunnin päivystys turhaan, sillä vintin vakioasukas, pohjanlepakko, käytti hyvää "hyttyskeliä" hyväkseen ja lähti vakioreitilleen. Ilman havaintoa ei siis jääty tälläkään kertaa. 
Pohjanlepakko lähtee liikkeelle melko tarkallee puolisen tuntia auringonlaskun jälkeen, joten täysin pimeään ei sen tarkastelua tarvitse jättää ja sen taidokasta saalistusta on monesti helppo päästä havainnoimaan hämärtyvällä taivaalla.
Itse käytin apuna tuota detektoria, laite joka muuntaa lepakon kaikuäänet taajuudelle, joka on ihmiskorvin kuultavissa. Havainnoinnin helpottamisen lisäksi laite toki auttaa monien lepakkolajien tarkemmassa tunnistamisessakin.
Aiemmin tuli lepakoiden saalistusääniä nauhoitettua tietokoneelle, josta niitä oli sitten jälkikäteen helppo analysoida tarkemmin. Nyt olen lähinnä tyytynyt 
pelkästään ns. "live-kuunteluun" lepakkoretkillä.
Pohjanlepakko





torstai 23. heinäkuuta 2015

Apollo - Soyuz 1975

Osa vuoden 1975 yhteislennon merkeistä kokoelmastani


Merkittävä avaruustapahtuma, APOLLO-SOYUZ -yhteislento suoritettiin reilu 40 vuotta sitten kylmänsodan jälkeisen liennytyksen ja avaruuskilpailun loppumisen merkiksi. Tapahtumalla oli tuolloin merkittävä arvo niin avaruuren valloituksen osalta kuin kansainvälisten suhteiden normalisoitumisen osalta. Myös mediassa asia sai luonnollisesti suuren roolin, vaikka internet oli tuolloin vielä aika vieras käsite useimmille. Mutta olihan sentään perinteinen radio ja jopa televisiotkin useissa kodeissa, joista tapahtumaa saattoi seurata osin lähes "livenä"

Apollo ja Soyuz -raketit laukaistiin matkalle 15.7.1975. Kaksi vuorokautta myöhemmin alukset saattoivat telakoitua onnistuneesti toisiinsa. Telakoinnin aikana, joka kesti 44 tuntia, miehistöjen jäsenet tapasivat toisiansa ja vaihtoivat keskenään lippuja ja lahjoja. Toki aikaa oli suorittaa muutama tieteellinen koekin.

Olisi epäreilua olla mainitsematta asian yhteydessä lentoon osallistuneen miehistön nimiä:

Apollon miehistöön kuului:
  • Komentaja, Thomas P. Stafford
  • Komentomoduulin ohjaaja, Vance D. Brand
  • Telakointimoduulin ohjaaja, Donald K. "Deke" Slayton
Soyuz 19 miehistöön kuuluivat:
  • Komentaja, Aleksei Leonov
  • Lentoinsinööri, Valeri Kubasov
Muistin itsekin seuranneeni hyvin kiinnostuneena tapahtumaa uutisraporttien välittämänä "näköradion" kautta. Lisäksi lyhytaaltoradio tarjosi useita raportteja ja jopa avaruudesta suoraan välitettynä. VOA, eli the Voice of America, oli aktiivisesti tapahtumassa mukana ja releoi lähetyksiä suoraan Houstonin valvomon suunnalta.

