ti - hyvää ei kannata unhoittaa. Lausahdus tulee aina mieleen, kun työhuoneeseen piipahtaa ja katsoo toisessa nurkassa olevaa musiikkistudiotani. Viimeaikoina monestakin sattuneesta syystä johtuen on aikaa musiikille jäänyt aivan liian vähälle. Monenlaista muuta on kyllä tullut puuhasteltua tässä elämän myllerryksessä. Lähinnä vain välttämätön ylläpitohuolto on tullut pidettyä soittimien osalta - hyvä niinkin.Nyt lähestyvällä syyskaudella pitää hieman modifoida omaa ohjelmistoa niin, että saapi antaa soittimille jälleen soitantoa viikottain.
Soitinosasto sai hiljattain jälleen uuden jäsenen rivistöönsä, kun palautin käyttöön perintökalleuden - Excelsior Cassotto -harmonikan. Tähän laitteeseen ei ole rakennettu mitään sähköjä, joten siltä osin se on ns. alkuperäiskuosissaan. Excelsioriin tuskin tulee sähköjä laitettuakaan - pitäähän se olla toinen menopeli ns. BlackOut:ien varalta (lue: virtakatkosten).
Niin, ja eihän sitä tiedä josko vaikka jonain hetkenä innostuu jälleen pienestä keikkaluontoisesta soitannostakin. Viimeaikoina onkin lähinnä tyydytty tuttujen porukoiden soittojen ihailuun yleisön joukosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti