torstai 7. tammikuuta 2016

CQ CQ MARS


Viime syksynä tuli elokuvateattereihin ensi-iltaan elokuva, jossa Mars-planeetalle laskeutuneeseen tutkimusretkikuntaan kuulunut tutkija joutui erilleen muusta porukasta ja jäi oman onnensa nojaan tuolle punaiselle planeetalle. Päästäkseen pois ja kutsuakseen apua maasta, hänen olisi ratkottava ongelma: "kuinka ottaa yhteyttä maahan?"
Koska tarkoitus ei ole tehdä mitään juonipaljastuksia elokuvan tai kirjan osalta, ajattelinkin tuoda esille joitakin pohdintoja radiosignaaleista ja radioyhteyksistä avaruudessa. Nämä asiat tuntuvat kiinnostavan ainakin niitä, jotka ovat kyseiseen elokuvaan tai kirjaan tutustuneet.
Kuu - tuo lähin kiertolaisemme - on tarjonnut radioharrastajille paljon mielenkiintoisia haasteita. Kuu sattuu olemaan sen verran lähellä maapalloa, että sen kautta saadaan melko helposti pidettyä radioyhteyksiä 145 MHz ja 433 MHz -taajuusalueilla. Yhteyden pitämiseksi heijastetaan oma radiosignaali kuusta takaisin maahan vasta-asemalle ja päin vastoin. Hieman samaan tapaan kuin meteoriittiheijastuksia hyväksi käyttäen. Yhteydet eivät ole kovin pitkiä, vaan useimmiten vain muutaman merkin mittaisia purskeita ja sähkötysmerkkejä. Mikäli vasta-asemia ei ole tarjolla ja on halua kuulostella kuinka omat merkit heijastuvat kuun pinnan kautta, onnistuu sekin helposti.
Olisikin aika mielenkiintoista, jos joku kuussa käyneistä retkikunnista olisi jättänyt kuun valoisalle puolelle ns. toistinaseman. Tällöin voisi kuvitella pidettävän puheradioyhteyksiä pitkin poikin maapalloa ns. kuu-linkin kautta.
Siirryttäessä kuusta hieman kauemmaksi, eli Mars-planeetalle, tulee radioyhteyksien pitäminen hieman haasteellisemmaksi, ainakin harrastajavälinein toteutettuna.
"New Horisont -luotain" ,joka hiljattain pääsi Pluto -"planeetan" luokse, kerää dataa ja lähettää sitä säännöllisesti maahan. Luotaimen antenni on 2.1 metrinen tehokas suunta-antenni, jonka kautta dataa ajetaan huimalla 12 Watin teholla 8 Giga Herzin taajuusalueella. Lähetysteho ei siis todellakaan ole suuri, mutta riittää signaalin kuulemiseen maapallon kuunteluasemilla, joilla on käytössä reilut 7 metriset peiliantennit. Näillä etäisyyksillä tuo tiedonsiirtonopeuskaan ei ole järin huima, 1 - 2 kbps. Yhden kuvan siirtämiseen menee siis aikaa n. 4.5 tuntia. Vertailun vuoksi kannattaa muistaa, että meidän omassa internetissä tieto siirtyy jopa nopeammin kuin 100 Mbps -nopeudella.
Marsin pinnalla on jo ns. mekaanista elämää sinne lähetettyjen "mönkijöiden" toimesta. Nämä koneet ovat yhteydessä niin maahan kuin Marsin ympärillä oleviin satelliitteihin. Maahan yhteys tapahtuu tutulla 8 GHz (X-bandi) taajudella ja ympäröiviin satelliitteihin UHF-taajuuksilla 433 MHz tuntumassa.
NASA on julkaissut dokumentin, jossa käsitellään radiosignaaleja Marsissa hyvin kattavasti. Kannattaa tutustua, mikäli aihe edes hieman kiinnostaa.
Radioamatööritoimintaa ajatellen tuo UHF-bandi ja 433 MHz olisivat hyvin otolliset, koska jo nykyisin on käytössä tuo hieman hiljaiseksi jäänyt 433 MHz (70 cm) bandi.
Mikäli joskus Marsiin saataisiin retkikunta, jossa olisi mukana joku radioamatööri, niin voisi olettaa, että hän vapaa-aikanaa voisi yrittää radioyhteyksiä maapallolle juuri 433 MHz:n bandilla. Tehoa olisi varmaan 50 - 100 Wattia ja antennina joko 1.2 m peili tai 13 elementtinen risti-Yagi kyseiselle bandille.
Toimivan keskusteluyhteyden kannalta kompastuskiveksi saattaisi kuitenkin muodostua tuo n. 30 min viive signaalissa. Kysymykseen saisi odotella vastausta siis puolisen tuntia jne. Ei kovin mukavan kuuloista, mutta voisihan sitä lähettää ainakin ns. elo-sanoman, ilman suurempia yhteysvuorojen vaihtoja.
Tässä hieman pohdittavaa näin vuoden alkajaisiksi.

CQ CQ............

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Keinoäly (AI) ja minä: muuttolintujen matkassa

Keinoäly eli tuttavallisemmin AI on tullut hyödyksemme tai sitten kiusaksemme - kuinka vaan. Ainakin bittitekniikan osalta hyvin monet järje...