Tapahtuman innoittamana tuli tuolloin hankittua/ keräiltyä kuvan postimerkit. Kun tapahtuma tuli jälleen mediaan, niin muistin heti, että jossain kansiossa olisi vielä tallella nuo silloiset merkit. Tuhansien ja tuhansien merkkien joukostahan nuo sitten löytyivätkin siistissä järjestyksessä omilta sivuiltaan. Ajanhammas ei ollut niitä runnellut, vaan merkit ovat kuin juuri postista haettuja, vaikka ikää onkin liki 40 vuotta.



perjantai 19. kesäkuuta 2015

Juhannusta pitelee

Juhannussää aina yhtä arvoituksellinen ja vaikeasti ennustettavissa. Ylihuomenna ollaan sitten jo säätilan ja ennusteen osalta paljon viisaampia.
Hiljaisuus, jonka rikkoo vain sateen ajoittainen ropina laavukankaaseen, tuulen vieno suhina, auringon säteiden kimallukset pilvien raoista ja savusaunan tuoksu jostain mäkirinteestä.
Käen salaperäinen kukunta ja lehtokurpan öinen narskutus tuovat oman lisävärin Juhannusyöhön. Kokkoa ei ehdi edes kaipaamaan.

Enonkoskella 19.6.2915 Koloveden maisemissa

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Desibelit kohdillaan: Peukaloinen

Aamuinen luontoretki Saimaan kanavan maastoihin sateisen sumuisessa säässä näytti kääntyvän aika kurjaksi lintuhavaintojen suhteen. Peipot ja punarinnat olivat sentään säästä huolimatta runsaina äänessä. Samoin rastaat katselivat jo uteliaina pesäpaikkojaan. Täysin sulassa kanavauomassakin uiskenteli vain pari sinisorsaa sekä yksinäinen telkkä.
Olinkin jo luopua toivosta lintuhavaintojen suhteen, kunnes tuli mieleen käydä kurkkaamassa "vanhaa tuttua" läheisen liikuntaradan metsikössä.
Eipä tarvinnut kovin pitkälle taivaltaa, kun kuului ensimmäisen kerran kovaa, rytmikästä laulantaa. Siellä se oli jälleen: peukaloinen oli saapunut kuuluttamaan reviiriään. Kesti tovin ennenkuin lintu paljasti liikkeellään paikkansa korkealta lahopuun latvuksista. Tämän jälkeen sitä olikin helppo seurata kiikareilla. Moni ei uskoisi kuinka voimakas ääni noin pienestä linnusta lähtee, mutta siinä onkin desibelit kohdillaan. Voimakas laulu varmaan hämää monia, sillä laulun perusteella voisi etsiä paljon suurempaa lintua. Ja lisäksi tuntuu siltä, että tuo laulukin osiltaan hämää etsimään lintua aina hieman väärästä paikasta.
Kevät on vasta hyvällä alulla täällä, joten tämän linnun puuhasteluja päässee seuraamaan vielä monena aamuna.

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Panzer IV 1:144 mittakaavassa modifioituna

Panzer IV Ausf. H 1:44 scale
Pääsiäispyhinä tuli otettu tavallista suurempi projekti panssarivaunujen parissa: Fury-elokuvan innoittamana päätin koostaa muutamia pienen mittakaavan taisteluvaunuja.
Ensimmäiseksi sai kunnian valmistua kuvan saksalainen Panzer IV Ausf. II -vaunu.
Tämä saksalainen vaunu sai olla sarjan ensimmäinen, koska en saanut saman mittakaavan Sherman -vaunun mallia mistään. Muutoinkin tämän 1:144 mittakaavan vaunujen osien saamisessa on omat vaikeutensa ja monesti ne onkin tilattava hyvissä ajoin ennen projektin aloittamista jostain päin maailmaa.
Toisessa kuvassa näkyy mallin koko paremmin kun siinä on vertailukohteena 2 euron kolikko. Siis aikamoista näpertelyä.

 Panzerkampfwagen IV (PzKpfw IV, Panzer IV) eli Sonderkraftfahrzeug 161 on natsi-Saksassa 1930-luvulla kehitetty panssarivaunu, jota käytettiin laajasti toisessa maailmansodassa. Se kehitettiin aluksi keskiraskaaksi jalkaväen tukivaunuksi, toimimaan kevyempien Panzerkampfwagen III:jen kanssa. Sodan kuluessa Panzer IV aseistettiin uudelleen ja sen panssarointia lisättiin, ja siitä kehittyi Saksan pääasiallinen panssarivaunu. Panzer IV:n runkoa käytettiin myös monien muiden taisteluajoneuvojen, kuten rynnäkkötykkien pohjana. Kaikkiaan eri Panzer IV malleja rakennettiin noin 8 600 kappaletta sodan loppuun mennessä. Syyria käytti Panzer IV -vaunuja kuuden päivän sotaan asti.
Panser IV Ausf H 1:44 scale with 2 euro coin
11. tammikuuta 1934 armeijan aseosasto määräsi Heinz Guderianin doktriiniin pohjautuen suunniteltavaksi keskiraskaan (24 tonnin) vaunun, joka pystyisi 35 km/h huippunopeuteen. Se oli tarkoitettu jalkaväen tukemiseen ja se oli tarkoitus aseistaa suurikaliiperisella, lyhytputkisella tykillä, joka ampuisi sirpalekranaatteja. Kaikissa malleissa oli lisäksi 7,92 mm konekivääri tykin suuntaisesti, ja kaikissa muissa paitsi B- ja C-mallissa toinen 7,92 mm KK rungossa.
Krupp, MAN ja Rheinmetall valmistivat prototyypit, joita testattiin 1935. Kruppin malli valittiin sarjavalmistukseen. Ensimmäinen Panzer IV A valmistui lokakuussa 1937, ja yhteensä 35 valmistettiin seuraavan kuuden kuukauden aikana.
Ensimmäisessä Panzer IV A -mallissa panssarointi oli 15 mm panssariterästä kaikilla sivuilla, 10 mm kannessa ja 5 mm pohjassa. Pian etupanssarointi päivitettiin 30 mm:iin mallissa IV B ja sodan kuluessa 50 mm:iin mallissa IV E ja 80:iin mm mallissa IV H. Myös sivu- ja takapanssarointia parannettiin. Sivulle lisättiin helmat torjumaan panssarintorjuntakiväärien ammuksia ja ontelokranaatteja.
Panzer IV A -mallissa oli voimanlähteenä 230 hv 12-sylinterinen, bensiinikäyttöinen Maybach HL 108 TR, jolla vaunu saavutti 30 km/h nopeuden ja 150 km toimintasäteen. Myöhemmissä malleissa moottorina oli 300 hv Maybach HL 120 TRM V-12 bensiini. Huippunopeus vaihteli, mutta se oli noin 40 km/h 200 km toimintasäteellä.
Miehistöä oli viisi: vaununjohtaja, ampuja ja lataaja istuivat tornissa, ajaja ja radisti/runkokonekivääriampuja rungon etuosassa vierekkäin.
Panzer IV oli tarkoitettu käytettäväksi jalkaväkeä ja asepesäkkeitä vastaan, kun taas Panzer III tuhoaisi vihollisen panssarivaunut. Panzer IV aseistettiin siksi 75 mm KwK 37 L/24 -tykillä, jonka kranaatin lähtönopeus oli pieni ja siksi panssarinläpäisy ja tarkkuus heikkoja. Tykin suorituskyvyn oli kuitenkin alun perin arvioitu olevan riittävä muita kuin panssaroituja maaleja vastaan. Alkuperäisen 75 mm tykin putken pituus oli vain 1800 mm, kun pitkäputkisen 75 mm KwK 40 L/48:n putki oli 3600 mm.
Jo kesällä 1941 huomattiin, että edes Panzer III:n panssarintorjuntaan paremmin soveltuva 50 mm L/60 -tykki ei pystynyt tuhoamaan luotettavasti Neuvostoliiton KV-1- ja T-34-vaunuja. Lisäksi saksalaisten telaketjut eivät soveltuneet itärintaman vaativiin oloihin. Panzer III:n tornin kiinnitys oli sopimaton suurempikaliiperisen tykin asentamiseen. Panzer IV:ssä oli jo valmiiksi 75 mm tykki, ja Wehrmachtin tarvitessa paremman vaunun T-34-panssareita vastaan, Panzer IV aseistettiin mallista F lähtien uudella tornilla ja 75 mm Kwk 40 L/43 -tykillä, jossa oli pidempi 495 mm hylsy. Myös telapyörästöä oli muutettava lisääntyneen painon vaatiessa leveämmän telaketjun. Vanha, 75 mm KwK 37 L/24:llä aseistettu malli nimettiin F1:ksi ja 75 KwK 40 L/43:lla aseistettu malli sai nimen Panzer IV F2. Mallinimi muutettiin pian G:ksi ja tuotanto jatkui pienin parannuksin. Ensimmäiset pitkäputkiset vaunut tulivat käyttöön Pohjois-Afrikassa toukokuussa 1942 ja saivat briteiltä nimityksen "Mark IV Special". Loppuvuodesta 1942 G-mallin vaunujen 75 mm KwK 40 -tykin putkea pidennettiin viisi kaliiperin mittaa 48 kaliiperiseksi. Tämä tykkimalli säilyi Panzer IV:n aseena tuotannon loppuun saakka.
Pitkäputkinen 75 mm KwK 40 oli läpäisyltään huomattavasti parempi kuin T-34:n varhaisten mallien 76 mm tykit tai M4 Shermanin 75 mm tykki. Lisäksi vahvennettu etupanssari oli lähes immuuni T-34, KV:n ja Su-76:n 76 mm tai M4:n 75 mm tykeille. Vaunun tornin etupanssaria ei kuitenkaan ikinä vahvistettu ja se jäi 50 mm vahvuiseksi. Lisäksi kyljet olivat heikot, jopa puolalaisten ja neuvostoliittolaistenpanssarintorjuntakiväärien läpäistävissä. Tilanne muuttui vähitellen kun T-34:ssa otettiin käyttöön uusi 85 mm tykki ja Shermanin myöhäiset mallit varustettiin Yhdysvaltain panssaritorjuntavaunujen käyttämällä suuren lähtönopeuden 76 mm tykillä.
Panzer IV:n kehnompaa perusrakennetta kompensoivat muut ominaisuudet. Näitä olivat joka vaunun radiovarustus ja viiden hengen miehistö jolla oli päällikkö ja selkeä tehtäväjako. Tämän edun merkitys väheni liittoutuneiden kehittäessä panssariaselajiaan.
Panzer IV oli tuotannossa sodan loppuun asti. Tuotanto jatkui vielä uuden ja ylivoimaisen Pantherin (PzKpfw V) tultua käyttöön Panzer IV:n hieman halvemman hinnan ja tuotannon muuttamisen vaatiman ajan puutteen vuoksi. Viimeinen tuotantomalli IV J ei ollut parannus entisiin, vaan tavoitteena oli halventaa vaunun tuotantoa. Vaunusta jätettiin pois sähkögeneraattori ja tornia voi kääntää vain käsiveivillä. Lisäksi tornin sähkökontaktit jätettiin pois ja korvattiin kaapelilla, joka rajoitti tornin kääntämistä.
Vuodesta 1943 eteenpäin selviytyneet vanhemmat Panzer IV E/F:t ja uudemmat mallit päivitettiin lisäpanssaroinnilla ja 75 mm Kwk 40 L/48 -tykillä niiden taistelutehon parantamiseksi.
Suomi osti Saksasta jatkosodan aikana 15 kappaletta uusia Pz IV Ausf J -vaunuja hintaan 5 000 000 Suomen markkaa kappale. Suomalaisilta peritty hinta oli noin kaksinkertainen valmistuskustannuksiin nähden. Suomessa vaunut ehtivät sotatoimiin ainoastaan entisiä omistajiaan vastaan Lapin sodassa. Niitä käytettiin myöhemmin koulutukseen ja yksi esittää ensimmäisessä Tuntematon sotilas -elokuvassa KV-1-neuvostovaunua.
Ausf.” on lyhenne sanasta ”Ausführung”, versio.
Ausf. A (1937–1938, 35 rakennettu)
Ausf. B (1938, 42 rakennettu): vahvempi panssari, uusi moottori
Ausf. C (1938–1939, 138 rakennettu)
Ausf. D (1939–1940, 229 rakennettu): vahvempi sivupanssari (20 mm), ensimmäinen taisteluun tarkoitettu malli
Ausf. E (1930–1941, 223 rakennettu): vahvistettu etu- (50 mm) ja sivupanssari (30 mm) irtolevyillä
Ausf. F1 (1941–1942, 462 rakennettu): yksinkertaistettu valmistus, telaketju levennetty 40 cm:iin
Ausf. F2 (1942, 175 rakennettu): 75 mm KwK 40-tykki 43:n pituuskaliiperin putkella
Ausf. G (1942–1943, 1687 rakennettu): vahvistettu etupanssari joissain vaunuissa, talviolosuhteiden vaatimia muutoksia.
Ausf. H (1943–1944, 3774 rakennettu): pidempi tykinputki (75 mm L/48) ja lisäpanssarointi tornin katossa, sivuhelmat
Ausf. J (1944–1945, 1758 rakennettu): tornin sähköinen kääntökoneisto korvattiin lisäpolttoainesäiliöllä valmistusongelmien vuoksi
Muut Panzer IV:n rungolle perustuneet vaunut:

