torstai 4. helmikuuta 2016

Elämän sietämätön keveys - mobiilireitittimen asennus

Kun kerta tilaisuus tarjottiin, niin pakkohan siihen oli tarttua. Tiedustelin ns. mobiilireitittimen saatavuutta ja toimintoja kotimaisilta "kuparioperaattoreilta". Tarkoitus oli saada 3G/4G -verkon signaali jaettua paikallisena WiFi-verkkona useammalle päätelaitteelle ympäristössä, jossa ei ole eikä tule nettiä minkään kuparin saati kuidun kautta. Lähistöllä oleva linkkimasto sen sijaan antaa toiveita nopeastakin yhteydestä langattomasti.
Olen oppinut suhtautumaan hieman skeptisesti operaattorien lupauksiin esim. uusien laitteiden osalta. Tutuksi ovat tulleet sanonnan, että se on sellainen "Plug and Play", "Tosi helppo", "Laite neuvoo käyttäjäänsä" jne. Tällä kertaa oltiin osastolla "P&P", eli ei muuta kuin reititin mukaan, hetken lataus, virta päälle ja surffailu alkakoon. Kuulostaa hienolta - mutta oliko se sittenkään ihan noin?
Kun uusi liittymäkortti (SIM) nopealle 4G-yhteydelle ja reititin oli saatua kotia, olikin aika ottaa ensimmäiset testiyhteydet. Tämä jo senkin takia, että näkee laitteen toimivuuden näin kaupunkiolosuhteissa verrattuna sitten erämaan tarjoamiin yhteyksiin. Ja mikäli laitteessa ilmenisi jotain outoa, olisi nyt helppo käydä asiaa selvittämässä kauppiaan luona, eikä sitten tuskailla asiasta satojen kilometrien takaa mökiltä.

Perustoiminnoiltaan molemmat testiin saadut laitteet ovat hyvin samankaltaiset, enkä niiden tekniikkaan lähde tässä sen syvällisemmin avaamaan. Sen sijaan keskityn tuohon asennuspuoleen ja tuoda esille sen helppouden jota meille tarjotaan.

Pakkauksissa on luonnollisesti kotimaan kielellä lyhyet ja selkeät ohjeet perusasetusten tekemiseksi. Näillä pitäisi siis päästä alkuun ja samalla kiinni internettiin tarvittavien lisäohjeiden ja mahdollisten päivitysten saamiseksi.

Ohjeiden avulla SIM-kortti asentuu omalle paikalleen helposti ja akun paikoittamisen jälkeen onkin aika antaa laitteen hieman latautua. Tässä välissä onkin hyvä tutkailla ohjeita hieman syvällisemmin. Toisessa laitteessa on toki käyttäjää hieman hämäämään lisätty paikka microSD-muistikortille, mutta eihän siihen kukaan yrittäisi SIM-korttia laittaa, eihän!

Akuston hieman latauduttua onkin aika kytkeä laite päälle ja odottaa ihmeitä tapahtuvaksi. Käyttöliittymäthän molemmissa laitteissa ovat hyvin helpot: virtanappulan lisäksi vain toinen nappula, jolla voidaan selailla laitteen pienelle näytölle tulevia menu-valikkoja. Valikot luonnollisesti englanninkielellä - näin kun EU:ssa ollaan.

Käynnistyksen jälkeen laite kysyy sinulta luonnollisesti PIN-koodia. Tiedät, että uuden liittymän koodi on 1234 tai 0000 operaattorista riippuen. Tätähän sinulle myyjänkin toimesta tolkutettiin uutta liittymää tilattaessa. Ongelma on vain se, että kun tuo PIN-kysely on oletusarvoisesti päällä ja laitteessa ei ole mahdollisuutta avata korttia uutta PIN-arvoa syöttämällä, jää laite tilaan, jossa se ei kytkeydy 3/4 G-verkkoon, eikä myöskään päästä sisälle WiFi:n kautta asetuksia määrittelemään.
Jos asiakas ei tässä vaiheessa marssi takaisin kauppiaan luokse tai soita kalliiseen helpdesk -palveluun jääkin vaihtoehdoksi lähinnä seuraava ratkaisumalli.

  • suljet reitittimen
  • irroitat akun ja poistat SIM-kortin
  • etsit käyttöösi puhelimen, johon käy reitittimen normaalikokoinen SIM. (nykyään tahtoo olla että kaikissa päätelaitteissa alkaa olla jo ns. micro- tai nano-SIM -kortit, jolloin suuren kortin käyttö ei oikein onnistu.
  • mikäli saat käyttöösi puhelimen suurella SIM-korttipesällä, niin ei muuta kuin kortti paikoilleen ja puhelimeen virrat päälle (toivottavasti puhelin on vielä hengissä. Itselläni oli varastossa vuodelta 1996 lähtien reilu 20 puhelinta, joista onneksi yksi vielä heräsi henkiin ilman suurempia taikatemppuja)
  • kirjaudut puhelimeen normaalisti uuden kortin PIN-luvulla, jonka jälkeen käyt puhelimen asetuksista poistamassa tuon häiritsevän PIN-koodin kyselyn pois päältä (tietoinen, mutta pakollinen tietoturvariski)
  • puhelin kiinni ja SIM-kortin siirto takaisin reitittimeen.
  • reititin "tulille" ja volaaaa...... reititin käynnistyy eikä pysähdy kyselemään PIN-koodia.
Tämän jälkeen onkin sitten hienoa katsoa kuinka laite yhdistyy mobiilidataverkkoon ja tarjoaa sitä jaettavaksi WiFi-yhteyden kautta. 

Tarvittavat salasanat verkon osalta ja muut tunnisteet on hienosti luettavissa laitteen näytöltä. Niiden kanssa ei tule ongelmia. Sen sijaan kun pitäisi päästä tekemään muutoksia laitteen omiin asetuksiin verkon kautta tulee jälleen esille mielenkiintoinen tilanne. Verkkopalvelun kautta annettu ohje antaa käyttöön erilaisen sisäverkon IP-osoitteen kuin laitteen mukana tullut ohjevihkonen. No, onneksi näistä sentään toinen toimi ja selaimen asetuksetkin mahdollistivat tuon konfiguraation tekemisen lisäasetuksien osalta. Esim. näin rajan pinnassa on hyvä kytkeä verkkohaun automatiikka pois ellei halua liittyä FSB:n verkkoon sattumalta. Samalla voi optimoida laitteen käyttämään nimenomaa tilattua 4 G-verkkoa ja tietysti vaihtaa tuon oletussalasanan reitittimen ohjauspaneeliin. Tämän salasanankin osalta oli hieman harhaanjohtavaa informaatiota: toisessa kerrottiin että se on sama kuin pääkäyttäjätunnus ja toisessa että salasana on tuo IP-osoite. Muutaman ihmettelyn jälkeen löydettiin kyllä se oikea kombinaatiokin - onneksi.

Nyt kun laitteet on saatu "helposti" tulille, niin onkin aika siirtyä ihmettelemään niiden muita ominaisuuksia lähinnä tietoliikenteen osalta.

Jälleen kerran jää kyllä mietityttämään se, että onkohan monilla operaattoreilla tosiaan tarkoituskin, että asiakas edes kerran soittaisi heidän helpdesk -liittymään. Vaikka ensimmäinen 15 min olisikin ilmaista ensimmäisellä kerralla, niin kyllä asioiden selvittelyssä helposti menee moninkertaisesti tuo aika.
Testi reitittimet ja GSM vm. 2003


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjahyllyyn täytettä jälleen

Kirjoittajat ja kustantamot ovat olleet aktiivisia ja tuoneet markkinoille pitkin kevättä mielenkiintoisia kirjoja niin Ukrainan tapahtumiin...