Säkkijärvenpolkan lumoissa

Eilen tuli jälleen tehtyä perinteinen kulttuuriteko ja käytyä nauttimassa annos viihdettä kesäteatterin muodossa. Naapurikaupunki, Imatra, tarjosi tällä kertaa sopivan esityksen näin hellepäivien ratoksi.
Imatralla on kesäteatteri tullut käytyä katsomassa jo useampaankin kertaan. Yksinkertaisesti siitä syystä, että ne ovat vaan niin hyviä tässä taiteenlajissa. Itse olen tosin pidättäytynyt vain näissä hieman kepeämmissä produktioissa ja jättänyt nuo historialliset draamat väliin - makuasioista ei kannata kiistellä ja kaikilla taiteenlajeilla on omat kannattajansa. Tälläkin kertaa näkyi katsomo olleen lähes loppuunmyyty, onneksi tuli itse varattua paikat jo ajoissa.
Vili Vesterisen hahmon ympärille oli onnistuttu luomaan aivan järkyttävän hieno kokonaisuus; kaiken aikaa katsoja tuskin huomasi, että estraadilla vaihtui Vilin hahmo kolmen taitavan näyttelijän, virtuoosin kesken. Tähän kun lisää vielä taustaorkesterin, "Dallape", suorittamat taidokkaat rytmikuviot näyttelytyön lomassa, ei tulos voi olla kuin äärimmäisen hieno.
Vilien lisäksi mieleen jäivät varmasti monet hienot suuremmat ja pienemmät roolihahmot:

• "Marski" Mannerheim (mahtava)
• "Aatu" Hitler (kerrassaan upea!)
• George Malmsten
• Ajoneuvonkuljettaja, joka jaksoi kuskata Viliä pyyteettä
• Itänaapurin tanssiryhmä
• Vilin "isä" useissa eri rooleissa
• "Dallapen" jäsenet

Kyllä siis kelpasi nautiskella muutakin kuin hellejuomaa. Yksi hieman peloittava asia tuli mieleen: minkähänlainen seuraava produktio on, sillä jonkinlainen teatraalinen maksimisuoritus on nyt nähty. Toki sitä täydellistä suoritusta voidaan vielä tavoitella jatkossakin, joten toivoa uusista makuelämyksistä on vielä jäljellä.

Liitän tähän hieman erikoisen kuvan, jossa on hyvin tähän näytelmään sopivaa aineistoa: pari nuotti- ja laulelmalehtistä 50-luvulta ja yksi satunnaisesti valittu Dallape:n nuottivihko samoilta vuosilta. Omien arkistojeni aarteita näinä päivinä.