Wirbelwind - 4×2,0 cm FlaK (ilmatorjunta).
Möbelwagen - 3,7 cm FlaK (ilmatorjunta).
Ostwind - 3,7 cm FlaK (ilmatorjunta).
Kugelblitz - 2×3,0 cm FlaK (ilmatorjunta, vain prototyyppi).
Sturmpanzer IV ”Brummbär” - 15 cm L/12 (panssaroitu rynnäkköhaupitsi).
Jagdpanzer IV - panssarintorjuntavaunu, jonka pääase, 7,5 cm Pak 42 (L/70), oli käytännössä sama tykki kuin Pantherin 7,5 cm Kwk 42 (L/70).
StuG IV - rynnäkkötykki, StuG III:n torni Panzer IV:n alustalla, noin 1 100 valmistettiin.

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Kevättä ilmassa 11.4.2015

Huhtikuulle siirtymisen myötä näyttää nyt vihdoinkin jo kevätkin pääsevän ns. vauhtiin. Ainakin tässä viikonvaihteessa on luvassa erittäin lämmin lauantai. Ja nyt kun on selvät merkit siitä, että myös yöllä pysytään plussan puolella, merkitsee se sitä, että pikkulintuja on luvassa runsaasti lisäämään paikallisia lintufaunoja. Rastaiden, punarintojen ja paikallisten tiaistenkin konsertit saavat uutta puhtia kaukomatkaajien saapuessa reviireilleen tai sitten vain levähtämään ohikulkumatkoillaan.
Kyllä kelpaa taas. No, huomiselle ja tulevallekin viikolle on luvassa jälleen hieman sateisempaa, mutta mitäs siitä. Kesää kohti mennään joka tapauksessa. Itse tosin nautin jostain syystä näistä kevätpäivistä enemmän kuin varsinaisista termisen kesän päivistä.

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Auringonpimennys 20.3.2015 / Solar eclipse

 Kevätkauden paras revontulisessio meni ilmeisesti ohitse tuolla Etelänristin alla seilaillessa, mutta toiseen mukavaan taivaan ilmiöön sentään ehti mukavasti mukaan toimintaan.

