lauantai 27. toukokuuta 2017

Suomen "Sputnik" taivaalla

Nyt on Suomen oma "Sputnik" taivaalla. Aivan samanlaista kiinnostusta tämä ei varmasti herätä kuin se alkuperäinen 1950-luvulla tai myöhemmin 2000-luvulla radioamatöörien toteuttama jäljiltelmä.
Valitettavasti tuo näkyvyys Suomessa on hyvin rajallinen, mutta jos kiinnostusta on niin kannattaa tätäkin ihmetellä ja kuulostella.

Aalto-2 on käytännössä Maata kiertävä radiolähetin, jonka tunnus on ON01FI. 

Se lähettää koko ajan majakkasignaaliaan, niin sanottua CW-lähetystä (Continuous Wave) taajuudella 437,335 MHz. Tämä lähetys on morse-koodattuna merkit "AALTO2", jotka toistuvat minuutin välein. 

Jotta signaalin saisi kuuluviin, pitää satelliitin olla näkyvissä havaintopaikalta. Koska Aalto-2 lähetettiin matkaan Kansainväliseltä avaruusasemalta, sen rata on varsin lähellä avaruusasemaa, eikä se siksi tule kovin korkealle taivaalla Suomesta katsottuna. Parhaimmillaan eteläisestä Suomesta katsottuna Aalto-2 nousee vain noin 15° korkeuteen eteläisen horisontin yläpuolelle, eikä Keski-Suomen pohjoispuolella satelliittia – kuten ei avaruusasemaakaan – voi koskaan nähdä.

Vielä tällä hetkellä helpoin tapa selvittää satelliitin näkyminen (ja kuuluminen) on katsoa milloin avaruusasema on näkyvissä. Näin voi tehdä mm. Heavens-Above -sivustolla.

73

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

"KAARTI - PÄÄLLE"

Onnea 60-vuotiaalle
Viime perjantaina kajahti komeasti Vekaranjärven varuskunnan paratiikentällä "taisteluhuuto" - Kaarti päälle! Vekaranjärvelle ryhmittynyt Karjalan Prikaati vietti 60-vuotis juhliaan. Juhlallisuuksiin kuului luonnollisesti paraatikatselmukset, -marssit, puheet, erilaiset esittelyt ja kalustokatselmukset. Unohtamatta tietysti Sotilaskodin ja Leijonakeittiön tarjoamia maukkaita munkki- ja ruoka-annoksia.

Koska varsinainen vuosipäivä olisi ajoittunut lauantaille, pidettiin juhlallisuudet päivää aikaisemmin, eli perjantaina. Prikaatin vuosipäivä on siis 6.toukokuuta. Päivä juontaa juurensa vuoteen 1618, jolloin Kustaa II Adolf antoi käskyn Karjalan Rykmentin perustamisesta.

Tänä päivänä Karjalan Prikaati on ryhmittynyt siis Vekaranjärven alueelle. Kun paikanpäällä vierailee, niin voi todeta, että kyseessä on itseasiassa melkoinen "kaupunki" - aluetta ja rakennuksia tiestöineen riittää - uutta rakennetaan ja vanhaa saneerataan. Varusmiehet mukaanlukien alueella toimii päivittäin useita tuhansia henkilöitä eri tehtävissä. Sanomattakin on selvä, että myös erilaista kalusto on paljon käytössä.

Tänä päivänä prikaatilla on sotilaallisesti ehkä se tärkein tehtävä alueellisesti - koko Kaakkois-Suomen puolustaminen. Tätä taustaa vasten ymmärtää paremmin prikaatin monipuoliset toiminnot.

Itselläni oli liki 30 vuoden takaisen ensivisiitin jälkeen nyt harvinainen tilaisuus käydä tutustumassa prikaatiin ja sen toimintoihin. Viimeksi poljettiin paikalle mukavasti polkupyörillä Haminan suunnalta - nyt tarjottiin ihan moottorimarssi, kutsuvieraana.  Mikäs sen mukavampaa.

Karjalan Prikaatin esittelyt ja toiminnot etenivät sotilaallisen täsmällisesti, kuten oleettaa sopikin. Eikä edes paraatikatselmuksen aikana yltynyt navakka pohjoistuuli tehnyt oloa epämukavaksi: liput liehuivat todella komeasti tangoissaan, antaen lisää arvokkuutta tilaisuudelle.


Kotimaista tuotekehittelyä - AMOS-FIN kraatinheitinjärjestelmä


Leopard-2L - siltapanssarivaunu


CV9030 - rynnäkköpanssarivaunu
Viestiajoneuvo tarkka-ampujan ja sotilaspoliisin valvonnassa

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Kesää kohti...

Wapun sää oli varsin kaksijakoinen, ainakin Etelä-Savossa, jossa tuli pitkä viikonloppu vietettyä Koloveden maisemissa. Wappu aatonaattona tullut lumimyräkkä sai luonnon näyttämään siltä kuin talvi olisi todellakin saanut vallan luonnosta. Tässä  vaiheessa ei yhtään harmittanut että autossa oli vielä talvirenkaat alla - vanhasta viisastuneena tähän osasi jo varautua. Wappupäiväksi sitten tapahtui jyrkkä muutos ilmassa kun saatiin loistava, aurinkoinen sääilmiö, joka sulatti lumet ja hieman vielä vanhoja lumipenkkojakin rinnealueilta.
Luonto oli vielä pitkälti talviunessa vai pitäisikö paremminkin sanoa, talvihorroksessa. Järvien kannet olivat vielä jääkuoren peitossa monin paikoin ja yöllä lämpöasteet tippuivat reilusti nollan alapuolelle. Muuttolintuja oli maastossa verrattain vähän. Eniten äänessä olivat alueelle ehtineet punakylki- ja mustarastaat, peipposet ja paikalliset tiaiset. Moni huhtikuun tuttu laji jäi vielä uupumaan listalta. No, saatiinhan kesästä kuitenkin esimakua, kun västäräkit ilmoittautuivat ihmettelemään lumista maisemaa. Samalla myös ensimmäiset päiväperhoset ilmestyivät piiloistaan, tai ainakin yksinäinen suruvaippa, joka tuli tekemään tuttavuutta.
Kotikulmilla, Mustolan suunnalla oltiin jo sen verran etelämmässä, että lintumaailmakin on jo monipuolisempi. Tälle aamulle olikin mukava todeta, että kauan kaivattu takametsän asukki, tiltaltti, oli palannut reviirilleen. Ja mikä ihmeellisintä, jopa ennen tuttua pajulintua - vai olisikohan pajulinnuilla olleet vielä lauluäänet pakkasen puuduttamina.
Joka tapauksessa toukokuu on hyvällä alulla ja eiköhän se ensimmäinen käkikin kohta jo kukkune ja muutkin hyönteissyöjät runsastune yöpakkasten väistyessä.


OH5KUY // ARi

Oma valokuva

Born: March 1965
Married with Leila
Other familymembers:
  • Sina (1991) girl 
  • Aapo (2007) Tibetan spaniel (!2013!)
  • Tapsa (2013) Hamster (!2014!)
  • Wiljo (1985) Turtle
 
Hamradio operator since 1991.
Using callsign: OH5KUY

Twitter