Auringonpimennykset ovat aina kiehtoneet, ja nyt kun vielä pilvipeite suosi havaintoa, niin mikäs oli ilmiötä ihailla niin kameran optiikan lävitse kuin erilaisten muiden apuvälineidenkin avulla kikkaillessa. Homma toimi, sillä vielä näkee lukea ja kirjoittaa sekä joitakin kuvia ja kuvatuksia syntyi kennolle tietokoneella käsiteltäviksi saakka.


torstai 5. maaliskuuta 2015

"Kuin kaksi marjaa"

Iteljooni eli nykyinen, tuo perinteinen posteljooni toi yllättävän paketin. Pakkausmateriaalista pystyin hieman päättelemään, että jotain lintuaiheista sieltä varmaan löytyy. Ja niin löytyikin - upouusi määritysopas Suomen linnuista. Erilaista lintukirjallisuutta on vuosien saatossa kertynyt jo lukuisia hyllymetrejä, mutta aina vaan tuntuu tilaa löytyvän uutukaisille julkaisuillekin. Erityisesti nämä kotimaan kirjat ovat lähinnä sydäntä, vaikka matkusteluakin tulee harrastettua. Tulevallakin viikolla menen katselemaan reiluksi viikoksi Kanarian saarien luontoa ja maisemia, mutta en ole vielä erityistä luonto-opasta sinne tarvinnut. Tarvittava tieto on löytynyt paikallisilta henkilöiltä tai sitten perinteisesti googlaamalla.
Edellisen oppaan posteljooni toi reilu 10 v sitten kun omassa mittarissa oli reilu 40 v (hi). Tuohon oppaaseen oli mahdutettu 271 lajin määritystiedot ja kirjasta löytyi yli 470 värivalokuvaa tunnistamisen helpottamiseksi. Vaikka tosiaan lintuja on tullut tarkkailtua reilu 35 vuotta ja jopa joitakin tutkintoja aiheesta on tullut aikoinaan suoritettua Helsingin Yliopistolla, on tietovarantoa hyvä päivittää: uusia lajeja tulee, lintujen levinnäisyysalueet tarkentuvat ja tietysti uusia lajimääritysperusteitakin vielä tulee esiin.
Nopealla vilkaisulla tässä uudessa oppaassa on jo kuvaukset 345 lajin osalta ja yli 600 kuvaa. Isona plussana on tietysti tuo mahdollisuus kuunnella lintujen ääniä internetin kautta (linkki tulee kirjan kylkiäisenä). Eli kun vertaa näitä tunnuslukuja niin huomaa kuinka paljon lajistossa on menty eteenpäin 10 vuoden aikana. Nyt oli siis jo hyvä aika päivittää tämä teos.
Kyllä tämä teos kuuluu ehdottomasti jokaisen lintuharrastajan valikoimaan kotimaan siivekkäiden osalta.



vm. 2004
vm. 2015

tiistai 24. helmikuuta 2015

Panssarointia (2)

Tänään tuossa paluumarssilla työmaalta poikkesin hakemassa hieman muonatäydennystä seuraaville vuorokausille. Siinä samassa tulee aina tarkastettua mm. nuo paikalliset elokuvavalikoimat blu-ray ja dvd -aihioiden osalta. Olin jo oikeastaan hieman odotellutkin koska ja milloin tuo viime vuonna hyvään menestykseen noussut sotafilmatisointi panssarivaunujen maailmasta tulisi uudelleen levitykseen valkokankaan jälkeen. Tänään se näkyi tapahtuneen, sillä kauppias oli ansiokkaasti nostanut levyt myyntihyllylle.
Normaalisti en juuri vielä heti tuoreeltaan osta levyä, koska tiedän, että muutaman kuukauden kuluttua nekin tulevat alennuslapuilla varustetuiksi. Ja tämä kyseinen levy tuskin loppuu markkinoilta ennen sitä - uskoisin.
Nyt tilanne oli kuitenkin hieman toinen, sillä huomasin yhden levyn olevankin jo valmiiksi ale-hinnoiteltuna alekorissa. Eipä muuta kuin levy kyytiin ja kassalle ihmettelemään. Totisesti, totisesti, tuolle levylle jäi lopulta hintaa pari euroa - eikä myynnissä ollut pelkästään suojakotelo hi...
Sattuuhan sitä - eikä tuo kauppias nyt varmaan tuosta yhdestä levystä konkurssiin menne. Puhtaalla omallatunnolla aion jossain sopivassa hetkessä jälleen katsoa teräshirmujen rymistystä töllöttimestä.

Myös aamulla, ennen työmaalle poikkeamista, lakkaamani pienoismalli oli sopivasti kuivunut, joten pääsin sitä hieman viimeistelemään näyttelykuntoon. Telapyörästön ja telaketjujen viimeistely vielä ennen lopullista suojalakkaa. Sitten pääseekin uuden mallin kimppuun.



sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Panssarointia

KV-1 (1942) Simplified Turret Tank 1:35
Militarihistoria, varsinkin kotimainen, on ollut mielenkiinnon kohteena jo ala-asteikäisestä pojannappulasta saakka. Varsinaiseen kukoistukseen historiantutkinta oikeastaan nousi sitten yläasteella, kun peruskoulussakin päästiin historiassa  siirtymään ala-asteen kivikaudelta 1900-luvulle. Eipä tuosta harrasteesta pahemmin haittaa ollut edes lukiossakaan, sillä sitten aikanaa YO-kirjoitusten reaalikokeessa tärppäsi kunnolla laudaturin kera. Eikä tuo kaksinumeroinen luku pahemmin keskiarvoja huonontanut päästötodistuksissakaan.
Tässä vuoden alkajaisiksi olen perehtynyt hieman pintaa syvemmälti tuohon panssariaseeseen eri muodoissaan Suomen sodissa 1940 -luvulla. Kipinän tähän antoi syksyllä 2014 julkaistu, Simo Liikasen kirjoittama, kokonaisvaltainen selvitys Suomen panssaritorjunnasta talvi- ja jatkosodassa. Muhkea yli 300 sivuinen tietojätti on mainio avainteos niille, joita aihe jotenkin kiinnostaa. Monet kuvat, piirrokset ja taulukot selkeyttävät hienosti ko. aselajin toimintoja noina vaikeina aikoina.
Kirjan lukemisen rinnalla olen samalla koostanut pienoismallia KV-1 (vm. 1942) venäläisestä panssarivaunusta. Tosin tuon aikakauden panssareita pääsee katsomaan ihan oikeassakin mittakaavassa, kun menee tuonne Rakuunamäen Chymoksen puoleiselle portille. Siellä on useampikin "tankki" näytillä - tosin näin talviaikaan sääsuojien peitossa, mutta kesällä sitten taasen.


maanantai 9. helmikuuta 2015

Kannasta pitkin ja poikin

Viime syksynä ja nyt heti alkuvuodesta on Atena -kustannukselta ilmestynyt kaksi Mikko Porvalin käsialaa olevaa teosta: Vanki, vakooja ja sissi, Hyökkäyksen edellä, kaukopartio kannaksella kesällä 1941.
Teosten nimet kuvaavat hyvin niiden asiasisältöä ja ovat ehdottomasti lukemisen arvoisia, mikäli tiedustelu, kaukopartiointi ja elämä itärajan takana vaaran vuosina kiinnostaa. Teoksiin on lukijan kannalta kaivettu hienoja yksityiskohti arkistojen kätköistä, eivätkä kirjojen sankaritkaan jää nimettömiksi varjokuviksi sivustoille.
Kaukopartiotiedustelua käsittävän kirjan mukana tulee jopa äänite, jossa on partion audenttinen haastattelu. Sota-aikanahan tuon haastattelun kielsi esittämästä Päämaja. Tämän partio Toivosen toimntaa kuvaavan kirjan mukaan on helppo "sukeltaa", koska kirjassa on paljon tuttuja paikkoja ja nimiä näin Lappeenrantalaiselle rajaseudun asukkaalle.
Vanki, vakooja, sissi on taas hieman poikkeava selviytymistarina Neuvostoliiton mustilta vuosilta. Kirjan pääkenkilö Matti Putkinen on saanut kokea koko neuvostojärjestelmän armottomuuden kaikilla mausteilla.
Ensimmäisessä vaiheessa Matti vangittiin kansanvihollisena ja luonnollisesti tekaistuin syin. Vapautuessaan vankeudesta hän pyrki rintamalle taistelemaan Saksaa vastaan, mutta huomasi tulleensa jälleen "petetyksi" ja löysi itsensä pakkotyöleiriltä Siperiasta.
Siperiasta Putkinen koulutettiin vakoojaksi ja lähetettiin Suomeen. Täällä hän kuitenkin jättäytyi suomalaisten vangiksi. Ympyrä sulkeutui osaltaan kun Putkinen palasi suomalaisessa sotilaspuvussa - sissinä - takaisin Neuvostoliittoon. Se mitä sitten tapahtui ..... löytyy kirjasta.
Vieläköhän tänään tuolla rajan takana pelätään sitä yöllistä koputusta, joka saattoi merkitä kaiken loppua!



keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Laidasta toiseen ja takaisin



Kuluneen talvikauden mielenkiintoinen ilmiö on ollut lämpötiloissa tapahtuneet suuret muutokset lyhyillä aikaväleillä. Vuorokauden aikana on lämpötila saattanut kohota reilusta 20 pakkasasteesta aivan nollakeliin. Jos ei muuta niin jokainen tietää, mitä tuollainen lämpötilavaihtelu merkitsee mm. vesiputkille ja muillekin rakenteille.
Alla olevassa kuvassa on Mustolan sääasemalta tallennettua dataa, kuvaamaan tuota lämpövaihtelua joulu-tammikuulta.




torstai 8. tammikuuta 2015

Vuosi vaihtui - talvi tuli ...

Vuosi vaihtui ja talvi saapui, vai saapuiko sittenkään. Hyvä kysymys, kun tarkastelee lähemmin säätiloja viime kuukausilta.
Täällä kaakonkulmalla tuota varmaa talven merkkiä, lunta, on lähinnä käynyt näytillä, sulaakseen melkein heti olemattomiin. Enemmän onkin ollut sellaisia syksyisen loskaisia päiviä, kun pirteän valkeita pakkaslumipäiviä maakunnassa.
Kaikkeen tottuu ja jos ei ole hirmuinen hinku järvenjäille tai laduille, niin kyllä nämä lämpimämmät sääjaksot ovat ihan hyviä: mukavampi liikkua ulkosallakin ja tietysti energiaa säästyy lämmityskuluissa.
Lyhykäisyydessää tarkastin paikallisen sääaseman tilastoista noita vuosikeskiarvoja lämpötilojen suhteen parilta viimevuodelta ja 10 vuoden takaa: eipä niissä vuositasolla mitään ihmeellistä ollut. Vuoden 2014 keskiarvo lämpöjen osalta oli 5.5 C ja vuonna 2004 oli keskilämmöt 4.4 C. Näillä marginaaleilla ei kannata vielä lähteä suuremmin spekuloimaan ilmastonmuutoksella. Tosin kyllähän sitä jotain muutosta on aistittavissa, jos muistelee vaikka talvea 2013-2014, jolloin talvi käytännössä ohitti maakunnan niin, että kaikki eivät sitä edes ehtineet huomatakkaan.
Se millaiseksi tämä talvikausi vielä muodostuu jää nähtäväksi ja huhtikuulla ollaan varmasti viisaampia tässäkin asiassa. Vielä on vahvimmat talvikuukaudet edessäpäin.

HYVÄÄ VUODEN JATKOA KAIKILLE LUKIJOILLE JA IHMETTELIJÖILLE!

OH5KUY // ARi

Oma valokuva

Born: March 1965
Married with Leila
Other familymembers:
  • Sina (1991) girl 
  • Aapo (2007) Tibetan spaniel (!2013!)
  • Tapsa (2013) Hamster (!2014!)
  • Wiljo (1985) Turtle
 
Hamradio operator since 1991.
Using callsign: OH5KUY

Twitter